Kävijälaskuri

torstai 29. marraskuuta 2018

Vuoden 2019 apina kisaa, trallallaa


Apinat kyykkää, penkkaa ja mavettaa, ja rallattaa. Ja sitähän sitten on luvassa abenalle vuodelle 2019 oikein reippaasti. Alla alustava lista kilpailuista missä mie näytän heikon apinan voimiani. Ei voimalla, ei taidolla, vaan innolla ja vimmalla.


Olen ilmoittautunut ja hyväksytty seuraaviin kisoihin: FPO Kansallinen RAW-maastanosto kilpailu Ylöjärvellä 12.01. ja FPO Wanha Konera RAW bench Porissa 09.02.2018. Lisäksi on tähtäimessä seuraavat kevätkauden kisat: FPO Iloinen Härkä RAW penkkipunnerrus / Kansallinen maaliskuussa, FPO RAW voimanoston SM 27.-28.4., ja WPC 18.-19.5. Power Expo voimanoston SM.



Syyskautta ajattelin viettää seuraavissa kilpailuissa: Rebel Power Penkkipunnerruksen ja maastanoston SM 23.-25.8. Helsinki, WPC MM marraskuussa, ja FPO Tatu Avola Memorial joulukuussa. Jossain välissä myös Nääshallin penkkikarhujen penkkipunnerruskisoja ja muuta salikisaa ja epävirallista tuherrusta, että pysyy mukana huumori ja ilo. Ei tätä vakavissaan meinaan kukaan jaksa touhuta. Ei ole ihmisen eikä apinan hommaa se, etenkään apinan hommaa. Hyviä aappenausta muillekin! T. Krisse Tuominen.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Nääshallin penkkikarhujen 10 v -penkkipunnerruskisat voittoisina takana!

Lauantaina 24.11. oli sitten todellakin Nääshallin penkkikarhujen penkkipunneruskilpailujen 10 v juhlakisat. Musiikki raikasi ämyreistä, karaokea kuultiin, nostoja nostettiin, palkintoja jaettiin. Jee jee!



Olo oli mitä kamalin sairasteluitten jäljiltä, mutta tein parhaani ja lopputulemana mie voitin naisten sarjan: 95 kg, 100 kg ja 105 kg hyväksyttyinä rawpenkkipunneruksina... Hani voitti oman sarjansa ja mie voitin lisäksi naisten toistopenkkauskisan 20 tstolla. Oma kisapainoni oli 89 kg. Että ihan hyvin edustettiin sekä KP Teamia että Tiim Aappenaa.



Todellakin, kun kippeenä olin ollut melkein kaksi viikkoa ja 3. päivä suurin piirtein kuumeetta, lonkka ihan kiputulessa ja jäykkänä, pakarat kramppaillen ja selkä kipuillen, niin olihan se kova sana että tuollaisia rautoja sai kisoissa käskyjen mukkaan. 



Kisajärjestelyhommissa primus motorina touhuaja kevyen sarjan voittajaksi taas kerran päätynyt Pasi Ryhänen penkkasi jälleen kerran mukavasti. Alla videonäytettä mainion tyypin mainiosta nostosta mainiossa kisassa.



Lopuksi vielä video missä nostokisan jälkeen teen voittoisan suorituksen armeijapenkkipunnerruksen toistokilpailuissa. 3/4 painolla omasta painosta 20 kpl toistoja. Voin sanoa että tukkoista oli ja tuskaista. Tulipa nyt kuitenkin.



Ensiviikolla sitten edessä ihan oikeat viralliset FPO-liiton kansalliset kilpailut legendaarisessa Bullfarm-kuntosalissa Tatu Avola Memorial -kilpailuissa. Siellä kilpailen naisten avoimen ikäluokan ja super heavy weight painoluokan kisaajana voimanostossa kaikessa kolmessa lajissa: kyykky, penkki ja mave. Että saa sitten nähdä mikä viikon ja päivän kunto silloin on. Jos tuuri on puolellani, niin jotain sieltä höntsätään. Hyviä nostoja! T. Krisse Tuominen.

perjantai 23. marraskuuta 2018

Huomenna hurjat kisat

Pikkasen väsynyt olo, eikä kisaintoa ollenkaan, vaikka Suomen tärkein kisa huomenna, kun Treen Nääshallilla Nääshallin penkkikarhujen penkkipunnerrus ja toistopunnerruskisat Nääshallin voimanostosalissa. No, nyt on ainakin eväät kun mustana perjantaina tuli ryysittyä Ratinan väenpaljoudessa.



huomenna Nääshallin penkkikarhujen penkkipunnerruskilpailut ja bonuksena armeijapenkkauksen toistokisa.
10 v juhla. alkaa klo 14. ei maksa mtn. treella siis nääshallin voimanostosalissa. mennään siine
kamujen kanssa kisaamaan mukaan. yli viikko kipiänä, toinen toipilas päivä ettei oo ennee kuumetta
niin nostokunto mitä parhain... lidlissä ja ylipäätään ratinassa oli perkeestä bläk fraideina... osa myyjistäkin
myönsi astian ääneen...



mimi ja kiku vai mitä lie ovatkaan, pitivät metak... shoutaan body action performancen edessä, tietenkin kun
siellä asioin.... huhhuh. harvoin pelottanut lapset niin paljon kun liikkeeseen mennessä ja pois tullessa....
laumoina melkoisia hyökyaaltoja. 



Jo kolmas kerta, ainakin, kun näin mimin ja kikun vai mikä se ny oli, livenä.Sattumalta, siis. Tuntuu siltä, että jos lähtisin vaikka Kanarialle niin perkele, siellä vinkuu mimmi ja kukku, sateenkaarisukissaan ja ampuu saippuakuplia. Näin se humusaatio näemma iloisesti etenee. Nyt mie oon kotona.... viltin alle meen ja huomenna kisaamaan. jea! Hyvät levot ja kisat! T. Krisse Tuominen.

torstai 22. marraskuuta 2018

La 24.11.2018 Nääshallin penkkikarhujen 10 v kisa

Lauantaina juhlitaan kisojen muodossa Nääshallin penkkikarhujen 10 v kilpailuja Nääshallissa voimanostosalissa. Kilpailussa raw ja slingshotsarja, ja lisäksi armeijapenkkauksen toistosarja. Palkinnot naisten ja miesten sarjaan. Kilpailut alkavat klo 14. En ole järjestäjä, mutta jo vuodesta 2016 kevätkisoista alkaen olen osallistunut Tiim Aappenan kera kilpailuihin.




Nuo ovat liittovapaat salikisat. Saa osallistua minkätasoinen vain ja minun ihteni lisäksi muitakin kisalavoilta tuttuja on käynyt kilpailemassa, mm. Pode Poutiainen ja Anna Khudayarov. Iloiset kilpailut kaiken kaikkiaan. Ei maksa mitään ja tällä kertaa mukana myös kilpailussa palkinnot.




Olen ollut jo viikon kuumeessa, mutta koska 10 v kisat ja kilpailut joissa testaan kisakuntoani su 02.12. kisoihin, niin aikalailla pakko mennä tuonne. Ei kestäis pää jos ei kävis totuttaan itteensä kisahumuun, kun Fpon Tatu Avola kisa on kovatasoinen ja pienessä tilassa paljon väkeä, enkä ole tänä vuonna kisannut kuin ihan oman sakin pikkukisoissa.



Mutta juu, tulkaa kansalaiset kisaamaan. Hauskaa siellä on. Ja palkinnonjakotilaisuudessa kuulemma jotain extra hauskaa. Että ee muuta ku penkkaamaan! T. Krisse Tuominen.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

I'll be selekä

Päätin räppästä muutaman kuvan siitä että onko miun selkä- yms.lihoista mitään jälellä tän tragikoomisen loukkaantumis- ja sairastelukierteen jälkeen. Näemma siellä selkäpuolella näyttäisi olevan vielä jotain muutakin on kuin nuttura kireällä, suttusia tatuointeja, arpia, läskiä ja lotinaa.... 





Onneksi en ole bodari. Silloin pännittäisi huolella. Super heavy weight -painoluokan naarasvoimanostajanakin kyä hieman pännittää. Mutta jos ensivuosi olisi kirjaimellisesti ehjempi treenivuosi, niin kroppa tuntuisi, toimisi ja näyttäisi paremmalta.... mutta nyt on nyt ja näillä mennään. 



Tällä viikolla on lauantaina Nääshallin penkkikarhujen penkkipunnerruskilpailut Nääshallilla Tampereella. Sinne meen ja siellä edustetaan Tiim Aappenaa ja KP Teamia. Ei ole mikään loistava kunto, mutta sillä nostetaan mitä on kuntona ja sitten nostetaan sen verran kuin nousee. Ensiviikolla su 02.12. FPOn kansallinen voimanostokilpailu Bullfarmilla, jossa sitten katson miten tässä rapakunnossa nousee raudat kolmen lajin kisassa. Kehnosti, oletan, mutta kisarauta on kisarauta ja salinosto on salinosto. Ja kisarauta on se mikä on se oikea todellinen nostettu rauta. Eli kisoihin siis menen, kun en muuten mikään voimanostaja olisi. Hyviä nostoja ja mainioita kuntoja ja upeita kisanostoja kaikille! T. Krisse Tuominen.




sunnuntai 18. marraskuuta 2018

toipilaana poitilaana

Ärsyttäviä nää fluntsat ja semmoottiset. Nukuin usiamman yön huonosti ja laski puolustuskyky ja pöpö hiipi sisään. Torstaina se flunssadeeros heeros pöpöne iski kitusiini ja kroppaani, nousi kuume, kurkku on kuin kaktuspuisto liekeissä, ja olo on muuten vaan mukava.  On tässä silti jaksanut tehdä muutakin kuin maata, nukkua ja suorittaa ruumiintoimintoja.



Tuo pöpö kun tuli sisääni asumaan, niin jotenkin "jostain kumman syystä" on vielä puolitaitoinen, puolinainen ja muute vaa vähä ei iha terve olo... möh. Mutta eipä se mittään. Ollaan kotoluolassa, kahtellaan möllöi lehvoi ja möllötellään mölläkseen. Kyä se pöpö lähtee pois ku o lähtiäkseen. Ei sitä kukkaan oo mistään parantunut ressaamalla. En mie aenakaan.



Torstai-päivänä tosiaanii kävin töissä ja oli jo silloinkin vedoton olo. Illalla oli vielä vedottomampi olo ja sitten nousi kuumekin. Perjantaiyöllä nukahdin myöhään ja heräsin keskipäivällä. Brunssia hain kaupasta iltapuolikuuden aikaan. Siinähän se aikalailla meni ollessa, hikoillessa ja peräti kauppaan asti kerran kyetessä.



Eilen sitten nautin kotikuntosalin eduista, kun ei tarvinnu lähteä mihkään ja koutsin koutsittavaa mavessaan ihan vaan möllöttäen himassa. Hyvin meni hänen mavetreeni. Homma edistyy taas. Pieniä rautoja, mutta nättejä nostoja ja nätisti raudat laskettiin pehmustetuille pinnoille miun väsäämässä mavetilassa. Hiki tuli kahtoessa ja neuvoessa, kun kuume oli. Kerran kykenin kauppaankin. Olin sen verran huojuvan haukotteleva, että kassa ratkesi nauruun. Niin ratkesin miekin. Iloinen kauppareissu.



Yskä valvotti pitkälle yötä, mutta nukuin sitten taas aamupäivälle. Ja tässä sitä brunssia vetelen ihan oikiaan brunssiaikaan, peräti. Ja mikäpä vedellessä. Pesukone pauhaa kylppärissä. Hani kuorsaa unillaan. Oma suloinen oman ajan rauha. Ei paljon haittaa, vaikka nokka vuotaa. Ja ensiviikolla Nääshallin penkkikarhujen penkkipunnerruskilpailu Nääshallissakin. Niitä kohti ja lippu salkoon. Rock rock! Pussaus ja halaus rakkaat lukijat! T. Krisse Tuominen.





keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Penkkiä ja muuta jumpan pumppaa

Tuli levättyä ja nukuttua paljon päivällä. Illalla päätettiin hanin kanssa että nyt vaffajumpataan. Tämänkertaisessa päivityksessä kirjoitan pienestä jumpastamme.



Nopeita venytyksiä, hieman lyhyitä staattisia venytyksiä, telineessä olevalla tangolla hauista, ojentajaa, kiertäjäkalvosinta, lapoi, yms... sumoasennossa punnerruspenkiltä räjähtäviä kulmasoutuja tyyliin 3* X.  Tuollaisella hoitui lämmöt.



Lajilämpöä 20 kglla tangolla penkkipunnerrusta eri leveyksiltä, kisaleveyksillä ja kisa-asennolla niinkin kevyt jumppa kuin 5*40 kg, 5*60 kg, 5*65 kg. Ei viitsi ihteänsä reuhtoa rikki kun ollut vähän vaivasta ja vammasta toisene vuosi, etenkin loppuvuosi, ja ensiviikolla kisa Nääshallissa, ja Bullfarmilla viikko Nääshallin kisaa myöhemmin.



Penkkilätkyttelyn jälkeen kuntopiirissä abrollausta (suoria ja vinoja) pehmeältä korokkeelta,  kyykkyä ja askelkyykkyä ympyränmuotoisella nystyräisellä tasapaino"tyynyllä", ja sitten vielä jälkilöylyvilvoittelua pelkällä tangolla sarjoja tehden. Loppuvenyttelyitä ja nusitaimausta hanin kanssa. Kotisalissa on vallan voittamattomat puolensa. Hyviä jumppia teillekin! T. Krisse Tuominen.


Sekalaisia kuulumisia

Kelit on kauniit kuin pohojalaiset morsiamet, mutta on tässä tullut ulkosalla liikuttua tälläkin viikolla joka päivä useaan otteeseen.



Maanantaina meikäaabbena pyykkäs urakalla usiamman koneellisen, ripusteli niitä toki paikoilleen, imuroitsi pitkin kämppää, kirjoitti blogia, kokosi tutun kanssa Ikean huonekalua kasaa ja pistettiin lamppuja erinäisiin lamppuihin, mistä hehkulamput puuttuivat. _Nyt on oikeanlaisia lamppuja erinäisissä lampuissa ja lisää lamppuja oikeilla paikoilla. On kiva kun ei paista liikaa silmiin liian kirkkaasti, muttei ole myöskään turhaan liian hämärääkään. Jee!



Maanantaina toki myös tuli käveltyä hyötyliikuntana että myös ilokseen porukalla lenkilläkin vaihtelevassa maastossa, käytyä kaupoissa ja muutenkin hoidettua asiallisesti asiallisia hommia. Kotikuntosaliprojektin uudistusta, välineitten huoltoa, puhdistusta, modifiointia yms. tuli myös vietyä eteenpäin.

Ratinan ostoskeskuksessa näyttämässä kameralle ylpeästi Ari "Godzilla" Kokkosen signeeraamaa Bodylehteä <3

Ma-ti välisenä yönä ei tullut hirveästi nukuttua mutta aamuyöstä aamupäivälle sain nukuttua +10-12 h pätkissä. Eli paikattua edes hieman univajetta. Lopullisen heräämisen jäläkeen tuli tiistaina kirjoitettua blogitekstiä ja muuta sen sellaista, venyteltyä, jumpattua hieman, käveltyä Ratinaa, käytyä Lidlissä ja Body Action Performancessa noutamassa Q10-purkillinen Ari "Godzilla" Kokkoselta kun sen olin liikkeeseen tilannut. 



Ratinassa tuli hengailtua, kuvattua videoita ja valokuvia. Hengailtua riittämiin, kävelin Steel Bodylle moikkaamaan Katjuskaa. Steel Bodylta tuli kuljettua kottiin kävellen. Kotona safkan tekoa, safkaamista, venyttelyä ja sitten matkaan taas ulos pimeyteen.
Haettiin fiksuruoka-tilaus kyttämunkkikahvilasta siitä dösiksen ja kyttiksen läheltä... ei ollu yhtään smurffipukuista munkkipossolla. onnibussikuski oli pelkällä sufella. nyt sitten on abennalla nannaa. muunmuassa aivokarkkia. siis ei mikään eufenismi vaan karkkia joka on aivonmuotoista, näköistä ja nuin. se on sitä totaalista säkrifeissön dedikeissön badilaiffisafkaa se. om nom nom. Onneksi oon voimanostaja, niin ei paljon tarvihe miettiä turhia noissa ruokahommissakaan. Tai voisihan sitä toki. Kaikestahan sitä aina saa vaikeampaa kuin sen tarvitsee olla. Etenkin jos oikein näkee vaivaa.

Ensiviikolla kisa la 24.11. Nääshallin penkkikarhujen penkkipunnerruskisoissa (10 v-juhlakisat) ja sinne toki mennään kisaamaan leikkimielisiin penkkipunnerruskilpailuihin. On kivaa kun on tuollaisia kilpailuja, joissa meininki ei ole turhan ryttyotsaista, vaan nauru saa rai'ata ihan oikeasti eikä vai leikisti. Hih.




Nääshallin penkkikarhujen kisan jälkeen tulee eteen ihan kansalliset FPO-liiton kilpailut Bullfarmilla su 02.12.2018, jolloin olen kisaamassa rawvoimanostossa naisten open ikäluokassa ja super heavy painoluokassa.  En ole todellakaan missään hyvässä tuloskunnossa, mutta menen kisaamaan kuitenkin, niin pysyy jonkinlainen terä kisaamiseenkin minulla. Ja sitä paittee, mikäpä voimanostaja se olisi, joka ei nostaisi kisoissa? Joku nettihypettelijä tai salijantteri tai -pantteri? En tiiä eikä kiinnosta, siksi menenkin nostamaan kisoihin, sillä siellä ne tulokset  ja ennätykset yhä tehdään, eikä somessa.



Suosittelen ihan oikeasti jokaista kokeilemaan voimanostoa edes muutaman kilpailun verran. On salikisoja, kansallisia kisoja, kansainvälisiä kisoja. Monenlaisia liittoja. Jokaiselle varmasti löytyy se oma paikka ja tyyli millä kisata. Mutta kisoissa ne tulokset ja jokaisen todellinen taso punnitaan. Ja oli se todellinen taso mikä tahansa, suosittelen lämpimästi tulemaan kisoihin kisaamaan. Salinostoja voi tehdä kuka vain, mutta harva on oikeasti kisoihin uskaltautunut. Ja se on sääli. Rohkeasti vaan treenaamaan ja kisaamaan! T. Krisse Tuominen.

maanantai 12. marraskuuta 2018

Kotijumppauksen iloja


Mie kuulun heihin, jotka ovat liikkuneet koko elämänsä sekä hyötyliikunnan että hikiliikunnan muodossa, mutta olen aina enemmän tykännyt touhuta omapainojumpat ja vapaapainoharjoitteluni joko kamujen kotikuntosaleilla tai oman kodin (/mökin)  rauhassa. Omaan tyyliin, omaan aikaan, omassa tahdissa ja rauhassa harjoittelu on aina ollut minulle olennaista. Treeniseuransakin saa itse valita, musiikista ja musiikittomuudesta ja sisustuksesta puhumattakaan 💓





Omalla kotisalilla voi pukeutua niin kuin haluaa, tai halutessaan tehdä kyykkyä vaikka pikkarisillaan tai maastavetoa alasti. Helteillä penkkaus kotona alasti on huomattavasti kivempaa kuin kärvistellä kuntosaleilla rytkyt päällä. Tuulettimenkin saa niin lähelle ja kovalle kuin suinkin haluaa.


Tai voi vaikka pitää ex tempore naamiaiset Texas Chainsaw Massacren merkeissä ja penkata Leatherface -maski päällä, Terveitä Käsiä ja Leatherfacea kuunnellen. Tai nostella kamujen kanssa kotikisassa vaikka supersankariasukokonaisuudessa. Tai tehdä lempivaatteissaan yksin hiljaisuudessa liikkuvuusjumppaa.


Jooga ja meditaatio sujuu itseltä paremmin kotona hiljaisuudessa kaikessa turvassa ja rauhassa, kaupallisen salin ja ison porukan sijaan. Noin minulla ainakin. Ja ehtii ainakin aina joogaan ja meditaatioon, kun ne on kotona silloin kuin ne haluaa kotonaan pitää.



Penkkipunnerruspenkit ja muut välineet yms voi kustomoida ja säilyttää haluamallaan tavalla. Treeneihinkin ehtii ja ruokahuolto pelaa, vettä saa rajattomasti ja vessoihinkaan yleensä ei ole kauheaa trafiikkia. Saunassakin voi olla siinä asussa kuin haluaa. Kukkaan ei myöskään katso paheksuvasti jos pääsee pieru tai suupaukku. Paljon hyviä puolia siis kotona harjoittelemisessa. Oikein hyvät treenit, missä sitten treenaattekaan! 💘T. Krisse Tuominen.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Viikon aikana paljon aerobista ja yksi voimatreeni

Vaikka ollut melkoisesti kipuja (fibromyalgia eli pehmytkudosreuma vaivannut, ollut noidannuoli oireisto ja muuten vaan kipuja selässä ja lonkassa) koko viikko, niin olen liikkunut sitkeästi joka viikko. Ymmärrettävistä syistä voimatreeni jäi vähemmälle, mutta ei se ole ongelma, kun kisoja on sen verran lähellä, niin kevyesti ottaminen on jo ihan suotavaakin.





Maanantaina tuli käveltyä aika paljon, roudattua meille tilattuja huonekaluja himaan ja tiistaina tuli koottua huonekaluja, roudattua sen verran kuin pystyi, ja käveltyä. Keskiviikkona kävin kärvistelemässä töissä ja kävelin. Torstaina lepäsin ja kävelin. Perjantaina kävelyä, Vantaalle Treelta reissaamista, lisää kävelyä Vantaalla, ja lepoa. Lauantaina kävelyä, reissaaminen Vantaalta Helsinkiin, Helsingissä tunnin jonottelua Amos Rexiin ja tulihan sitä museon sisälläkin kävelyä kivasti. Ja hyödynnettiä näyttelyjen interaktiivisuutta, säkkituoleja ja kaikkea muuta kivaa.



Amos Rexistä sitten käveltiin Kamppiin ja Kampissa jolkotettiin sinne tänne ja lopulta menimme Burger Kingin missä mie, hanini, lenkkikaverini Henna, Pode ja Pekkis ja Pekkiksen skidi pidettiin apina- ja musklemiitti. Syötiin, juteltiin, käveltiin vähän lisää, ja sitten miitin jälkeen käveltiin hanin kanssa vähän lisää ja sitten bussilla kotio Treelle ja perillä toki hieman kävelyä lisää.



Sunnuntaina tuli levättyä, venyteltyä ja relattua. Illalla sitten koutsin hania ja tein samalla hieman jumppaa itsekin samalla. Mukavaa sunnuntaitreeniä tein kevyen waffailun maailmassa penkkipunnerrusta tehden: pelkkä 20 kg tanko, 4* 40 kg, 3*60 kg, 2*67,5 kg. Palauttava pyramiti : 5*55 kg, 7* 50 kg ja 9 * 45 kg.



Apuliikkeinä thor-otteisella fuss bar-ojentajatangolla kulmasoutua: pelkkä tanko 20 tstoa, 25 kglla 15 tstoa ja 35 kglla 12 tstoa, ja EZ-kulmatangolla hauiskääntöä: pelkkä tanko 20 stoa, 25 kglla 12 toistoa ja 35 kglla 8 toistoa. Tuossahan tuo meni jumpasta. Nyt vielä iltakävelylle. Kävelimisiin ja hyvää vanhempainpäivää, isäinpäivää ja hyvää pyhäpäivää! T. Krisse Tuominen.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Lauantaijumppaa HH Gymillä


Se oli tännään Pyhäinmiesten päivä (ainakin vielä blogin kirjoitushetkellä, abena huomauttaa) ja vein kynttilöitä haudoille, kävin Ratinan ostoskeskuksessa, hetken aikaa levähdin ja sitten potkulautailin HH Gymille. 



HH Gymin pukkarissa tajusin ettei treenishortsit tulleetkaan mukaan, mutta korvasin shortsit hameella, joten ei hätiä mitiä. Voin vaan sanoa että kummallinen tuntuma penkata hammeessa. Kokemus se tuokin.




Lämmöksi monta kertaa monta toistoa pelkällä 20 kg tangolla. Sitten aloin nostaa lisää rautaa seuraavasti: 8*30, 6*40, 5*50 kg, 4*60 kg, 4*70 kg, 3*80 kg, 1*90 kg, 1*100 kg, 1*105 kg ja 1*110 kg joka pyysin rinnalta lähdön jälkeen avustetuksi. Kiituksia varmistamisesta ja jeesistä toveri M.S.lle.




Penkin jäläkeen kolme pitkää sarjaa keskiraskaalla vastuksella alataljasoutua ja samaa hommaa ylätaljavedossa, jossa lisäksi tämä sekä kapealla, leveällä että erittäin leveällä otteella. Tämän jälkeen hiihtämään hiihtoporkkavetolaitteessa, jonka jälkeen soutulaitteessa kymppi vastuksella kolme minuuttia länksyttelyä jolla 780 metriä.



Pieni tauko, jonka jälkeen pyöräilyä xperience kuntopyörällä, joka onkin mainio pyörä. Ei ole tylsää hetkeä polkiessa ja fiilis on kuin olisi maastossa ja oikeasti liikkeessä. Tästä minä tykkään.



 Lopuksi vielä tavan kuntopyörää ja crosstraineria. Suihkun kautta vaatteitten vaihto ja kotio potkulaudalla. Kotona venytyksiä ja liikkuvuus jumppaa ja lepoa. Kiva päivä ja ilta oli tämä. Hyviä viikonloppuja rakkaat lukijat! T. Krisse Tuominen.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Hyvää Halloweenia!

Tervepä terve ja hyvää pyhäinpäivän aattoa ja erittäin makoisaa Halloweenia! Töissä oli Halloweenbingoa ja muuta poikkeuksellisen rattoisan mukavaa toimintaa. Töistä Ratinan stadionin kuntosalille tekemään reeniä ja sivussa koutsiin kamua ja jeesiin tarvitsevia immeisiä.



Alkuhommikseni vaihdoin jumppavaatteet lennosta ja juttelin kamujen kanssa. Sitten vastuskumeja, liikkuvuusjumppaa, kyykkypaikan valmistelua, pikavenyttelyitä, kuntopyörää kymmenkunta minuuttia, ja sitten lämmittelemään kyykkyyn pelkällä tangolla.



Treenasin alkulämpöä 20 kg tangolla nk. kerhotossut jalassa, eri jalka- ja käsileveyksillä ja pitäen tankoa eri korkeuksilla. Mukavaa puuhaa, kun pakaroissa joku ihmeen kramppi ja jumi. Nannaa, sanoisi varmaan fingabårgin askokin. Tein kolmosia, vitosia, kaseja, kymppiäkin. Kisasyvyyteen, vähän yli ja ali, ja nk. ass to the grass.



Kun alkoi tuntua että nivelet ja roppa alkaa olla suht koht notkiaiset, lisäsin lastia. Ja lähdin tekemään pyramidia kympin korotuksilla. Tein 3-5*3-8 toistoa 30-50 kg. Ja 70 kglla tein 3*3. Ei mitään kauhean paljon mutta pitkän kyykkytreenitauon jälkeen ja ei parhaimmassa kunnossa olevalla selällä, ihan jees alku taas.



Kyykyn jälkeen tein alataljasoutua, vastuskumijumppaa, venyttelyitä, liikkuvuusjumppaa, ylätaljavetoja, apinaroikkoja, hack-kyykkyjä, vinopenkkausta smithissä, juoksumattoa, crosstrainerointia ja kuntopyöräilyä.




Vaatteitten vaihto ja Ratinaan ostoksille. Ostosten kanssa kävellen kotio tavaroita roijaten käsipelillä. Nopea suihku ja hiustenleikkuuseen. Nyt on uusi ihana tukka jälleen. Thänxis darkling toveri saxizisgonen.



Kotona lisää liikkuvuusjumppaa, pilatesliikkeitä, nusitaimia ja lepoa. Niin ja hyvän ruoan syömistä. Huomenna edessä hautuumaalle 5 km matkan taitto ja takaisin. Ja lisäksi kirjoitushommia ja kamun kanssa HH Gymille jumppaamaan. Nyt kaupan kautta koutsimaan errään immeisen kyykkäystä. Hyvät illat teille! T. Krisse Tuominen.



Torstaina nopea kevyt penkki

Torstaina työpäivän jälkeen harvemmin on kovin virkeä. Illalla vasta todella väsynyt onkin. Penkkasimme silti lyhyen, tiiviin penkkaussession. Ei oo häpee olla nopee.



Venyttelyitä, nopeusliikejumppaa, tankoon kiekkoja ja penkaten: 40 kglla 3 krt, 50 kglla 5 krt, 60 kglla 3 krt ja nuo siis maksimaalisen räjähtävällä ylöstulolla, mutta harkitulla alasviennillä Omien sarjojen ohessa hanin koutsimista ja hälle sarjojen enemmän teetättämistä ja tekniikan valvomista yms. koutsailua.



Kyllä tällä kroppaa herätteli. Ei se aina niin raskasta tarvitse olla. Treenaan kuitenkin sekä perjantaina että lauantaina, treenasin keskiviikkona ja viimesunnuntaina niin torstai on syytäkin ottaa vallan iisisti. Hyviä treenejä! T. Krisse Tuominen.


torstai 1. marraskuuta 2018

Jorma ja Sami ne yhteen sopii


Perjantaina 26.10. jumpan jälkeen tuli vielä kuljettua kävellen pitkin kaupunkia. Tehtyä jumppaa kotona ja nusitaimattua hanin kanssa urakalla. Lauantaina 27.10. tullut venyteltyä, levättyä, katsottua kauhuelokuvia (Ghost Lake, Eaters..), soitettua ja laulettua kotosalla ihan treenin ja ilon vuoksi, käveltyä ja matkattua Pub Yläkertaan.



Yläkerrassa oli 100-vuotisjuhlat eli Jorman 60 v juhlat ja Samin 40 v taiteilijajuhlat. Menin hyvissä ajoin paikalle. Jo ennen kuin Sami oli paikalla. Ajattelin että joudun kyhjöttämään koko illan yksin nurkassa miettien syntejä syviä, mutta toisin kävi. Jo pihalle saapuessa oli kosolti porukkaa, jotka moikkailivat minua iloisesti, tunsivat minua tai eivät.



Illan ohjelmassa olikin sitten kamujen moikkausta, diggarien ja fanien kanssa juttelua, juhlallisuuksien seuraamista ja erittäin mainiota kuntoilua Three Ounces of Nothingness bändin esiintymisen muodossa. Bändissä siis soitan kitaraa ja ääntelen mikrofoniin toismaailmaisia lyriikoita munsterina syntymisestä, ektoplasmasta ja friikeistä. Iloisia lauluja omasta elämästä siis, heh.



Setti piti alunperin soittaa elektronisten vimpaimien säksättäessä taustalla ja suht. keskitempoisesti. Koska aikataulussa oli kosolti kurottavaa kiinni, luovuttiin turhasta säädöstä ja kikkailusta, ja soitimme pelkästään kitara ja basso pohjalta, kappaleitten tempojen muuttuessa moninkertaisiksi ja varsinkin viimeinen piisi riisuttiin erittäin simppeliksi runttaukseksi, soittaen sellaisella kiimalla että piripäiset oravatkin olisivat jääneet soidinmenojensa rajuudessa kakkoseksi.



Porukka ihan oikeasti tykkäsi säheltämistäni ja sanailemistani piiseistä: ”Suck my Ectoplasm”, ”(Ask my Momma) How to make a Monster” ja ”Blue Suede Shoes” (sic! Oma, ei cover). Olin kuulemma illan paras kitaristi (joittenkin mielestä toiseksi paras) ja kaikkien mielestä kiistatta illan punkrockein esiintyjä.



Moni käytti myös sanoja ja ilmaisuja: uniikki, uudenlainen, riehakas, radikaali, brutaali, rehellinen, aito, omalaatuinen, raju, omintakeinen, raikas, vaarallinen, rujo, hyvällä tapaa raastava, hasardi, ihailtava, vauhdikas, haastava, mukaansatempaava, aidosti riemastuttava, toismaailmaista rokkia, ja täysvaltaisen onnistunut paketti.



Hauskaa sinänsä että porukka näki meiningissä jotain uutta, mullistabaa ja ainutlaatuista, koska, eihän noissa miun piiseissä, sanoissa, stage preesensissä eikä esitystavassakaan miun mielestä ole yhtään sen kummoisempaa kuin mitä on jo vuosikymmeniä sitten tehty paremmin mustien nais- ja miesmuusikoittenkin toimesta. Suomessa Hurriganeskin teki samanlaista pauketta jo oman aikansa tuotteena ja mie en koe olevani edes sen verran rock että oisin väärti ees suutelemaan Remun kengänkärkiä.



Mutta onhan se toki hienoa, että joku voi vuonna 2018 löytää jotain hienoa miun perusasioissa pitäytyvässä rokkauksessa. Taitaa ilmeisesti omin käsin soitettu rokki jossa on aitoa tekemisen iloa, olla jälleen jotain mullistavaa taas ihmisille, jopa punk-klubilla. Ja peräti kaikennähneelle kuulijakunnalle. On se jännää. Three Ounces of Nothingnessia voisi siis rokkailla taas jatkossakin. Tilausta vaikuttaisi olevan.

Jorma iha itte


Hiki tuli rokatessa, ja hyvä niin. On se kumma juttu, kun liikkuessa hiki roiskuu ja lihakset pamppailevat. Käy kyllä ihan hyvin jumpasta se. Nam.



Kirjoitettakoon hieman myös muista bändilöistä jottain, etenkin kun niitä oli kosolti. Ratto oli parin piisin verran jees musaa. Hieman samanlaista kuin Tinneri. Aikoinaan aika hilpeää ja raikasta punkinlätkytystä. Nyt keskitempoista myöhäiskeski-ikäisten honotettua aor-hassuttelua ja rankistelua. Ihan hyvää nostalgiasettiä, ei siinä mitään. Liian pitkä setti vain kun sedät jaksoivat heilua eivätkä malttaneet lopettaa. Tinnerin kitaristi Jyrki Miettinen esiintyi soolosetillään, josta jälleen kerran tykkäsin. Murheenmies Miettinen on just mukavaa turpatuurin trubaduurisettiä, jossa toisensa kohtaavat punk, blues, folk ja kieroon kasvanut ylöjärveläinen huumori.



Tursaswarrior oli illan parhaimpia settejä. Tykkäsin. Joy Division coverosuus oli myös kova sana. Sami veti osuutensa mainiosti ja Tursaswarriorin keulakuva veti upiat kosketinsoittimet. Tämä oli illan ammattimaisin setti Uusi Laine yhtyeen freejazz osuuden lisäksi. Uusi Laine esiintyikin illan aikana monen monituista kertaa erilaisine setteineen ja sivuprojekteineen.



Samin ja Pop-Idolien Paten duosetti nimeltään Pies, sai protopunkmeiningillään peräti Karanteenin Hatenkin riehaantumaan. Teini-ikäisenä ne piisit oli tehty ja sen kyllä huomasi. Tykkäsin kyllä, enimmäkseen. Pop-Idolien setti oli odotetusti melkoista vääntöä ja mongerrusta. Oli kyllä hienoa nähdä kyseinen poppoo legendaarisessa keikkapaikassa. Harvinaista herkkua nähdä kyseinen Ylöjärveläis-tamperelaisen (punk)rokin kuriositeettiretkue lavalla. Eihän siitä voinut oikein kuin tykätä.



Mainittakoon tässä myös Boogie Koskisen soolosetti. Hämyä hippailua, jossain outoilun, psykedelian, light jazzin, bluegrassin ja progen välimaastoissa ja ojanpenkoilla haahuilevaa musiikkia. Soittajansa näköistä tuotantoa.



Oli se melkoinen ilta. Ja artistilimuja tuli juotua varmaan sen seittemän litraa. Cuite literally, actually. Kiitoksia Jormalle, Samille, esiintyjille, kuskeille, roudareille, faneille, diggareillle, ja kaikille henkilökuntalaisille, yleisölle ja ihan kaikille. Kiitoksia myös parille heitterillekin, jotka tulivat avautumaan. Kiitoksia kyydistä valokuvaaja-Jukalle!



Ps. Suaattaapi olla että tätä bloggausta editoidaan vielä kerran jos toisen jos kolmannenkin kerran (nimien lisäyksiä, tarkennuksia, yms), mutta tiee ee ollunna uhkaus eekä luppaus, vuaan toteamus. Nih, matöfaköös! <3 Moikataan kun nähdään. T. Krisse Tuominen.