Puntala Rock Warm-up party Vastavirta -klubilla

Puntala Rockin kuuma lämmittelyklubi 

Torstaina Vastavirta-klubilla Tampereen Pispalassa pidettiin perinteiset Puntala Rock -festivaalin lämmittelyklubi-iltamat. Tänä vuonna warm-up oli vallan lämmintunnelmainen ja jopa kuuma. Sekä tunnelmaltaan että lämpöasteiltaan. 

Jokaiselle bändille piisasi kuuntelijoita alusta loppuun asti. Jopa tungosta päästiin kokemaan. Väkeä piisasi hyvin sekä sisälle että terassille. Oma kamuporukkani oli saapunut paikalle sieltä täältä Tamperetta. Jokaisella oli sekä etu- että jälkikäteen omat suosikkinsa. Eli selvästikin kattaus toimi moneen makuun. 

Forced Humility sai kunnian aloittaa torstai-iltana kello seitsemän illalla. Helsinkiläisyhtye pääsi yllättymään ja nauttimaan siitä kuinka hyvin väkeä oli paikalla. Ja siitä kuinka vastaaottavaisia olimme. Meidän pöytäseurue ei ollut selvästikään ainoa, joka osoitti suosiotaan tälle poppoolle.

Meno lavalla oli vauhdikasta, energistä ja tunteellisesti latautunutta, ja mukaansa tempaavaa. Tykkäsin siitä, että välispiikkejä ja lauluosuuksia tuli useammasta suusta.  Forced Humility selvästi hallitsee hommansa ja tietää mitä tekee. 

Tarjolla oli kautta linjan tiukkaa monipuolista soittoa.  Välispiikit olivat sopivan lyhyitä ja ytimekkäitä. Piisejä oli niin päihdehelvetistä kuin maailmanlopustakin. Erittäin hilpeää siis, kuten valittuun tyylilajiin sopiikin. Musiikillisesti todettakoon vielä, että muistilehtiööni olin sutinut sanaparin: "Nykin hocceeta, straight edgeä". Siihen kun lisää vielä sen että vokalisti kantoi ylpeästi Poison Idean paitaa, niin tietäjät kyllä tietävät mistä on kyse.

Ennen Forced humilityä olimme Yläkerta-klubin puolella ystävieni Simon ja Minnan kanssa puhuneet kitarasooloista metalli- ja punkmusiikissa. Meikäläinen oli kuulemma julistanut että "Sooloja ei joko ole tai sitten ne soitetaan" ja Forced Humility todisti hyvin tämän teesini. Bändillä kun joko ei ollut soolon sooloa piisissä tai sitten soolo oli selvästi mietitty, kappaleeseen sopiva ja sitä hyvin täydentävä. Ja ennen kaikkea erinomaisesti soitettu.  

Naakan kosto säätää ennen keikkaa 

Forced humilityn jälkeen oli tauko ja hyvä niin, sillä hiki virtasi ja vessaankin oli tarvetta mennä. Tuli varailtua hyviä paikkoja retkueellemme sekä istumaan että seisomaan, sillä en ollut todellakaan ainoa, joka oli tullut seuraamaan Naakan kostoa. Naakan kostoa oli jo hyvissä ajoin odottamassa myös erittäin mainiota punkkispoppia ja punkkirokkia soittava Roskis-yhtye. Yhtyeen materiaali selvästikin uppoaa niin alaikäisiin kuin meihin ylä- ja yli-ikäisiinkin.

Tuli kuvattua Naakan kostoa jo ennen keikkansa alkua ja koko keikan ajan. Video- ja valokuvatodisteita yhtyeen erinomaisuudesta löytyy mm. instagram- ja facebook- -tileiltäni. Niitä saa sieltä käydä ihastelemassa, joten en tuki niillä täysin blogiani. 

Pirun kovaa, kivaa ja melkoisen kipakkaakin punkrokkia.  Maanmainiosta punkrockauksesta tuli mieleen mm. Clamour, Takiainen, Punk Lurex Ok, alkuaikojen Green Day, Maniac Miracles, ja Roskis. Kaiken kaikkiaan Naakan kosto kuulostaa kuitenkin kaikkein eniten ihan vain Naakan kostolta. Ja Naakan kosto kuulosta aivan älyttömän hyvältä.

Tiesin Karkaisun entuudestaan ja osasin odottaa siltä kipakkaa livesettiä. Niimpä oikein kiiruhdin Naakan koston jälkeen kauppaan ja kaupasta keikkapaikalle, etten menettäisi Karkaisun keikan aloitusta. 

Karkaisu kuulosti tietynlaisesta alkukankeudesta huolimatta erittäin hyvältä. Setin puolivälistä eteenpäin hommassa tapahtui jotain mystistä, sillä yhtye tuntui löytävän kosolti itsevarmuutta ja yhteisen sävelen. Alkupään setti kuulosti siltä kuin Rakkaus soittaisi Motörheadia. Tai alkuaikojen Entombedilta. Joka tietenkin kuulosti hyvältä, mutta ei nyt ihan siltä mitä olin odottanut.

Loppupään setti kuulosti erittäin hyvältä hardcorebändi Khatarinalta, ja ihan vain Karkaisulta. Musiikissa oli ajoittaisia rytmin ja tahdin vaihdoksia, kaikenmaailman progressiivisen hard-coren puolelle menevää kilkatusta, ja erittäin tiukkaa punrockin katkuista hardcore-punkkia. Kyllä minä tästä niin kovasti nautin. Erittäin mahtava bändi. Erinomainen keikka.

Kämppä kävi kuumana ja väkimäärä lisääntyi. Hiki virtasi, pumpusta otti ja henki tuntui raskaalta. Oli pakko paeta ulos ja Ylä-kerran vähemmän tungoksiseen tilaan. Viilentimen ja terassin kevyen tuulen viilentämänä olo oli siedettävä. 

Silti minuutit matelivat Rat Cagen aloitusta odottaessa. Kun alakerrasta alkoi tulla Yläkertaan ja sen terassille asti melkoista tiesminkä Richterin asteikon tärinöitä, töminöitä ja värinöitä, päättelin bändin nousseen lavalle. Valuinkin alakertaan Vastavirta-klubin puolelle saapuakseni sekunnilleen yhtyeen aloitus-spiikkiin ja ensimmäisen kappaleen ensitahteihin.

Viimeisenä esiintynyttä Rat Cagea kannatti odottaa. Tämähän oli näistä neljästä yhtyeestä se toinen (Naakan koston ohella), jota varten erityisesti saavuin katsomaan. Enkä katunut kyllä pätkääkään, vaikka olo odottaessa olikin välillä infernaalinen erityisen huonolla tapaa.

Meno Rat Cagen aikana oli sitten infernaalinen erityisen hyvällä tapaa. Rat Cage kun kuulostaa juuri siltä mitä nimikin lupaa. Villiintyneeltä rottalaumalta, joka yrittää räpiköidä raivokkaasti häkistään pois, lopulta häkkinsä riipivästi rikki raastaen.

Vähemmän taiteellisesti ja metaforisesti voimme todeta, että Rat Cage paiskoo kunnon mallikasta  D-beatia, raakaa hardcore-punkkia, villiä anarcha-hooceeta, vatkaten siitä hikistä mättöä. Eikä mitä tahansa mättöä, vaan oikein timmiä tiimisoittoa tarjoilevaa hienkatkuista mättömusiikkia. Etenkin lainakamoilla soitettuna tämä oli hele-ve-ti-n kova suoritus.

Eli erittäin timmisti, raivolla ja innolla paiskottu "Raw Hardcore Punk" oli homman nimi, eikä siitä luisuttu kertaakaan pois. Eikä sitä tarvitsekaan. Kun ura on valittu, homman voi tehdä tyylipuhtaasti ja pitäytyä siinä minkä taiten ja parhaiten osaa. 

Ekstrapisteet myös siitä, että kitaristi ei soittanut yhtäkään turhaa sooloa. Niitä joko ei ollut tai ne oli selvästikin läpisävelletty. Melodiset ja silti äärimmäisen tiukat ja tiiviit soolot ei ole se yleisin ratkaisu crustin katkuisessa rujossa hardcorepunkissa. Mutta ne olivat yksi erinomainen elementti, joka nostaa Rat Cagen musiikin ainakin pari rotanhännän pituutta pitemmälle monta lajitoveriaan korkeammalle tasolle. Erinomainen päätös erinomaiselle illalle!

Kaikenkaikkiaan erinomainen aloitusklubi Vastavirta-klubille. Tämä oli taas niitä keikkoja jonka jälkeen useampikin ihminen (minä mukaanlukien) selitti innoissaan kuinka olisi hienoa perustaa jokin bändi soittaakseen jotain tuollaista. Eli juuri sitä mitä hyvien punk-keikkojen pitääkin olla: inspiroivia.

Nähdään keikoilla!