Kävijälaskuri

maanantai 5. elokuuta 2019

Kummallisista roolipeleistä

Koska tämä blogini ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan vain yhden asian blogi, vaan jo nimestä lähtien hyvin monipuolinen ja laajalle elämän eri osa-alueisiin levittäytyvä, aion pienen kirjoitustauon jälkeen jatkaa hyväksi kokemallani linjalla kirjoittaen monista asioista elämässäni ja yhteiskunnassamme. 



Esipuhe

Blogissa olen nk. ihan perustattarin (vrt. peruskaura) ohella kirjoittanut reissuistani, harrastuksistani, leffoissa käynnistä, reissuista, museoista ja näyttelyistä, ja silloin tällöin onkin tullut kirjoitettua peleistä ja tullut sivuttua pelaamista. Viimeksi taisin käsitellä roolipelaamista blogissani kirjoittaessani museoreissustani, jonka aikana tutustuin roolipelaamisen historiasta kertovaan näyttelyyn. Linkki bloggaukseeni löytyy osoitteesta http://vitnessiivatnessiijavilosofiaa.blogspot.com/2018/12/museoreissulla.html, ja kuten fiksuimmat varmaan jo osasivat päätellä, kirjoitan tällä kertaa ihan asiakseni roolipeleistä. Enkä minkä tahansa laisista roolipeleistä, vaan tällä kertaa tarkastelen turhankin vuoksi unholaan taikka huomiokatveeseen jääneitä roolipelejä. Suurin osa julkaisuista on ollut julkaisuhetkellään pieniä tai peräti täysin independent -julkaisuja tai omakustanteita.


Kummalliset ja erikoisuutta tavoittelevat (indie) -roolipelit
Vaikka moni saattaakin tuntea minut hyvinkin ennakkoluulottomana ihmisenä ja sen vuoksi äärimmäisen kokeilunhaluisena ja mitään kaihtamattomana roolipelaajana, niin ihan rehellisyyden vuoksi on todettava, ettei näin ole aina ollut. Uskokaa tai älkää, monet vähänkään totutusta "perinteisestä" ja "hyväksikoetusta" tavasta pelata ja klassisten pelien kaanonista poikkeavat pelit ovat tuntuneet minusta, ihan syyttä suotta, kummallisilta  ja oudoilta sekoiluilta . Ja kaiken lisäksi hyvän harrastuksen pilaamiselta. 



Pelejä on kuitenkin tullut ja mennyt ajan saatossa ja monet kummallisuudetkin ovat ajan virrassa muuttuneet jopa harmaan tylsiksi tai vanhahtaviksi. Tai vähintäänkin, ihan vaan normaaleiksi. Jälkikäteen ajatellen aika moni niistä aikoinaan "kummallisuuksista", tuntuvat nyt ihan perusjutuilta modernissa roolipelaamisen kulttuurissa. Tässä tarkastelen sekä ulko- että kotimaisia pelejä, ja käännöksiäkin, tästä kontekstista.


Minua ihan aidosti ja aikuisten oikeasti harmittaa, etten  jo paljon aiemmin  tarttunut aidosti avoimin silmin ja pelaamismielessä esim. Amberiin tai Shadowruninkaan. Olin kyllä jo suht. tuoreeltaan tutustunut niihin,  mutta "öhhöhhöö, kaikkea sitä" -hengessä ja "onpas nyt taas tehty erikoista oikeen väen vängällä"-mielikuvani toimivat pelejä kohtaan major turn offina. Pelejä tuli kyllä katseltua, lueskeltua ja naureskeltua, mutta en lämmennyt niille ja homma ei edennyt pelaamisen asteelle. Ja tämä on ihan vain oma menetyksen,i joka johtui ihan vain omasta pikkusieluisuudestani ja nurkkakuntaisuudestani. 

Amberissa tökki muunmuassa se kun yhdistetään "väen vängällä" sekä oikeasti erittäin erikoinen ja kummallinen maailma, siihen asti, todella poikkeukselliseen systeemiin joka silloin ilmestymishetkellä vaikutti joltain "säännöttömyyshörhöilyltä". Oikeastihan se systeemi ja maailmakin on erittäin toimiva ja monipuolinen.  Ja Amberin pelaamisesta hahmon luontia myöten nauttii ihan aidosti. Yksi nk. aliarvostettuja, turhaan hyljittyjä helmiä. 



Shadowrunissa tökki henkilökohtaisesti ihan vain se silloin kummalliselta tuntunut sci-fi ja vielä peräti, Herra paratkoon, cyber punkin täyskasvuiselle fantasiamaailmalle naittava -genreyhdistelmä ja -maailma. Diggasin siis silloinkin sekä fantasiaa että scifiä mutta tykkäsin niistä vain ja ainoastaan toisistaan erillään, ja juuri siksi Shadowrunin kaltainen kombo kummastutti minua ihan luvattoman paljon. Hyljeksin peliä kuin kuoloa löyhkäävää ruttoa, varsinkin kun sen "ihmeellistäkin ihmeellisen" ja "väkisin toisilleen naitetun ja toisiinsa kuulumattoman" "genresekoilun" lisäksi pelin sääntösysteemikin tuntui toisaalta vähän erilaiseksi väkisin  väännetyltä muttei kuitenkaan luontevasti ihan täpöllä erilaiseksi tehdyltä. Tästäkin johtuen peli tuntui minusta kummalliselta yhdistelmältä ja hailakalta erikoisuutta tavoittelevalta laimeaakin laimeammalta kompromissilta

Otin nuo kyseiset roolipelit esille siksi, että päinvastoin kuin aikoinaan, niitä pidetään nykyään kansainvälisestikin ihan modernin roolipelaamisen perusteoksina. Tuntuu jopa lähes oudolta, kuinka noinkin normaalilta nykypäivästä käsin katsottuna tuntuvat pelit, tuntuivat kaikkea muuta kuin tavanomaisilta. Ennen pelin ilmestymistä julkaistuissa, imestyvistä ennakoivissa, sisällön aprikoinneissa ja ilmestymisen jälkeisissä tuoreissa aikalaisarvioinneissa ilmestymishetkellään, pelejä pidettiin todella erikoisina tapauksina. Niin se aika muuttuu ja ihmiset, asenteet ja pelitkin ajan mukana.



Kummalliselta tuntuneesta nimestä alkaen Tales from the Floating Vagabond -roolipeli tuntui aikoinaan ihan pöljistä pöljimmältä erikoisuuden tavoittelulta ja ihan täydeltä perseilyltä, mutta kun tuon kirjastosta sittemmin olen sen lainannut, sitä pelannut ja pelauttanut, niin sekin on kyllä nykyään meikäaabbenalle yksi rakkaimmista pelisysteemeistä ja maailmoista, kaikessa erikoisuudessaan ja kummallisuudessaan. Ja kun tuota vertaa objektiivisesti vaikka nykypäivän peruspeleihin, niin eihän tuo edes ole enää mitenkään oikeasti kummallinen, mutta sellaisena sitä aikoinaan pidettiin. Ja aika outona sitä aika moni, käsittääkseni, yhä vieläkin pitää.  Ja se on vain sääli, sillä jos pulpkirjallisuuden ja roskaelokuvien hengessä elävä seikkailuroolipeli vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta idealta, etenkin jos toivoo ettei peli ota itseään liian vakavissaan, vastaa tämää peli siihen kutsuun enemmän kuin täydellisesti.



Macho Women with Guns eli kotimaisena käännöslaitoksena Aseistetut Machonaiset (plus ainakin roolipelilehti Seikkailijassa olleet seikkailut Aseistetut Machonaiset -peliin) tuntui aikoinaan ihan totaaliselta pärseilyltä pärseilyn huvin vuoksi. Ja kaiken "hyvän" lisäksi peli näyttäytyi minulle ja ilmeisesti aika monelle muullekin ihan totaalisena pilkkana tieteisfiktioroolipelejä, roolipelaamista ja naisia kohtaan. Loppujen lopuksi aika harmitonta kauraahan se pelin huumori on ja kun tuohon kaikkine lisäosineen ja pelin myöhempiin laitoksiin todella tutustui, niin erittäin nopeaksi ja hauskaksi peliksi tuo kaikin puolin osoittautui. 



Parastahan Aseistetuissa Machonaisissa on se että sama peli toimi sekä roolipelinä, taistelulautapelinä että niitten hullun hauskana kombona. Tapa kaikki Bthulhut, Isaac Azathothit, TV-evankelistat ja Tindaloksen hauvelit, pelasta kaapattu lapsi ja Reginan vuosikerrat! Eikä siinäkään vielä läheskään kaikki, sillä voit tehdä tämän kaiken ja heittää kunnon kenttäherjaa samalla! Tietenkin keräten kunnon tykittelyistä kokemuspisteitä niin että ropisee! Hauskaa, simppeliä, nopeaa, pelikerrasta toiseen muuttuvaa, toimivaa ja muuten vaan coolia. Awwsumm and purrrrfect; jei! Sanomattakin lienee selvää että tuosta Macho Women with Gunsista ja Aseistetut Machonaiset pel(e)istä on kuoriutunut minulle ja tuttavapiirilleni one of the BEST all time favourites.



Suomalaisissa pikkuteoksissa Risto J. Hiedan zombieroolipeli Kalmo ja liveroolipeli-versio Kalmosta eli Elokalmo ja vastaavat halvat ja hassut minipelit tuntuivat ennakkojuttujen ja arvioitten perusteella ihan käyttökelvottoman surkealta urpolta häröilyltä, mutta kun ne vihdoin tuli hankittua "kännissä ja läpällä" -metodilla, niin kyllä niitä sitten suureksi yllätykseksemme pelattiinkin huolella. Ne paljastuivat ainakin meiän silloisille peliporukoille aidosti hyviksi ja uskomattoman hauskoiksi peleiksi. 

Myöskin Risto J. Hiedan tekemä Suomen ensimmäinen suomalainen virallinen roolipelijulkaisu Miekka ja Magia omaa  monia loistavasti nimettyjä hyviä loitsuja, omalaatuisia hirviöitä, missä tahansa pelissä käyttökelpoisia ideoita ja simppelin mutta toimivan pelisysteemin. Jonnisortin indieklassikkoina ja suomalaisen roolipelaamisen perusteoksina noita Hiedan edellämainittuja roolipeliteoksia nykyään pidetään. Ja hyvä niin.

Kotimainen julkaisu ANKH eli Adventures of Northern Kalevala Heroes tuntui nimestä lähtien ihan erikoisuuden tavoittelun vallassa tehdyltä, mutta loppujen lopuksi se onkin kaikessa D&D-klooniudessaan toimiva ja mukavan yksinkertainen peli, joka nopeassa omaksuttavuudessaan on toiminut hyvänä sisäänheittopelinä Kalevalansa lukeneille roolipeleistä kiinnostuneille. Kaikkein eniten olen kuitenkin Ankhissa pitänyt sen sisältämistä tietyistä monstereista ja niitten kuvituksista. Plus joittenkin termien ja asioitten selityksistä ja nimityksistä.


Mitä tästä  kaikesta opimme?


En tiedä olenko minä, roolipeliyhteisö tai yhteiskunta muuttunut noitten roolipeliesimerkkien ajoista (-80- ja -90 -luvuilta) perustavanlaatuisen paljon saatika älyttömän suuresti, mutta ainakin asenne vanhoihin edelläkävijöitten tekemiin peleihin on pikku hiljaa muuttunut. Ja se mikä on aikoinaan tuntunut outouden tavoittelulta, voikin olla nykyään ihan peruskauraa ja jopa puhkikaluttua territoriota. Osa em. peleistä on yhä säilyttänyt vähintäänkin osan eriskummallisuudestaan, vaikka nykyään se näyttäytyisikin enemmän ainutlaatuisuutena tai jopa visionäärisenä. Henkilökohtaisesti, Luojan kiitos, olen sen verran muuttunut 1985-1987 aikana aloittamani roolipeliharrastuksen aikana, että pidän silmiäni enemmän auki sellaisillekin peleille mitkä olisivat tuntuneet tai tuntuisivat joltain marginaaliselta elitistiseltä rankistelulta tai muulta penseältä öyhötykseltä.



Ainakin oma kokemukseni puhuu sen puolesta että jopa aivan hitokseen urpolta shitiltä tuntuvien pelien seassa on kuitenkin edes jotain hyvää ja kiinnostavaa. Olen ainakin ihan itte hyötynyt siitä, että olen antanut mahdollisuuden, alunperin, sietämättömän pöljältä tuntuvillekin peleille. Osa niistä näyttäytyy minulle vieläkin pöljinä, mutta sen olen huomannut että jokaisessa huonossakin on aina (tähän asti) ollut jotain toimivaa ja käyttökelpoista.  Vaikka maailma ois just sitä miltä se etukäteen tuntuikin, voi pelimekaniikka olla täysin käyttökelpoinen tai sisältää vaikka todella hyviä taulukoita tai sisältöjä satunnaiskohtaamisiin, tms. Kun kirjastoissa esim. Tampereen pääkirjasti Metsossa on aika hyvin indiempääkin settiä tarjolla ja toivottavissa valikoimiin, niin ei ole pakko edes satsata senttiäkään rahaa, kokeillakseen onko jokin sutta vai sattumaa.


Elämä on aivan liian lyhyt ja synkkä, että sen viettäisi vielä kaikkea vähänkään erilaista ja poikkeavaa kammoten ja karttaen. Silmiänsä kun edes vähän raottaa, saattaa vahingossa löytää edestään jotain uutta, jännää ja kokemisen arvoista. Hyviä roolipelailuja ja (aivo)jumppia kaikille toivottaen! <3 T. Krisse Tuominen, naisvoimaiurheilija, muusikko, kirjailija, tapahtumajärjestäjä, sarjakuvapiirtäjä, ja intomielinen roolipelaaja, joka seikkailee lisäksi myös miniatyyri- ja taistelu- ja seikkailupelien äärellä.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Sumoa ja vetoa

Sumo plus veto on yhtä kuin sumoveto. Ja sitähä myö tehtiin hyväsä seurasa. Meinaan sumovetoa. Kaksi hervottomassa väsyssä olevaa tyyppiä kö mavettaa sumona niin hervottomaksi huumoriksi ja naurunremakaksihan se meni. Raudat toki reenattiin niin kuin pitääkin.



Lämmöt tein seuraavasti: tangolla kyykkyä tehden 3*8, painotelineeseen laitetulla paksulla vahvalla vastuskumilla maven loppu-ojennusta siten että kumi a) reisillä, b) vatsaa vasten c) lantiolla, ja pelekällä tangolla 2*6*20 kg mavea. Lajilämmöt tein tekemällä 5*40 kg mavea, 3*50 kg mavea, 5*60 kg, ja 4*70 kg. Työsarjoina tällä kertaa mm.  3*85 kg ja 2*2*100 kg. Lämmöt tein kapealla 50 kg asti ja siitä eteenpäin sumomavena. Lisäksi koutsin ja näytin mallia valmennettavalle. Johan siinä hiki pukkas kummallakin.



Ja tämä edellämainittu treeni tehtynä tämän viikon keskiviikkona eli tännään. Viime viikolla penkkiä tuli treenattua peräti huimalla 2*3*70 kg lämmittelyineen koutsimisen ohessa. Mutta silloin kun on univajausta ja siipi maassa ja veto poissa, niin ei ole häpeä tehdä ihan oikeasti kevyempää treeniä. Ei ole siitä iloa kellekään että paskoo ihtensä vuaan sen takia että ny reenataa kovaa vaan periaatteen vuoksi. Kivoja treenejä teille! T. Krisse Tuominen.


tiistai 2. heinäkuuta 2019

Kyykkyyn mennään ja takas ylös tullaan



Tervehdys lukeva blogikansa! Se olisi aabbenan aika tuaas kertoilla Teille treeneistään. Tännään tulj kaiken muun touhun jälkeen kyykättyä. Ja laitettua kyykkyyn.



Tännään pistin koutsittavvoo kyykkyyn ja pistin ihtenikin kyykkyyn. Koutsittava teki sekä ihan raakana oman enkan ja teki löysillä treenisiteillä kyykysä vielä isommat raudat.
Mie tein ommoo reeniä ja siinä suurin piirtein muistaakseni jottain semmoista kuin: 4*8-20*20 kg, 5*30 kg, 5*40, 5*50 kg, 2*5*57,5 kg, 5* 67,5 kg,  4*70 kg, 3*77,5 kg, 2*87,5 kg, 2*97,5 kg, 1*107,5 kg, 1*117,5 kg. 




Tein ilman vyötä koko treenin, ilman polvareita, ilman kenkiä, ilman vetosukkia, 
(lyhyet nilkkasukat oli jalassa) ilman ranne- tai polvisiteitä, ja toisin sanoen täysin rawna 87,5 kg asti josta lähtien yllä oli vallan löysä juurikin peruskuntokauden 
treeniin tarkoitettu Spartan squat suit. 






Takakyykyn jäläkeen mäntiin sitten seuraavaksi sahherkaakkakyykkyä eli zercher-kyykkää.. puolipitkiä sarjoja eka 20 kg, sit 30 kg, sit 35 kg... ja ite tein etukyykät pitkillä stopeilla pohjalla ja vauhdilla ylös tyyliin omat toistoni. Voin sanoa, että tuntuu esinm. pohkeisiin veri pakkautuvan.
Tuon nautiskelun jälkeen mie venyttelin ja vastuskumeilla touhusin ja jumpasta sekin kävi kun tosiaan polvisiteitä kiristelin koutsittavalle.




Ja lopuksi lisää venyttelyä, samalla kun koutsittavaa opastin apuliikkeissään. Tein myös pari erikoisliikettä myös 35 kglla, niin saa roppa mukavasti runtua ja tulee touhutessa hyvä mieli.... Toivottelen näin lopuksi kaikille oikein hyviä treenejä! T. Krisse Tuominen.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Deadlift parteee, yeah! Mavebilleet, jei!


Maastavetoa tein sunnuntaina ratoksi ja ajan kuluksi.




3*12-15*20 kg, 6*40 kg, 3*50 kg, 4*70 kg, 3*90 kg, 2*100 kg,  2*110 kg, 1*120 kg, 1*140 kg, 1*155 kg pitkällä yläpidolla ja hidas lasku alas, 1*165 kg pienellä pidolla alhaalla ja maltillinen lasku, 1*175 kg pitkähköllä ylhäällä pidolla ja oikein maltillisen hitaasti alas. Melkeinpä bodauksesta tuollainen käy, kun näinkin lämpimät kelit ja on negatiivinen vaihekin kera staattisen pidon käytössä.




Nostin ensin185 kg polvien kohdille ja alas... ja sitten tein lisäksi 1*185 kg loppuojennukseen asti kera loppustopin ja rauhallisen alaslaskun. Tuon jälkeen touhusin hieman tuntumanottoa 195 kg rautaan. Joskus kulkee. Nyt ei kulkenut erityisen hyvin, mutta tulipa kuitenkin räpiköityä kaiken kaikkiaan ihan kivoihin rautoihin. Isoimpiin kuin ihan hetkeen... ehkä saattaa mennä APCONissa nostot ees ihan jees. Tai sitten ei, mutta parhaani yritän kuitenkin.



Musiikkina toimi mm. Suotaunot, Amon Amarth, Legion of the Damned, Emperor,  MØRKETIDA
Behemoth, Peer Günt, Immortal, Death, Abbath, Black Skills,  Dune Rats, The Chats, COSMIC PSYCHOS, Vandals, ja muu menevä mussiikki.


Tuli kuvattua hieman nostoja, niin ehkä niitä pusken johonkin esille. Oli aika väsyneet ja siksi rasittavat treenit, mutta hyvin niistä selvittiin oman hanin tsemppaamana. Kivoja treenejä ja kulkevia rautoja! T. Krisse Tuominen.

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Penkkipunnerrusta porukalla

Olimme varmasti melkoinen näky penkkipunnertaessamme porukalla. Kaksi uupuväsyuuvattia nostaa minkä saa ja yhdellä on virtaa vaikka kuinka paljon ja homma kulkee, kun muut yrittää pysyä hereillä. Kesken ei silti jätetty, vaan tehtiin kunnialla.




Keskiviikkona potkulautailin parin kilsan matkan keskustaan asioita hoitamaan ja keskustasta parin kilsan matkan palaveriin ja sitten palaverista kolmen kilsan matkan seuraavaan palaveriin. Sieltäpä sitten kaupungilla hieman asioiden reilun parin kilometrin lenkki kotio. Kymmenkunta kilsaahan tuosta tulee taas. Enkä jäänyt kaivelemaan nenääni vaan vetäisin päivällistä, venyttelin, tein liikkuvuus-liikkeitä, kevyttä jumppaa ja aloin tehdä penkkipunnerrukseen lämpöjä.



Kun on suht. pitkä ja liikunnallinenkin päivä takana, niin aika moni valitsisi jotain loikoilua ja kivaa illaksi, mutta minä koutsin penkkausta tiimiläisille ja penkkasin myös ihan itte. Hikihän siinä tuli jo alkulämpöjen aikana. On se vuaan kauhean ihanaa ja ihanan kamalaa, kun tulloo hiki reenatessa. Ei ole normaalin ihmisen hommaa. Onneksi olenkin tällainen apina. 💪😎



Tul tehtyä reeniä suurin piirtein seuraavasti: 3*12-15*20 kg, 5*30 kg, 5*40 kg, 5*60 kg, 5*70 kg, 5*80 kg, 3* 90 kg, 1*105 kg, 1*110 kg rinnalta lähdön jälkeen hieman avustettuna. Jälkiliikkeinä esim. ojentajia vastuskumeilla. Oman varsinaisen työsarjatreenin jälkeen keskityin muitten koutsimiseen ja kannustamiseen. Hyviä lukemia tuli kaikila. Virkeystaso oli jokaisella vähän omanlaisensa mutta treenit tehtiin. Ja siitä minä tykkään! 😎💓😻🙊



Treenien jälkeen tuli sitten käveltyä hieman lisää ja kuunneltua menevää musiikkia. Ensiviikolle alustavasti jo kahdet treenit katsottuna ja par'aikaa koutsin kyykkytreeniä. Onpa menoa ja meininkiä eikä pääse tylsistymään. HYVIÄ TREENEJÄ KAIKILLE! T. Krisse Tuominen.


lauantai 22. kesäkuuta 2019

Hyvää Johannes Kastajan päivää ja Mittumaaria!


Tervehdys arvon juhannuskansalaiset! Toivottavasti pulssisi on rauhallinen eikä liian kiihkeä, olet hengissä ja hyvässä hengessä. Toivottavasti ei päätä jyskytä ja muutoinkin terve olo, hyvä tila ja miellyttävä olotila. Olkoon rauha, henki ja voima kanssasi näin Johannes Kastajan päivänä eli juhannuksena!




Tällä viikolla tullut pitkin viikkoa liikuttua pitkin Tampereen eri kaupunginosia ja tullut käytyä Teiskon Aitorannassakin liikkumassa ja oleskelemassa. Torstai meni pitkälti erinäisissä sosiaalisissa härdelleissä, postipakettia noutaessa ja kaupassa, niin perjantaina en liikahtanutkaan kotoa yhtään mihinkään. Olin, lepäsin ja lepuutin kipuilevaa lonkkaa ja jälleen kipuärtynyttä gluteus maximustani eli toisin sanoen persmuslihaksistoani eli tarakkaa.



Olen syönyt hummusta, riisipiirakoita, perunasalaattia, hieman kananakkeja, ja juonut kolajuomia ja lidlin apinajuomaa. Ja ihan vain kuunnellut musiikkia, pohdiskellut ja fiilistellyt ja katsonut hanin kanssa vuosia vanhan tanskalaisen keski-kesän aikaan sijoittuvan kauhuleffan. DVDltä, koska olemme dinosauruksia.



Tänään lauantaina Juhannuspäivänä on minun tarkoitus lepäillä ja rentoutua lisää, kupsutella hanini kanssa, käydä pienellä kävelylenkillä, mahdollisesti soittaa hieman kitaralla, ja ehkä pikkiriikkisen harrastaa minimalistisesti jotain etäisesti sosiaaliseen elämään viittaavaa. Pohdin tässä kun en vielä ole nukahtanut, että jos jossain kohtaa sekä nukahdettuani että herättyäni, tekisin jotain voimatreeniä. Tai sellaista hieman muistuttavaa toimintaa.



Saattaa tosin olla että Kuutamosonaatin katsominen vie voiton voimatreenistä, mutta en jaksa ottaa siitä pienintäkään stressiä, painetta saatika murheen aihetta. Mie oun kö ellun kanat laitumella silloin kun ei ole pakko tehä jottain just prikulleen tai pilkulleen. Mukavaa tällainen. Sanoisinko peräti vapauttavaa. HYVÄT JUHANNUSPÄIVÄT! T. KRISSE TUOMINEN.

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Kehonhuoltoa



Edellisen blogitekstini jälkeen laitoin Nashville Pussyn live-dvd:n (live in Hollywood) pyörimään, kuulokkeet korville, volyymit yhdelletoista luureista ja aloin tehdä aika tiiviin ja tehokkaan lihashuoltorullailu-, pilates- joogahetken.



Mie mm. rollasin rumble rollerilla, foam rollerilla, tuplapilatespallolla ja pilatespallolla. Pakaroita, reisiä eestä, takaa, sivuilta, pohkeita, nilkkoja (kevyesti), jalkapohjia, jalkapöytiä, ab rollerilla rullasin aikas paljon ja tehokkaasti, tein puolisiltaa hierovan tasapainotyynyn päällä ja sain siten lapoihin hyvää tuntumaa...



Hieroin pakaroita ja reisiä ja pohkeita kevyesti piikkimattoa vasten (shortsit jalassa). Ei mikään noista ole miellyttävää puuhaa, mutta ei kai tarvitse ollakaan. Pääasia että avaa jumeja ja laukaisee kipupisteitä.Kahvakuulalla tein kevyttä jumppaa. Ihan kivaa meininkiä. Ja pian sitten hakemaan postipakettia ulos. Ollut rela päivä. Jei! T. Krisse Tuominen.