Kävijälaskuri

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Veto poissa

Toissapäivänä penkkasin ja eilen tein maastavetoa. Ny on veto poissa. Olen lähinnä jaksanut herätä, syödä, venytellä, tehdä liikkuvuusjumppaa, hakea limppaa kaupasta ja antaa hanille läheisyyttä. Laiska sunnuntai.



Treenin, ravinnon, venyttelyn ja lihashuollon lisäksi tärkeää onkin nukkuminen, lepääminen ja rentoutuminen. Ja sitä osastoa nautitaan sitten tänään. Ensiviikko on työn ja toiminnan täyteinen, niin olisi harvinaisen typerää huheltaa ja kohkata tännään kauhiasti, kun huomenna aamulla työt tekijäänsä odottaa.



Olen ottanut lunkisti, pusutellut hanin kanssa, järjestellyt kämppää, pyykännyt, makoillut, purkanut erinäisiä asioita osiin, tehnyt olemassaolevista materiaaleista kierrätyksen hengessä siirreltävien äänivaimennettujen  mavelaattojen prototyypit testattaviksi ensiviikon treeneihin, testaillut eri osasien ja materiaalien toimivuutta erinäisiä teeseitse -projektejani varten. Eli juuri sellaista kivaa pikkuväkräilyä mikä juuri minusta on mukavaa rentoa ja rentouttavaa puuhaa.




Alkaa sunnuntai mennä illaksi ja ajattelin poiketa hanin kanssa pienellä iltakävelyllä ja viedä samalla kierrättysmuovia muovinkierrätykseen ja muita pieniä ekotekoja hyötyliikunnan säestämänä. Erittäin hyvää sunnuntai-iltaa teillekin! T. Krisse Tuominen.

Onnistunut ilo

Maastaveto on parhaimmillaan ja ihanimmillaan iloittelua joka aiheuttaa vakavaa hurmostilaa. Ollut selän revähdyksen, kyljen venähdyksen, polven muljahduksen ja nilkan kipeytymisen jälkeen tässä käytännössä kahden kuukauden mavetreenitauko. Olen tehnyt kuivaharjoitteluna selkä- ja lantioliikkuvuustreeniä, vastuskumilla maven apuliikkeitä, pelkällä tangolla ja harjanvarrella kuntouttavaa jumppaa, mutta nyt vasta eka maastavetotreeni.



Otin treenaamisen ajan kanssa kiireettä ja nostettiin hanin kanssa vuorotellen. Mukana menossa oli myös uusi perheenjäsenemme MaveGuruGorilla. Näytti meille mallia ja kannusti nostoissa. Siinä on kyllä senseitten sensei. Parasta koutsinkii evö.



Lämmittelyksi tangolla muutamaa toistoa ja tämä kertaa kolme. Tämän jälkeen kolmosia: 30 kg, 40 kg, 50 kg, 60 kg, 70 kg. Tovi taukoa, ittensä kokoilua, vieläkin enemmän liikkuvuus-, lantio- ja selkäjumppaa kuin mitä tuli tehtyä edellisissä raudoissa. Lopputuloksena erittäin onnistunut, teknisesti lähes täydellinen, räjähtävän nopea ykköstoisto 80 kglla, kera stopin loppusuoristuksen jälkeen ja maltillisesti laskien alas.



Selän tunnustelua ja kun ei tuntunut mitenkään oudolta, vaan paremminkin hyvältä, niin tein lisää pikavenyttelyitä, liikkuvuusjumppaa ja valmistauduin 90 kg nostoon samalla huolellisuudella ja jännityksellä kuin yleensä valmistautuisin 200 kg nostoon.



En muista milloin viimeksi olisin yhtä hyvin ja huolellisesti hakenut asentoa ja rohkeutta maastavetoon kuin nyt, Silti hermoilin ja hosuin hieman lähdössä, ja asentoni ja liikkumiseni alussa ei ollutkaan niin kohdillaan kuin hermoilultani luulin, ja meni liian etupitoisesti ja rauta oli turhan pitkään edessä liian kaukana jaloista, joka tietenkin tekee turhankin höpöö nimenomaan alaselälle. Eli juuri sille osalle, joka on tässä toipumassa revähdyksestä.



Tulipa sitten heti testattua selän kestävyyttä ja kestihän se. Pientä kipuilua oli, mutta venyttelyn ja rentoutumisen jälkeen, selkä on jokseenkin sellainen kuin se nykyään muutenkin on. Ei ihan terve vielä, mutta melkein.



Uskokaa tai älkää, niin nyt olin poikkeuksellisen riemuisa ja innostunut treenin aikana ja jälkeen. Oikein tunsin herääväni eloon tehdessä tätä maastavetotreeniä. Ei haitannut, että painot oli pienet tai että tällainen pienimuotoinen nopeustreeni oli etenkin alussa hieman tunnustelevaa ja vain suhteellisen nopeaa. Mutta oli hienoa huomata, että kun huomattiin että homma toimii eikä turhaan varovaisuuteen ole, niin homma todellakin meni kohdilleen ja sujuvasti. Viimeinen nostokin oli hyvä opinpaikka. Pitää olla tarkka lähtöasennon ja alun maastairrotuksen kanssa. Kyllä se siitä taas alkaa sujua, vaikka tässä onkin menossa myös aiempaan tyyliini nähden tekniikan vaihto.



Tiivistäen, oli mukavaa todeta, että selkä kestää ihan jees jo, ja tuli todella hyvä mieli. Nyt on kolme lajia testattu jo. Kyykyssä tehty, oliko se nyt 70 kg vai enemmän, penkissä 70 kg ja mavessa 90 kg. Tästä on hyvä pikkuhiljaa aloitella kohti jonkinlaista varsinaista voimanostotreenausta kera ohjelman. Todella hyvä mieli nyt! Erittäin hyvää viikonloppua teillekin! T. Krisse Tuominen.

lauantai 29. syyskuuta 2018

Innostunut olo

On kyllä todella jumalaisen ihana olo, kun sai tehtyä voimatreeneissä aina vain enemmän. Selkä kestää arkea, erinäisiä askareita ja työhommiakin lähes normaalisti. Ei tässä missään ennätyskunnossa olla, mutta olen kovin onnellinen, etten ole enää tavanomaistakin raihnaisempi ja vaivaisempi. Oi tätä elämänriema, kun kroppa kuntoutuu askel askeleelta, ja sen oikein tuntee kuinka keho kestää enemmän. 



Eilen illalla tuli penkattua ja olin niiiiin fiiliksissä kun selkä antoi myöten mennä peräti 70 kgeen asti. Tästä se riemu repee ja uusi nousu alkaa. Olen ihan täpinöissäni kun selkä kuntoutunut siihen kuntoon että pystyn elämään suhteellisen normaalisti ja penkkipunnertamaankin edes kevyesti.



Tänään lauantaina heräsin kohtuullisen virkeänä. Heräämisen älkeen venyttelin ja jaloittelin hieman. Aamupuuhien jälkeen on syöty hanin kanssa hyvin, rakasteltu hyvin ja suunnitelmissa harrastaa sekä nusitaimia että safkaa lisää, joitten jälkeen nautiskelukimarassa luvassa maastavetoa. Vaikka omin sanoin tämän totean, niin minusta tämä on ihan best tapa viettää lauantain iloisen.

Lähtökuopissa kahvalliseen leuanvetoon

Maastavedossa hanin tarkoitus tehdä nopeustreeniä. Meikäabena taasen tutustuu loukkaantumisen jälkeen maveen uudestaan. Pientä raudan tunnustelua, että mitä selkä tuumaa siitä ajatuksesta, että maastavetoa tehtäisiin ylipäätään jollain muulla kuin harjanvarrella tahi mummojumppakumeilla.


Jo 60 kglla kolmosen teko veti hymyn korviin

Olen erittäin onnellinen, iloinen ja innostunut siitä että loukkaantumisen jälkeen olen pystynyt nyt sekä kyykkäämään ja penkkaamaan, ja apuliikkeitten valikoimakin laajenee ja voi vähän lisätä rautaa apuliikkeissäkin tankojen lisäksi. Silmissäni välkkyy jo FPOn kansalliset voimanostokisat Bullfarmilla joulukuun toisena päivänä, mutta sitä ennen on hommia tehtävänä paljon. Pitkä tie kuntoutumista ja kuntouttamista, ja paljon kunto-, liikkuvuus- ja lajitreeniä. Ja jos mahdollista, käy otevoimakisoissa lokakuun lopulla tekemässä julkiset otevoimatreenit osallistumalla King Kong of Grip -kisoihin Vantaalla. Mutta nyt menen syömään ja mavettamaan. Ihanaa lauantaita kaikille toivottaen, Krisse Tuominen.








perjantai 28. syyskuuta 2018

Perjantaipenkkausta

Perjantai-illat voi viettää monin tavoin ja monin tavoin niitä on tullut vietettyä elämän aikana. Tänään perjantai-iltaa on vietetty hanin kanssa kotisalilla rattoisasti aikaa viettämällä penkkipunnerruksen ja sen apuliikkeitten parissa.



Ensin venyttelin, järjestelin nostopaikkaa ja tein liikkuvuusliikkeitä mitä saanut pinkan fyssarilta selän ja lantion kuntoutumisen edistämiseksi. Ja sitten vaihdoin arkiasusta penkkausasuun.  Koska tauon jälkeen pikkuraudalkin penkkaaminen on yhtä juhlaa, laitoin sitten juhlatopin ja minihameen penkkausjuhla-asuksi. Se o perjantai nyt -penkkiperjantai!



Lajilämpönä tein penkkipunnerrusta pelkällä 20 kg:n tangolla kolmesti. Kolmosena 30 kg, 40 kg, 50 kg ja ykköset 60 kglla ja 70 kglla. Huimaa nousua selän revähdyksen ja kyljen venähdyksen jälkeen. Kolmas viikko kun tässä nyt jotain höntsätään.




Eihän toi selkä mikään normaali ole, mutta alkaa selkeästikin kestämään arjessa monia asioita taas ja voi penkata jollain muullakin kuin todella pienillä raudoilla. Kaukana yhden toiston maksimista ennen revähdystä ollaan, mutta takaisin ei ole mikään kiire. Ja tuli todellakin hyvä mieli, kun pääsi nostamaan edes 70 kg penkkipunnerruksessa. Voi sitä riemua, iloa ja hurmoshenkeä!




Penkkauksen jälkeen tehty leuanvetoja kahvoilla, etunojapunnerrusta eri leveyksiltä ja korkeuksilta punnerruskahvoilla, vatsarullausta, seuraavaksi pystypunnerrusta thor barilla ja lopuksi ez-tangolla haupitsei. Meidän perjantai on ihan paras perjantai meille.



On se kumma juttu kun ihan hiki tuli päälle. Hyvä jumppa, parempi mieli. Tästä on hyvä jatkaa jumppaamista ja voimailua eteenpäin. On se ihanaa, kun pystyy taas liikkumaan ja waffaileenkin suurin piirtein normaalisti. Hyviä jumppia kansalle! T. Krisse Tuominen.

Fenix-Abena taas uuteen nousuun lentää

Tervehdys oi rakas blogimaailman julkinen päiväkirjani! Tervehdys rakas blogini lukija! Tervehdys blogger.com ja blogit.fi -palvelut ja palvelimet että pidätte mukavasti syvyyksissänne meikäaabbenan höpsististä blogia. Ja kiitoksia aivot, kädet, silmät, somet, jne., että toimitte yhdessä ja erikseen niin mainiosti että pystyn kirjoittamaan tekstiä blogiini, ja ylipäätään toimimaan elämässäni.



Kiitoksia selkä, polvet, nilkka, jne. että olette taas kuntoutuneet niin mukavasti, että kannatte minun painoni, kuljetatte minua eteenpäin ja mahdollistatte jumppaamisen ja nyt jo jonkinlaisen miedon voimailemisen. Kiitoksia Luoja, ystävät, maailmankaikkeus kaikesta! <3 Pus, nös, hal ja paij! <3




Keskiviikkona tuli mm. tehtyä etänä paperihommia, järjesteltyä kämppää, roudittua tavaraa, palaveerattua, ja käytyä hanin kanssa Vapriikissa sekä Pelimuseossa että Roolipelinäyttelyssä. Roolipelinäyttelyssä oli paljon tuttuja pelejä -80- ja -90-luvuilta ja tältä vuosituhannelta ja -kymmeneltäkin, mutta myös paljon uusia tuttavuuksiakin. Kehtaan siis väittää, että tämä näyttely varmasti antaa paljon sekä täysin ummikolle kuin veteraanillekin.



Näyttelytilassa oli pelimateriaalia esillä monin tavoin aseteltuna, potretteja pelaajista, pelisuunnittelijoista ja pelikauppiaista yms., asiaa ja materiaalia pelitapahtumista, pelisuunnittelijoista, pelilehdistä, ja paljon materiaalia vapaasti luettavana ja pelattavana.



Tilassa oli oikein pitkä pöytä ja jykeviä tuoleja sitä varten, että lokoisa peleihin tutustuminen tai pelisessioitten vetäminen tilassa olisi mahdollista. Hyvä näyttely ja mainio lisä Vapriikkiin sen tarjonnan lisäksi mitä jo Pelimuseo tarjoaa. Hatunnosto näyttelynkokoajille ja Pelimuseon ja Vapriikin väelle!


Torstaina tuli käytyä ohvicehommissa ja kuvattua, kävelymatkalla duunailuun, ylläoleva video. Duunissa paperihommia ja lisää paperihommia, infon etsintää ja jakamista, kuvankäsittelyä, projektikeskusteluita, kirjoittamista, ja sit kodin sijaan kohti varastohommia. Varastohommista nikkaroimaan ja sitten vasta kotiin lötväämään hanin kainaloon.



Ei ole tullut useampaan päivään käytyä vaa'alla. Painoviisari pysähtyi digitaalinäytöllä kohtaan 89,0 kg. Hywä paino hyvässä kropassa. Eli alle 90 kg yhä ollaan, vaikkei vaakalla rampattaiskaan alwariinsa.... <3



Tänään olen saanut sovittua ensiviikolle aikatauluja sekä palaveerauksille, paperihommille, roudaamisille että nikkaroinneille. Kiire viikko tulee ensiviikosta.... mutta ei parane valittaa, kun tekemistä on. Etenkään kun tekeminen on vielä mielekästä.



Jos tänään vielä jaksaisi tiski- ja pyykkihommia tehdä, jatkaa kirjoitus- ja piirtämisprojekteja, ja vaikka penkata, niin olisin ollut oikein aikaansaapa. Hyviä viikonalkuja teille kaikille! T. Krisse Tuominen.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Niitä näitä, nuita noita

Tervehdys rakkaat lukijat.  On oikein mukava, että teitä on niin lukuisasti löytänyt tiensä vaatimattoman blogini ja sanailuni pariin. Blogini sijalla 23 Blogit.fi -blogiportaalin urheilu- ja liikuntablogien listauksessa.  Ihan kiva saavutus on se, kun olen kuitenkin urheilijana ja toimijana muutenkin aika marginaalissa. Eikä kyllä ole kaipausta mainstreamiin, sen voin kertoa. 




Perjantaina otin levon kannalta ja poikkeuksellisesti nautin hyvän ruuoan kera usiamman sidundeeroksen piiiiitkästä aikaa ja ilmeisesti päinvastoin kuin monella muulla, lauantaiaamulla oli oikein pirtsakka olo!!!!!



Lauantaiaaumun virralla vetäsin jo tommoset ylläolevan gifun mukaiset jumpat hanin kans yhteistuumin.... hani oli vähän niinkö toi tanko tossa, jos siis tajuutte mitä hehehehehehe "ajan" takaa, Kyllä hyvä yhteisjumppa on aina hyvä yhteisjumppa.



Lauantai-iltapäivällä kamu tuli kylään. Puhuttiin mie, hani ja frendu,,asioista taivaan ja maan välillä. Puhuttiin meditoinnista, joogasta, tantrasta, tantrisesta tiestä, retkeilystä, pyräilystä, jumpasta, omapainoharjoittelusta. ruuoasta, elokuvista, Anal Thunderin Ass Monkey -musiikkivideosta, varastohommista, ja monesta muusta asiasta. Lyhyesti sanottuna, elämästä.



Maanantaimeisinkei: tuli käytyy terkkarissa, apteekissa, Vegekauppa Tampereessa, ja käväisin Kodin kakkoselta hakemassa erilaisia halpoi pöydänjalkoi materiaaliksi erinäisiin teeseitte -rojekteihin.... sitten tuli vedeltyy vitamiinei, ruokaa, lepoo ja chillisti muskle ja vesabbs fööörymeillä...


En muista minä päivänä penkkasin toistamiseen (su?) sitten alaselän revähdyksen, mutta hieno juttu se oli. Nyt en aloittanut 8,5 kg tangolla vaan ihan reteästi 20 kg voimanostotangolla. Tein tyyliin kasin tangolla, vitosen tangolla, vitosen 22,5 kglla, kolmosen 25 kglla ja 30 kglla ykkösen.  Kyllä selästä tuntee, että sitä aristaa kaarta ottaessa eikä se todellakaan ole paketin vahvin osa. Tästä se nousu ylöspäin kuitenkin alkaa.



Eilen tiistaina uskaltauduin kyykyn maailmaan. Asettelin liikuteltavat kyykkyständit paikoilleen ja korkeudelleen ja tangon paikoilleen hanin treenua varten. Siinä sitä alkulämpöä oli itellekin kun roudin vielä painojakin räkkien luo.



Varsinaiseksi alkulämmöksi tein swiss barilla kulmasoutua. Lajilämpönä tein ensin vitosen ja sitten kasin pelkällä 20 kg tangolla. 30 kg kuormalla kyykkäsin vitosen. 40 kglla kolmosen. 50 kglla ja 60 kglla kolmonen. 65 kglla otin ykkösen. Nämä kyykyt eivät olleet just ja just kisanostokorkeuteen menoja, vaan syväkyykkyjä tankoniskassa eli ass to the grass -meiningillä. Tyyli oli hitaahko alas ja pienen paussin jälkeen räjähtävä nousu. Kyykyn jälkeen vielä swiss barilla pystypunnerrusta seiska, ja pari vitosta. Venyttelyitä, hieman joogaa ja meditaatiota ja reenu oli siinä. Kyllä tuli hyvä mieli.



On se kiva, kun jaksaa ja pystyy edes jonkinlaista treenua tekemään. Onhan noi pikkurautoja, muttei tässä mihinkään kiire ole ollenkaan. Ainakaan paikkojaan telomaan. Rakastan elämää ja mikäs tässä ollessa, kun elämä hymyilee kanssani. Hymyherkkää syksyä kaikille! T. Krisse Tuominen.

perjantai 21. syyskuuta 2018

Taru versus todellisuus

Kaikistahan meistä on huhuja ja jokaisestahan meistä juttua joillain piisaa. Yksi sitkeä juttu mitä minusta puhutaan, on se että en muuta teekään kuin mussutan vain pullaa, purgeria ja pizzaa. Todellisuus sisältää sitten hieman erilaista meininkiä.







Tuossa yllä kuva juuri syömästäni lounaasta. Ei ole burgeria eikä pizzaa. Salaattia senkin edestä. Hyvää oli. Terveellisen maittavaa ruokaa! t. Krisse Tuominen.

Liikunnan riemua ja elämänilo

Oli kyllä hienoa, kun eilen pystyi taas penkkaamaan. Erittäin pienillä painoilla, mutta kuitenkin. Pääasia, että voi ja saa penkata ja kroppa kesti muullakin kuin 8,5 kg tangolla tekemisen. Peräti 20 kg voimanostotangolla penkkasin. Voi sitä autuutta ja hurmaa! ;-)



Miulle rakkaus rautaan on ollut jo pienestä pitäen tärkeä osa elämää. Jos ei nyt aina keskiössä tai edes elämän tukena, niin tärkeänä osana elämää, josta ei ole luovuttu tai pidetty taukoa kuin pakon edessä, esim. keuhkokuumeessa sairaalapedissä tahi loukkaantumisten yhteydessä lääkärin kieltämänä.


En ole kuitenkaan koskaan ollut mikään suuri salilla käymisen ystävä. Enkä etenkään kaupallisten (ketju)salien innokas asiakas, vaan olen treenannut todella paljon omassa, kamujen, naapurien yms. kotisaleilla, kaveri- ja harrastajaporukoitten omilla vintti-, sikala-, tallinylis-saleilla, tai karuilla taloyhtiöitten tai vanhakantaisten liikuntahallien ja urheiluseurojen hien-, pierun ja oksennuksen hajuisilla saleilla.


Urheilukenttien, pururatojen, (leikki)puistojen, liikuntapuistojen yms. kehonpainoharjoittelupaikat, apina- ja ramboradat ja muut ulkokuntosalit ovat tulleet elon aikana hyvinkin tytyksi osana omaa kunto- ja voimaharjoittelua.



Lisäksi itselle kaikkein kotoisampia ovat voimailun ja toiminnallisen harjoittelun kellari-, talli- ja hallisalit, jollaisissa nykyäänkin käyn satunnaisesti: Steel Body Tampereella, Kp Gym Turussa, Paja Gym Nokialla, ja Every Body Tampereella. Noissa keskitytään omaan tekemiseen eikä pullisteluun ja peilaamiseen.


Viimeisen vuoden aikana olen enenevässä määrin keskittynyt oman kotikuntosalin paremmaksi omiin, hanin ja lapsienkin tarpeisiin hiomiseen. On kaksikin penkkipunneruspenkkiä, joista toisessa on varmistajan koroke. On leuanveto- ja dippimahdollisuus erilaisilla tavoilla ja otteilla. Vatsa- ja selkälihoja voi kurittaa sekä laitteilla että monin muin tavoin. On siirreltävät kyykkytelineet. On pinkka vastus- ja jumppakumeja. Erilaisia rautoja: voimanostotanko, pumppitanko, ez bar, fussball bar, etc. On punnerruskahvoja, ab wheelia, erilaisia giryoita (eli kahvakuulia), on penkkipaitoja, kyykky- ja vetopukuja, jne, Harrisin Recoileja (nk. slingshotväline), erilaisia vöitä, rannesiteitä, jne...



Lisäksi kodinulkopuolella on toinen paikka missä miulla mahdollisuus käyttää esim. omaa voimakelkkaa, tehdä otevoimaharjoitteita yms. Eli repertuaaria liikkumismahdollisuuksiin on vahvasti omasta takaa. Ja se on hienoa, että näin on. Kaikki välineet, varusteet yms., ei ole mitään state of art -huipputamineita, moni on käytettynä tai b-/c-luokan poistoina hankittuja, itse tahi tutun tekemiä, ja muutenkin välineistössä ja salin koostamisessa on aika omannäköinen ote ja tyyli. Ja hyvä niin. Oma sali, oma tupa, oma lupa, oma staili. Näinhän se pittee mennäkin.



On mukava, kun voi valita itse minkälaisessa vaatetuksessa, seurassa, valaistuksessa, yms. sitä hommansa hoitelee. Tekeekö rauhassa joogaa tai meditaatiota. Laittaako Hevisauruksen raikaamaan ja tekee omapainoharjoitteita, kuunteleeko Terveitä Käsiä ja tekee hiit-treeniä vaiko tekeekö hiljaisuudessa voimanostotreeniä.




Erittäin hienoa on myös, että oma kumppani (plus skidiläiset) ja monet ystävät (plus naapurustoa) tykkäävät käydä jakamassa meillä kotisalilla tahi voimanais- ja otevoimapaikassamme liikunnan riemua ja iloa kanssamme. Nauru raikaa ja rauta nousee, NAM!



Todella upeaa on myös että erinäisiä työpaikoissani (teen hommia sekä osa-aikaisesti että freelancerina) on täysin normaalia ja mahdollista, että palavereissa ja työhommissa ihan jopa velvoitetaan pitämään jumppapallolla, kuntopyörällä yms. huolta omasta kehosta ja mielestä.





Koen olevanikin hyvin siunattu ja etuoikeutettu, että 38 vuotiaana voin elää liikunnanriemuisaa ja omannäköistä elämääni mainiosta seurasta ja meiningistä nautiskellen. Kiitos teille kaikille ihanille tyypeille ja hyvää riemuisaa perjantaita! T. Krisse Tuominen.



torstai 20. syyskuuta 2018

Suuri riemu pienestä

Tervehdys rakkaat blogini lukijat. Seitsemisen viikkoa sitten miulla sekä revähti selkä että venähti kylyki. Paranemisprosessin aikana nilkka kipeytyi ja polvi muljahti hieman ja selän ja lantion perusvaivat ärtyivät entisestään. Onneksi sain kuntoutusta fysiatrisella ja minulla oli oikein ihana fysioterapeutti. Edistystä on kuitenkin tapahtunut ja olen tyytyväinen kun elämäni alkaa pikkuhiljaa palautumaan entisiin uomiinsa.





Tänään tein pitkästä aikaa treeniä, jota voi kutsua jonkinlaiseksi voimatreeniksi. Lämmittelyjen ja venyttelyjen jälkeen tein penkkipunnerrusta peräti 4*8-10 8,5 kg tangolla ja huimat 2*5*20 kg 20 kg voimanostotangolla.



Ihan rehellisesti sanottuna pidin tankoa tuon 20 kg tangolla treenaamisen jälkeen. Venyttelin, tein kuntouttavaa selkäjumppaa ja makailin tovin sängyssä selällään. Kotona treenaamisen etuja. Vesipullon täyttöön ei myöskään ollut tungosta.




Haukottuani henkeäni ja hikoiltuani hetken aikaan kuin kiimainen laama hellekeleillä, tein melkoisen määrän vatsarullauksia ab roller -meiningillä käyttäen vatsarullana fussball -tankoa, jonka päissä oli 2,5 kg painot ja klipsulukot. Hani kannusti innokkaasti omintakeisella tyylillään minua rullailemaan old school vahtarullailua sinnikkäästi.


Venyttelyjä, asentojumppaa, vettä naamariin ja suihkuun. Ja tietenkin iloista raportointia nettimaailmaan siitä, että jotain vaffailujuttuilua on taas edes räpiköity ja räpelletty. Kyllä sitä vähästä tuleekin suuri riemu ja ilo. Hyvä mieli nyt, että pystyi jumppaamaan noinkin "raivokkaasti". Kohti suurempia rautoja. Hyvät treenit ja jumpat lukijoille! T. Krisse Tuominen.

Hyvää torstaita

Se on torstai taas ja toimistopäivä menneillään. Röihommiin valuttava oli siis abenan. Päivän parhaimmat hetket tod näk onpi aamutee, kahvitunti ja ruokatunti, niin kuin kasvavalla apinalla toki pitää ollakin pikku hiljaa voimailun pariin takaisin palaillessa ollakin ;-) Hih! No joo, kyä tästä hyvä päivä vielä tulloo!


Aamulla se herätyskello sai piristä kerran jo toisenkin ennen kuin sain silmäni auki ja sängystä ylös. Oli todella hitaalla käyvä, kankea, fibromyalgiakipuinen aamu ennen kuin sain itseni kammettua ulos itteni asunnosta pysäkille. Pysäkillä sekä aamun viileys että aamuaurinko virvoittivat minut.


Bussinvaihdon jälkeen satuin duunikamun kanssa samaan bussiin ja loppumatka menikin jouten jutellessa. Aamupalaverin jälkeen makoisaa Muumien rooibosteetä. Hyödynsin duunipaikan ompelukonetta ja pistin nk. lantiotukihousut kuntoon. Tämän jälkeen konetyöskentelyä, paperihommii, tulostelua yms. Aika normiohvicepäivä siis.


Duunailupäivän jälkeen sitten menen takaisin kotiluolaan The Duden (kuvissa oleva hemmo) ja oman hanin seuraan ja on meitä muitakin siellä sitten ja edistetään projekteja. Jos vaikka nikkaroisikin ennen nukkumaanmenoa. Huomenna vielä ohvicepäevvee, lauantaina nikkarointia porukalla, ja sunnuntaina aattelin lötköttää kotona sänkyssä kuin rannalle rompsahtanut mötkösaurus.



Toki tässä kuntouttavaa kylki-, lantio- ja selkä- jumppaa, meditaatiota, joogaa teen useampana päivänä, mutta aina kuin mahdollista ajattelin ottaa rennosti. Elämä on aivan liian lyhyt lyhennettäväksi lisää stressaamalla. Stressitöntä arkea kansalle! T. Krisse Tuominen.