Kävijälaskuri

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Vehnis Festiä festaroimassa


Vehnisfestiä vietettiin jo toistamiseen Autismisäätiön Vehnämyllyn tiloissa Tampereella Jankassa. Olin paikalla juontamassa, laulamassa ja viihdyttämässä yleisöä. Viihdyttämisen lisäksi olin ollakseen ihan vaan ollen viihtymässä yleisössä. Parhaita festarikokemuksia ikinä.




VehnisFestiä oli erittäin lupsakkaa ja mukavata juontaa ja viettää Vehniksellä myös yleisön puolella. Sain suuren kunnian aloittaa tapahtuman alkujuonnolla ja musiikkiesitykselläni. Jännitti kovasti, mutta yllätyksekseni yleisö tykkäsi oikein kovasti. Kuulemma olin hauska, soitin rempseästi kunnon kitarajamittelua ja lauloin kauniisti. Kiitoksia yleisölle näistä kohteliaista sanoista, jotka nöyränä vastaanotin. 



Muina esiintyjinä tarjolla oli mm. Puuwilla-orkesteri, joka oli kunnon Hurriganesin meiningillä esitettyä iloluontoista rokkia ja iskelmäää esittävä poppoo, ja kehitysvammaisteatteria esittävä La Strada, jolla oli mainioita laulu- ja tanssiesityksiä. Dj Antza ja Dj Maisu soittivat lopuksi tallennemusiikkia ja kansa tanssi mukana. Myöskin yllätysesiintymisiä oli runsaasti, yleisön innostuessa poikkeamaan lavalla esittämään omia laulunumeroitaan. Tunnelma oli koko tapahtuman ajan iloinen, rentoutunut ja rempseä.



Vehnisfesteillä oli mahdollisuus myös laittautua hupityyliin, saada pikahiusleikkaus, kyntensä laitetuksi, tulla ikuistetuksi polaroidkuvin, ja oli tarjolla myös trampoliinilla pomppimista ja graffitimaalaustakin. Tunnelma oli koko tapahtuman ajan iloinen, rentoutunut ja rempseä. Ensivuonna on ihan pakko hakeutua jälleen VehnisFesteille, sillä VehnisFest on ihan bäst som häst! Hyviä festailuja kansalle! T. Krisse Tuominen.

Myllyranta Rockista nauttimassa Lempäälässä

Elämässä on hyvä olla muutakin kuin vain voimanostoa ja sen apuliikkeitä, joogaa, meditaatiota, kävelyä, yms. reippailua. Lepo ja rentoutuminen ja vapaa-aika on myös kiva juttu. Tässäpä pieni vetsariraportti miulta.



Myllyranta Rockia vietettiin Lempäälässä 26.5. erittäin kauniissa ympäristösä hyvän sään antaessa parastaan kansalle. Ehdimme paikalle sopivasti katsomaan vallan tyrnävää Kuona –yhtyeen basismiprogeilua ja punkin rynttäysränttäysränttätänttäystä.



Kyllä tuota katseli mielellään kö parrakas basistiääntelijä oli nättinä kauniissa mekossa, ja kuuntelihan keikan myös muitten vaivojen mukana. Kiva keikka, josta piisasi juttelemisen aihetta seuraavillekin päiville.



Olimme tulleet Tampereelta Lempäälään iScream rockkuoron keikkaa varten ja oli kyllä paras keikka mitä poppoolta tullut nähtyä. Oli kyllä paras esiintyjä koko festarillakin. Kaunista, näyttävää, eleikästä ja nyanssirikasta rockklassikoitten versiointia hienoina kuorosovituksina.



Dirty Thieves oli ennakkopuheitten mukaan kovakin Hellacopters-actionrockpoppoo. Tiedäpä häntä. Laiskasti länkyteltyä mainstreamrokittelua se miulle oli, nk. aikuiseen makuun sovitettuna. Kuuntelihan sitä AORää pari piisiä lavan edustalla, muut piisit kuuntelin etäämpää, kun alkoi mielikuvitukseton rokinlänkytys puuduttaa. Ihan jees bändi, mutta ei tuosta kyä rockin pelastajaksi ole.



A1ka ja E.L.E. tuli kuunneltua etäältä, kun musiikki oli omaan makuun liian kovalla, ja päätimme lähteä kävelemään pitkin lähialueita. Hyvältä kuulostivat kauempaa kuunnellen ja kävely kohensi mielialaa. Kumpikin em. bändi esitti ilmeikkäästi laulettua ja hyvin sovitettua musiikkia. Tykkäsin. Festarin päätti voittajan elkein möykkämetallia esimerkillisesti metelöinyt Dystocracy. Hyvä bändi genressään. Kunniakas päätös myös festarille. Tästä oli hyvä lähteä kotiin.



Festivaalista jäi hyvä fiilis. Mukavaa, kun oli asiallinen ja monipuolinen ilmaisfetsivaali, jossa järjestyksenvalvonta ja juonnot olivat hyviä. Paikat pysyivät siistinä ja tunnelma oli leppoisaa. Kiitoksia festivaalista järjestäjille ja bändeille! Kaunista kesää! T. Krisse Tuominen.

maanantai 21. toukokuuta 2018

Helluntaina höntsättiin penkkikisoissa

Vaikka väsy painoi Museoitten yön jäljiltä, niin helluntaina piettiin sovitusti pienet penkkipunnerruskilpailut ja hauskaa oli. Kuuma oli muutenkin, mutta emme antaneet sen häirintä kisatunnelmaa. 

 


Lämmöt päälle vattapyörällä, tyhjällä tangolla, tanko plus kahvakuulia kombolla, venyttelyillä ja lopuksi kiipimään maltillisesti painomäärissä kohti aloituspainoa. 90 kg jälkeen taukoa ja ei muuta kuin käskyjen mukkaan nostammaan.




Rehvakkaasti 100 kg tankoon ja Start, press ja rack käskyjen mukaan liikuttammaan rautaa.  Ja vähemmän yllättävästi rauta liikkui kuten pitikin. Alla video upotettuna. https://youtu.be/vzJhxJFuW3c



105 kg kiloa oli tullut nostettua ennenkin, salikisoissa stopeilla ja käskyjen mukaan. Nk. Varma rauta nykyään.  Ei ole tullut aiemmin näillä helteillä kisahöntsättyä kyseistä rautaa. Nyt on. Alla nosto viteotallenteella.




107,5 kg rauta otettiin kolmella käskyllä ja stopeilla, vaikka käet hiestä lipsuivat tangolla ja jalkojen alta matto alkoi lipsua strategisella hetkellä. Ja otin noston flegmaattisella "täsä mihkää oo kiirus" -tyylillä. Että kohti 110 kg kisanostoa kohen mennään. Alla viteo lupsakasta 107,5 kg nostosta.




Lopuksi jälkilämmöks kahvakuulala pystypunnerrusta, kyykystä etuheilautukseen -liikettä, kahvakuulaetuheilautusta, vahtarullausta, venytyksiä, ja kävelylenkki.....

Kisapaino oli 102,7 kg


Että semmottinen satujumppa tällä kertoo. Mänhä se tuaas muitte vaivoje mukana. Hyviä treenilöitä ja kisaloeta! T. Krisse Tuominen.

torstai 17. toukokuuta 2018

Kesäkelejä ja jolkottelua



Moni rakastaa hellettä ja kuumuutta. Mie aitoja punatukkana palan iholta helposti, puskee aurinkoihottumaa, tulee varjossakin ylikuumentumisoireita ja auringonpistokset vaivaa. Ei ole kivaa se, mutta en valita taaskaan, vaan totean vaan, ja elän vaan elämää. 


Paljolla vedellä, urheilujuomilla, hyvällä kja tasaisella ravinnolla, riittävällä levolla, suojautumalla aurinkorasvalla, hatuilla yms. tässä on kuumuudessa pärjätty ja selvitty, ja johan nämä pian ovatten tuaas ohitten. Ainakin toistaiseksi.




En ole kuitenkaan kaivautunut poterooni, apinaluolaani tai muuhunkaan suojaan vaan olen äitienpäiväksi vienyt sukuhautoille kukkaloita, käynyt usiasti Puolenkuun peleissä, leffapuodissa Näsilinnankadulla, Sampolassa, Metsossa, Ratinassa, jne., töissä, ja nähnyt frenduja siellä täällä Tamperetta. Tulipa eilen ja tännään myös sekä roudattua tavaraa, että hieman jumpattuakin.



Olen kuitenkin tyytyväinen, että lämpötila kai tästä hieman viilenee ja siitä että miulla treeneistä lepoviikko, koska sunnuntaina penkkihöntsäskabataan aappenoitten ja karhujen kesken. Uimaan en ole vielä  mennyt, kun ei ole ihan miun laji, mutta jos kuumuus jatkuu niin pakko se on kai järviin ja muihin lutakoihin pulahtaa.




On muuten maalaamishommat näillä keleillä roudaamisen ohella jännää puuhaa, mutta tulipa tehtyä sitäkin. Huomenna juontamassa ja musisoimasa Vehnisgaalassa. Hyvin tämä kesä tästä käyntiin lähtee. Kesäisiä terkkui teille kaikille! t. Krisse Tuominen.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Sunnuntaina penkkihöntsätään

Su 20.5. on aika viettää kevätkisaa abenaluolassa. Kevätkisat helmikuussa menivät vallan mukiinmenevästi, ja tosi pienen poppoon salikisamme meni nappiin myös, niin taas mennään penkaten. 


Mukana osittain samaa, osittain eri sakkia. Ja kisa korvaa samalla sitä suurta vajetta mikä Nääshallin penkkikarhujen kevätkisan tänä vuonna järkkäämättömyys olennasesti jättää Tampereen laatukisojen tarjontaan.



"Aappenat ja frendut höntsäkisaa penkkaukses leikkimielisesti... Asu vapaa eikä helteil ees pakollinen.. 
Start, press, rack komennot käytös jos halluu... Voi mennä ilmankin jos se o susta kivaa. Rennosti nääs.", todetaan yksityistapahtumana järjestettävän penkkaushöntsäkisan eventissä, ja paikkansahan tuo pitää. 



Elämä on aivan liian tylsää, jos ei pidä koskaan hauskaa. Siksipä sunnuntaina höntsäskabaamme hyvällä sakilla ihan huvin, naurun ja kikatusten tähden! Hyviä nauruisia kisoi ja treenei! T. Krisse.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Treeniä kohti kisoja



Viikonloppuna on aappenaväjellä sunnuntaina 20.5. pienimuotoiset penkkipunnerrus -kisahöntsät. Kahtellaan porukalla vähän että mitä ite kullakin penkistä nousee. Just päivän kunnon mukkaan. Ranteet löysäl rennosti fiiliksillä.



Viimeviikonloppuna tein kisaa edeltävän viimeisen treenin. Nostin siis stoppipenkkinä rautoja ja hain vähän tuntumaa siitä että mitäs kisoissa aloitukseen raudaksi laittaisi.


Lämmöt: tanko + sveltuksen elastibandit yhdistelmällä 3*10. Lajilämpöinä 3*40 kg + elastibandit, 3*50 kg +elastiband, 3 *60 kg +elastibandit, ja 3*75 kg.



Työrautoina miulla oli stoppipenkkeinä tehtyinä rautoin: 95 kg, 100 kg, 105 kg ja 110 kg. 110 kgta nostaessani luulin nostavani 107,5 kg rautaa ja ihmettelin kuinka 2,5 kg korotus voi tuntua niin paljolta, hermoilin paniikkihäiriöisenä pupuna ja sähelsin tapojeni mukaisesti.


110 kg salinosto kevättalvelta

Tästä huolimatta rauta kulki ja tanko oli kuitenkin jo tullut omillaan lähes räkkäystä vaille maaliin, ennen kuin hätiköin ja  pyysin käytännössä turhaan kevennyksen loppumetreillä. No, eipä tuo vara venettä kaada, ja homma joka tapauksessa vaikuttaa menevän nitkauksittain etiäpäin.

loppukeväältä salinostona 110 kg joka kosahti kun toinen puoli osui räkkipidikkeeseen


Apinaporukalla olemme tuumailleet ja päätyneet siihen, että voimaa on ja rawnoston tekniikkakin alkaa viimevuoden aktiivisen varustenostelunkin jäljiltä olla vallan hyvää, tai ainakin riittävää luokkaa. Ja kun ei tämä balettia ole, niin saa se rumempaakin touhua olla kunhan rauta liikkuu nostajan toimesta tuomarikäskyjen mukkaan. Eli loppujen lopuksi se mikä tässä laahaa on korvain väli, eli itsevarmuus, pokan pito ja luottamus omiin kykyihin. No, onneksi tuota osastoa pystyy parantamaan mielikuvaharjoittein ja ihan vain elämällä. Plus tekemällä niitä toistoja raudoilla. Niilläkin, jotka kammottaa.

107,5 kg toissaviikolta


Itsevarmuutta kehiin ja alkaa 100 ja 105 kg rautojen lisäksi  107,5 kg ja 110 kg muuttua varmoiksi raudoiksi. 115 kgtakin on kokeiltu pariin otteeseen tänäkin vuonna, ja 120 kg raakana on otettu tuntumaa. Loppukevennyksillä siinä räkkiinlaittovaiheessa noi vielä on parhaimmillaankin tänä vuonna otettu, mutta hitaasti mutta varmasti tässä kiivitään kohti niitä rautoja mitä treeneissä liikuttelin jo toissavuonna ennen erinäisiä olkapää yms. vaivoja ja tulehduskierteitä.



Tänä tai ensivuonna olisi tarkitus myös edes harrastajakisoissa, saatika provoimanssto/ pro single bench -kisoissa ottaa yli satasen rautoja. Eiköhän se tästä, kun alkaa vain uskoa ja luottaa voimiinsa ja kykyihinsä. Mihinkään ei ole kiire ja onneksi kumppani, oma pieni tiimi, KP Team missä olen osana isompaa sakkia, ja sponsorit eivät hoputa minua suotta. Kiitti luottamuksesta towerit! T. Krisse Tuominen.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Taidetta ja urheilua



Tervehdys arvon lukijat! Tällä viikolla keskityn urheilun osalta lepoon, aerobiseen treeniin ja lihashuoltoon, sillä sunnuntaina pidämme helmikuun kisojen kaltaisesti leikkimieliset urheilukisat. Urheilun sijasta sunnuntaihin vietän paremminkin taiteen maailmasa.



Olen viimeviikkoina maalannut tauluja ja tällä viikolla jatkan loppuviikosta kesken jäänyttä teosta. Keskeneräisiä sarjakuvia jatkan myös. Katson myös erittäin laadukkaita taide-elokuvia eli nollaan aivojani b-elokuvien parissa.


Tasokaitten elokuvakokemusten lisäksi mie tulen olemaan tällä viikolla musiikin ja museoidun taiteen äärellä.Vehnisfestareita vietetään pe 18.5. klo 11-14 jo toista kertaa Autismisäätiön Tampereen Jankan toimipisteellä Vehnämyllyn tiloissa ja alueella. Esiintymässä mm. mie eli Krisse "Sydän" Tuominen, Puuwilla-orkesteri ja La Strada.Soiton ja laulun lisäksi myös juonnan tapahtuman. Jeee!!! <3



Lauantaiseen iltaan kuuluu perinteisesti Museoitten yö, jossa ajattelin nautiskella Ransun ja Muumien äärellä. Ja muun korkeakulttuurin äärellä mitä ohjelmassa tänä vuonna onkaan.


Tiim Aappenan ja aappenatuttujen kanssa pidetään su 20.5. pienimuotoiset korvikkeet waffailuskabojen muodossa Nääshallin penkkikarhujen Yleensä keväisin pidettäville penkkikisoille. Osallistujia näemma, jos ei nyt ympäri Suomea, niin ainakin ympäri Tamperetta. Hyvä myö!


En mie kuntoilua unoha, ny o vaa kevyempi ja rennompi viikko vaihtelun vuoksi. Hyvvwe kesää lukijoillekin! T. Krisse.