Kävijälaskuri

tiistai 18. syyskuuta 2018

Onnea, iloa autuutta

Saan hyvin usein kommenttia iloisuudestani, riemukkuudestani, jopa riehakkaasta nauruisuudestani, ja kysymyksiä onnen avaimiin. Tässä tämän kertaisessa bloggauksessa tekstiä aiheeseen liittyen.




Tuttu voimailija ja valmentaja sattui tänään kirjoittamaan samoja asioita mitä olen tahollani pohtinu, puhunnu ja kirjoitellutkin erittäin paljon. Tuli kirjoitettua tekstin inspiroimana muutama rivi aiheesta omin kankeinen sormineni. Jaan tässä sanat teillekin.



"Juuri tänään on hyvä päivä nauttia elämästä" -asenne ja -elintapa on tullut valittua ajat sitte ja tehtyä raskaitakin ratkaisuja sitäkin vasten peilaten. Yksi elo täällä maan päällä on (kerrallaan ainakin) ja koska kuolemaa ja Taivasta en halua odotella, niin koitan nauttia elon pienistä ja suurista iloista mitä kulloinkin tarjolla.



Sama henkilö ollut yli 10 v miun rinnalla, ensin frenduna ja jo yli 9,5 v kumppanina, ja on tässä monet surut koettu yhdessä ja erikseenkin näinä vuosina. Ommoon eloon siunaantuneet lapset, frendit, edes horjuvalla tasolla oleva terveys, meditaatio ja jooga tuo hyvää fiilistä ja onnea.



Kylkeen kun lätkäisee sen faktan ettei tarvi enää olla asunnoton, päihdehelveteistä on päästy yli, neurokirjon juttuihin saan kuntoutusta ja apua, fyysisiin vaivoihinkin sain fyssarikauden, ja vähän ees on murkinaa ja veden lisäksi välil limuukin, niin johan tässä on hyry mykke syytä olla onnellinen.



Joka aamu kun pääsee sänkystä ylös omin voimin on kuin taivaaseen heräis. Ja kun jalatkin kanta vaikka edes vapisten, kankeasti ja särkyillen, niin mikäs sitä kompuroidessa ja "tanssiessa"..



Pian pääsee edes lasten tangolla tekemään voimajumppaankin ja taas vähän hypisteleen otevoimatyökaluikin, niin mikäs tässä ollessa. Elämä on monella tapaa mallillaan ja elo täynnä onnen ja ilon aiheita.



Jotkut sanoo että oon liiankin vähään tyytyväinen. Omasta mielestäni oon turhankin ylypee ja turhamainen. Totuus löytynee jostain siitä kultaisesta keskitiestä niitten väliltä, sitä Luojaan uskoen täs on tallusteltu kuolon varjon tiellä jo 38 v, että aika mageeta kun olen saanut näin pitkään elää. Tosi moni tuntemani immeinen on kuollut jo paljon nuorempana. Ite aattelin ainakin tuplata eloni tämän hetkiset ikävuodet. Riemuisaa eloa! T. Krisse Tuominen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti