Kävijälaskuri

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Teinin kans ja Amurin museokorttelissa

Tervehdys kaikki hilipatihippaat, jotka miun tekstejä luette ja jaatte! Se on ollut tänään aikalailla lepopäivä, koska ei sitä ny koko ajan viitti voimatreenata, sosialisoitua taikka käydä museovisiiteillä. Tännään nukahdin aamuyöllä nelejän viiden aekkoon ja heräsin puoli kolomen aekoon. Herättyäni tein aamutoimet, venyttelyitä ja lepäilin.




Kesken lepäilyn tuli lomareissultaan nuaapurkunnasta tänne tsuureen tsitiin Tampereelle ihan aappenaluolaan poikkeilemaan. Siinä sitten juteltiin, hassuteltiin, rentouduttiin ja touhuttiin. Kun teini jatkoi etiäpäin matkojaan, niin mie touhusin tovin aikaa koneella, jonka jälkeen lyötiin lukkoon hanin ja hänen siskonsa kanssa tärskyt läheiselle bussipysäkille.




Bussipysäkille kotvan matkaa meiltä, niin sai kivaa hyötyliikuntaa. Bussipysäkillä istuuduin odottamaan bussin saapumista, ja luin Westside Barbell Squat and Deadlift manualia, kunnes bussi tuli kohdilleen ja triomme kuluki bussiin yhtenä letkana. Myö mittarimadot jäimme bussiaseman kohdille odottamaan vaihtobussia, ja odottelun ajan luin samaa manuaalia ja nappasin yllä ja alla olevat kuvat, joissa ilimiselvästi olen istualtaan leveällä rappusella, ja näyttäähän tuo maailma hyvin erilaiselta siltä tasolta katsottuna kuin 178,1 cm korkeudesta seisaaltaan tarkasteltuna. Kirjaimellisesti uusi perspektiivi tuohonkin bussipysäkkiin ja sillä odotteluun.



Kun bussi saapui, kuljimme bussiin ja bussilla matkasimme Pyynikintorin ja Tampereen taidemuseon kohdille. Siellä sitten lumen ja jään yllä kuljimme Amurin työläismuseokorttelille, jossa ihastelimme sen vallan mainioita jouluikkunasomistuksia. Tuli otettua myös kuvia niistä, vaikka eihän ne pimeällä hämärästi tunnelmavalaistut ikkunat ihan oikeuteensa pääse, mutta jonkinlaisen vaikutelman kuvistakin saa. Ja onpa jotain materiaalia muisteloitten tueksi.




Vaikka oli aika kylmä ja tuulikin, niin oli mukava ihastella yksityiskohtia näyteikkunoista yhdessä ja tuli pohdittua minkälaisia joulukoristeita sitä kullakin kotona on. Mukavaa, että Annikin työläiskorttelimuseo jaksaa satsata ihanan vanhanaikaisiin jouluikkunoihin vuodesta toiseen. Noista tulee todella jouluinen olo näin uudenvuoden aaton aattonakin.

Waffa Pukki ja liuta tonttuja


Ihastuin suuresti yksityiskohdista erittäin vaffamiäsmäiseen lantiokkaaseen reitevään joulutukkimaiseen joulutukkiin, jonka ympärillä on sitten noita nykynormin mukaisempia joulutonttuja ja -pukkeja. Mainio kontrasti. Erityisesti reipas all muscular poseeraus on just ihan parrautta.



Toinen mainio yksityiskohta oli puukukko, joka veti puurekkaa. Tästä voimannäytteestä en valitettavasti saanut järkevää kuvaa nuissa olosuhteissa. Kolmas hieno yksityiskohta oli vallan tunnelmallinen ja aidonnäköinen joulukuusi, joka lienee kuitenkin tekokuusi. Erittäin hieno kokonaisuus kaikenkaikkiaan jokaisessa jouluikkunassa.



Jouluikkunoita ihasteltuamme, kiersimme museokorttelin ja kuljimme Tampereen Taidemuseonkin ohi (pihalla se hieno kumiankka minkä edessä blogissakin poseeraan silloin kun se ankka oli Ratinassa) ja hakeuduimme Pyynikintorille pysäkille. Bussilla keskustorille, josta vaihto bussiin, jolla kuljimme kotikämppiemme lähelle. Jäimme pysäkille mistä saimme mukavasti lisää kävelyä. Nyt sitten kotosalla nautiskelemassa lämmöstä ja yläkerran dinosaurustansseista ;-)



Pian iltapalaa ja nukuksimista kohden sänkyyn. Huomiselle suunniteltuna jumpat hanin ja nettitutun kanssa Steel Bodylle uutta vuotta vastaanottamaan. Tehdään jotain vastusjumppaa, josta tulee kiva mieli. Ja jos vaikka laittais vähän painookin mukaan, niin saa vielä enemmän vastusta ja vielä paremman mielen. Hyvät jumpat ja hyvvee tulevaa uutta vuotta! T. Krisse Tuominen.

Museoreissulla

Frenduni Maija vasemmalla seisoen, ja mie joulutukki-noitakunkuttarena valtaistuimellani oikealla

Tännään aappena otti lungisti hanin kanssa ja sunnisti ilitapäevällä bussipysäkille, astui bussiin, astui bussista ja vaappui kävelysauvojen kera Vapriikkiin. Vapriikissa kiertelimme hanin kanssa useita näyttelyitä Vapriikin eri näyttelytiloissa ja näyttelyissä. Mukavaa oli, tuttuihinkin törmättiin.



Aloitimme näyttelykierroksemme Postimuseosta, missä ihastelin jälleen kerran perusnäyttelyn postitorppia ja postinkantajien hienoja historiallisia asuja, jonka jälkeen menimme Postimuseon 2. kerrokseen nautiskelemaan Marjaliisa Pitkärannan postikorteista tehtyä jouluista näyttelyä.



Näyttelyssä oli esillä aivan uskomaton määrä ihania Pitkärannan kauniita postikortteja, kauniisti koristeltu joulukuusi, ja oli useita paikkoja missä oli mahdollista pukeutua tontuksi ja ottaa itsestään iloisia kuvia. Tätä mahdollisuutta luonnollisesti hyödynnettiin, koska pitäähän tonttuapinan laittautua joulutukkiluukissaan vallan joulutukkimuoriksi ja tontuksi.



Tykkeen kovasti Marjaliisa Pitkärannan piirrosjäljestä, jossa on jotain hyvin omintakeista, elämänmakuista, iloista, riemukasta ja elossa tsemppaavaa. Tykkeen myös siitä kö hahmot eivät ole ällämakean siloiteltuja, vaan ihmisennäköiisiä, kókoisia ja muotoisia. On maatalon emäntiä, vanhan ajan postisuhareita ja muuta tavallista kansaa. Samaistumispintaa on siis paljon.



Postikorttinäyttelyistä siirryimme saman kerroksen joululehtinäyttelyyn, jossa oli suurelta aikaväliltä useitten joululehtien kansikuvia näytillä. Kaikki olivat joululehtien kansia, mutta tyylillinen kirjo oli yllättävän laaja. On söpöä, nättiä, groteskia, rumaa, propagandistista ja rivoakin. Enkelikasvoisia lapsosia, hakaristeja, avaruusrakettia, naisurheilijaa, maalaismaisemia, vain muutamia kuva-aiheita mainitakseni.




Joululehtien kansinäyttelystä jatkoimme sulavasti samassa kerroksessa sijaitsevaan  Suomen Pelimuseoon, jossa pysyväisnäyttelyitten ja pelikoneitten ja lautapelien ohella oli esillä viimeisiä päiviään Disk Covers - C-64 ja demoskenen disketinkannet -näyttely (12.10.2018-06.01.2019). Näyttelyssä oli esillä vallan monentyyppisiä demolevyjen kansia sähköisessä muodossa, paperisessa muodossa seinillä ja pöydillä, ja kansioissa selattavana.



Materiaalia oli pieneen tilaan saatu niin paljon esille, että tuli peräti tieto- ja grafiikkaähky, vaikka osa materiaalista olikin jo valmiiksi aivosoluissani kummittelemassa. Mieleeni kummittelemaan, positiivisesti, jäi myös vitriiniin aseteltu erilaisista pelien disketeistä, kansista, tietokonenäppäimistöistä, diskettiboxeista yms. koottu dioraama, joka toi vallan paljon muistoja mieleen niiltä vuosilta kuin pikkuisesta parikymppiseksi jaksoi nörttäillä nörttien kera demo- ja tietsikkanörttimaailmassa.



Muistojen sopukoista tuli taaperrettua pelimuseon arcade-tilaan missä voi pelata hyvää valikoimaa erilaisia pelikoneita. Off Roadia tuli edelliskerralla hurjasteltua hanin kanssa. Sillä aikaa kun kultani päästeli menemään laskettelusimulaattorilla, minä pelasin flippereitä niimmaanperusteellisesti.  Twilight Zone -flipperin kohdalla oli ihan pakko jo nostalgiamielessä ottaa poseerauskuva. Tuo peli kun on yksi kaikkien aikojen flipperisuosikeistani.



Pelimuseolta paarustimme Vapriikin Galleriaan, jossa esillä on Roolipelinäyttely. Siellä tullut käytyä ennenkin, mutta jokin minua sinne veti juuri nyt. Ja siellä ihan perällä nurkassa missä en yleensä luuhaa, olikin frendini vuosien takaa. Voih ja oih! Hienoa tappa vanha tuttu, etennii ku ee kanneta kameleita eekä kannuunaa laenkaan!



Puhuimme luontevasti hänen, haninsa, ja miun hanini kanssa niitä näitä. Muunmuassa Aseistetut Machonaiset -roolipelistä, virtuaalipelaamisesta (esim. Lohikäärmepuu -roolipeliin osallistuttiin soittamalla puhelimella radioon), Dungeon & Dragonsin nykysuosiosta, vuosien kulkua ja ajan juoksua pähkäilimme ja selailimme esillä olevia pelejä ja opaskirjoja, joista myös löytyi jutustelua. Opiskeluista, töistä ja perheasioista myös jubasimme. Muuttoja tässä itse kukin on muutaman tehnyt sitten viime näkemän.



Pelimuseosta könysimme luonnontieteelliseen museoon, jossa onkin paljon katsottavaa, kuunneltavaa ja koettavaa. Selkeästikin osattu ottaa kohdeyleisönä toimivat perheet ja luontohörhöt huomioon. Kiva kun sai oikein kehoitettuna ryömiä onton puunrungon lävitse, sukeltaa näyttelytilaan rakennettuun Tammerkoskeen pehmokalojen sekaan, ja muutoin vain tutkailla ympäristöään tarkkaillen ja näyttelyyn sen osana aktiivisesti osallistuen. Mukavaa tuollainen.



Luonnontieteellisesti museosta laskeuduimme hissillä alas kivimuseoon, josta lyhyen tutkailen jälkeen siirryimme 1918 -näyttelyyn, joka on erittäin vaikuttava ja hyvin koottu näyttely Suomen kyseisestä aikakaudesta. On dokumentteja, monenlaista arkistomateriaalia, veistoksia, dioraamoja, ääntä ja liikkuva kuvaa. Erittäin vaikuttava ja sieluun käyvä näyttely. Toistamiseen tuon katsoimme ja yhä löytyi uutta koettavaa.



1918 -museosta menin rollikkahistoria-dösään joka on vakinäyttelynä Vapriikissa. Vanhassa autossa voipi hengailla ja katsoa dokumenttia. Yksi lempipaikoistani Vapriikissa. Bussista naulakon kautta kävelimme koskipuistoon bussipysäkille, bussiin ja kotio. Kotona hengailua, safkan tekoa, lepoa, venytyksiä ja hani paistoi plätyi joita vetelin vattuhillon kanssa. Om nom nom. Kyä elo on hienoa, kun sen ottaa iisisti. Hyvvee uudenvuoden aikaa teillekin! T. Krisse Tuominen.

lauantai 29. joulukuuta 2018

Perjantaina duuniva, pt-hommiva ja jumppaa Ratinassa

Töttöröö tötteröpäät, törröhuulet ja muut blogiani innokkaasti lukevat apinat!  🙈🙉🙊





Töissä kävin tekemässä toimistohommia, joista köpöttelymatelin suoraan Ratinan stadionin kuntosalille (ok, bussilla menin suurimman osan matkaa, mutta kuitennii)  koutsimaan ja itekin treenimään. Treeniseurasta osa perustui kisunappauksesta johtuen (kissa ei päästännä lähtemmään), mutta  paikalle päässyt väki minua jo iloisesti tervehti. Osa oli jopa eteisessä vastassa. 




Tuli koutsimisen ohella höntsättyy ihtekin kaikesa rauhasa jotain pientä höntsää. Aluksi tokkiinsa tallustelin ympäri salia ja kahtelin millainen kalusto on käytettävissä ja neuvoin koutsittavaa ja sosialisoiduin. Siinä introvertilla tulee jo tuskanhiki sosialisoitumisesta. Alkulämmöstä käynee sekin. Sitten tein vastuskumeilla ojentajia, hauiksia, hartioita, epäkkäitä, kiertäjäkalvosimia yms. Tämän jälkeen siirryin tekemään kuntopyöräilyä reilut 10 minuuttia. 



Kuntopyörän jälkeen tuli tehtyä mm. reidenojennuksia, crosstraineria, ab cruncheja koneessa, ylätaljavetoa, alataljasoutua, reidenkoukistuksia kahdella eri laitteella, ja lisäksi kahdella erilaisella laitteella peck deckiä. Lopuksi hengästyneenä ja väsyneenä tein 500 m 2 min 21 sekuntia. Ja jos tarkkoja ollaan niin sillä siunaamalla lukema nytkähti 527mään. Ihan musklen jannui varten ex tempore tuon länkytin.




Treenaamasta ja koutsimasta mie köpöttelin kipuillen apteekkiin ja Lidliin Ratinan ostoskeskukseen.I nvavessassa asioinnin jäläkeen arvoin kävelläkö vaiko bussailla, mutta päädyin sitten sieltä ruusuntuoksusta kulkemaan koko matkan kävellen kotio. Tännään olleet pehmytkudosreumaoireet vielä eilistäkin pahempana ja muistakin syistä kipui ja liikkumista vaikeuttavia vaivoja on "mukavasti", niin kävelysauvoilla sitä on tännäänkin mummoköpötetty.  Mutta vauhti se o hittaampikin ;-) Kotio saavuttuani perkasin päivän kuvasaldoa ja kirjoitan tätä blogia.... hyvä päivä kaikkinensa, etenkin kun on ihania kamuja, ystäviä, upeita työtovereita ja mahtava rakas. 💓💗 Hyviä öitä! T. Krisse.


perjantai 28. joulukuuta 2018

Joulut lusittu; jei!

 

Tättärää, töttöröö, lunta maassa ja liukkaat kelit, ja muuten vaan hyvät meiningit niin maassa kuin taivaassa! 🙏👾👽👼👸👲😻🙊🙏 Se on joulut lusittu ja Tapaninpäivästäkin selvitty. Nyt eletään ja puurretaan taas tavan tylsän tavallista, mutta ah, niin ihanan antoisaa arkea.



Ei voi köllystellä ja kellostella pitkin kämppää alasti, vuaan tarvihee naturistinkin siirtyä naturellista kotiluukista nk. länsimaalaisen sivistyksen ja siveyden nimissä ja pukea useita kerroksia vaatteita ylle, jottei palellu ulkona ja työpaikalla eivät liiemmälti järkyty. Heh. No joo, pikkaisen oli töissä tänään toimistolla työmoodi kateissa, mutta hyvin se eka päivä saikun ja joululoman jäläjiltä män.



Loppuvuoden aikana yleensä pohdin mennyttä ja tulevaa vuotta ja fiilistelen millaisena ja miten ottaisin vastaan tulevaa vuotta. Päätin sitten laittaa hivuksiani soturiprinsessa-tyyliin, lätki vanhoja leikattuja ja säilyttämiäni hiustuppoja, ja sävy sävyyn hiuslisäkettä ja plätkiä nämä kera heijastimien ja muitten korujen joulutukkimaisesti päähäni linnunpönttötyyliin lillumaan ja killumaan. Lopputulos on kuin joulukuusen läpi hoipperoinut wookiee, eli ihan just minnuu ihteeni.


Jouluisessa röllimuoriorankutankin luukissa ihastutin työkollegoja ja asiakkaita. Asua täydentää nätisti kävelysauva(t), koska lonkka pistää kävelyä jumiin huolella ja pehmytkudosreuman oireilu koittaa niittaa mua lattiaan jatkuvasti. Iliman sauvoja, olisi lähes mahdoton päästä eteenpäin edes horjuen sisällä, ja ulkona täys itsemurha yrittää lähteä ilman tukea tuonne toikkaroimaan. Eli vallan ymmärrettävää, että sauvoilla mennään, kun niillä päästään etiäpäin ja pysytään pystyssä.



Se hyvä puoli myös sauvoissa on että niitten kanssa kipu tulee näkyvämmäksi ja paremmin nähdyksi ja huomioiduksi. Turhan helposti silti ihmiset olettavat että mie koikin tieltä eikä toisinpäin. En valita, vaan totean että jotkut ne kulkee tuolla kuin maailman omistaisivat. Eivät muuten omista.



Duunipäivän jälkeen konkkasin sauvojen kanssa bussipysäkille ja kesti kyä matka pitempään kuin yleensä huonona päivänä. No, ehtipä kahtella maisemia kaikessa rauhassa. Bussista taapersin Steel Bodylle moikkaan respan iki-ihunaa Katjuschkaa (aka Respan tätimoonika), vieden hälle kuolakoalaisia terveisiä.



Juteltiin niitä näitä ja maailmanmenon näppylöitä. Hiplasin respan lekotelluliskoa ja painoin tipua (nuo siis pehmoleluja sisääntuloaulassa), tiedustelin uudenvuoden aikoja ja mussutin välipalana soijasuklaapatukkaa. Filosofisen juttelutuokiomme aikana, poikkesin ihailemassa Steel Bodyn muuttuneita tiloja oleskelutiloissa ja hevipuolella. Totesin muutokset hyviksi ja toimiviksi.




Tilojen tsekkailujen ja kuulumisten ja infojen vaihdon jäläkeen konkkasin kotiluolaan yliopiston kautta, ja safkailin ja luin lehtiä, aloitin tämän blogitekstin kirjoittamisen, luin kirjoja ja muutaman nettiartikkelin, venyttelin, tein ohjelman kuntoiluhanille ja lähdimme sitä sitten sisäänajanmaan Steel Bodylle.


Hani teki treeniä, mie koutsin ja jeesin. Lupsakkoo puuhoo ja käytännössäkin uusi järjestys osoittautui erinomaisen toimivaksi ja viihtyisäksi. Pittee piakkoin treenustella ihtekin uudistuneella Steel Bodylla. Projekti on vielä kesken, mutta hyvin toimiva kokonaisuus jo nytkin. Suosittelen lämpimästi.



Eiköhän tässä tullut yhteen bloggaukseen ihan riittävästi lätinää, joten pistän pillit pussiin ja meen goisimaan. Aamulla sitten suuntaan toimistohommiin ja sieltä Ratinaan kamujen kanssa jumpalle stadionin kuntosalille. Hyvät työ- ja jumppapäivät teillekin ja hyvvee yötä myöskin! T. Krisse Tuominen.

tiistai 25. joulukuuta 2018

Joulupäivän jumppapumpat



Tere tuaas kansalaiset! Se o aappena tuaas täältä aappenaluolan kotigymiltään kö kirjoitteleepi sanaloeta joulupäevän jumpastaan. Kuten edellisestä päivityksestä ehkä huomasi, hyötyliikuntaa tuli tännään kivasti. Kotio takas päästyäni olen siivoillut ja järjestellyt lissee, ja tehnyt päässäni treeniplaania ja tehnyt tietenkin pikavenyttelyitä.



Alkulämmöt hoitu hanin kanssa nusitaimin kautta oikein lystisti ja mukavasti. Mukavata hommoo on se ja herätteleepi kivasti lantionpohjan syvimmätkin lihakset se puuha. Nami nami. Waakamamboa suosittelen alkulämmöiksi kotijumpassa muillekin! 😍



Vuaakamampon jäläkeen herättelin roppaa jumppapallolla toheltamalla eriasennoisia kaekenlaesta hauskaa, kivaa ja hyödyllistä, jonka jälkeen kehittelin taljan käyttöön, Yhdistin vastuskumin, taljakahvan ja vähän painoa, niin sain touhuttua liikkeitä taljakahvalla pään yli seisoen, istuallaaan ja selällään. Toki myös kulmasoutu ja rinnalleveto ja niskan taakse veto taljakahvalla. Hyvät vastukset ja lämmöt tuolla ravalla sain. Käytin Silarukovin violetteja vastuskumeja, btw, eli pien ihme jos nuilla ei olisi saanut kikkailtua vastusta ihtelleen riittävästi.


Sitten otin vastuskumin pois ja tilalle laitoin köyden, josta laitoin lenksusta ja koukusta painot roikkumaan ja toiseen päähän taljakahvan, ja ei muuta kuin tekemään taljakahvajumppaa vastuksella penkillä istualtaan ja lattialla seisten, maaten ja lattialla istuen. Kyllä tuolla etennii riittävän vaihtelevatahtisella (rauhallisen hitaaasta nopeaan ja takaisin hidastaen ja nopeuttaen) sai hyvin lihaksille työtä.



Jalkapedaalit ja kahvan ja jousen omaava vahta-/selkäjumppaan tarkoitettu ja käsijumppaankin soveltaen soveltuva kirpparilta hankittu härpäke sai toimia tännään mm. alataljasoutuliikkeessä vastuksena ja ihan hyvin tuo toimii sekä kotijumppailussa että matkoihin otettavaksi ihmehärpättimeksi. Meni kivasti lihakselle, sanoisi bodari. Antoi riittävän vastuksen, sanoisi voimanostajan. Lopputulemana, lihakset sai töitä ja hiki tuli.




Mutkatankolla tein tuolilla istualtaan  haupitsei eli haukkareita eli hauiksia, pystypunnerrusta niskan takaa, pään päältä ja rinnalta punnertaen. Seisaaltaan samoja,  ja vastuskumi tankoon keskelle ja jalkojen alle jalat levällään ja hauiskääntöä. Nam.



Penkkipunnerrus fatbarina pallealle. Eli käytännössä kyykkyyn tarkoitettu niskapehmuste vetäistynä kahteen osaan, ja sitten tankoon piukasti kiinni tarrakiinnitystä hyödyntäen. Lopputuloksena erittäin fätit fatbar -puikulat, jotka tietenkin saa haluamalleen leveydelle haluamaansa tankoon. Eikä ole pakko ostaa kallista erikoistankoa tai kalliita otemökkejä tankoon kiinnitettäväksi. Eihän tuo nättiä ole, mutta ei ole nostajakaan, ja ajaa asiansa.





Voimanostotangolla ja fatbar-puikuloillani tein aika pitkää sarjaa ja stoppailua. Joutui todellakin puristamaan kovaan ja olemaan tarkkana tekniikasta. Eikä tarvinnut muuta kuin tangon ja teeseite-fätbar-puikulta. Kyllä alkoi veri kiertää ranteisiinkin. Om nom nom. Mukavata on se. Lisäksi vielä vähän lisää jumppapalloilua, apinaroikkoja, leuanvetoja, kulmasoutua, pikavenyttelyitä, vahtarutistuksia, ja treeni sai olla joulupäivän osalta nk. pulkassa. Putrua naamaan ja leppeemään.



Hani se tekee taustalla joogaa, mie blogaan ja pohdin tulevien viikkojen aikatauluja, ja valmistaudun menemään nukkumaan. Erittäin hyvää joulupäivää ja mukavia jumppia Teillekin! T. Krisse Tuominen.


Hyvvee joulupäevvee


Mie se nukahdin tuaas nelejän viien aekkoihin ja heräsin nyt noin puoli kolome. Ee muuta ku Hellacopters raikaamaan kuullokeista, pikkaisen evästä ja vitamiinii naamaan, pikavenytyksiä, kledjut ylle ja hanin kanssa ylämäjessä nuiskussa heilummaan pari kilsaa erräälle varastolle missä säilytämme kaikkea mitä on hyvä pitää tallessa, mutta ei viihti nurkissa pittee pursuamassa.



Tällä kertaa tuli hieman siivottua ja järjesteltyä varastoa. Ja tehtyä pientä inventaariota siitä mitä juuri tällä hetkellä siellä on. Otettiin kotioviemisiksi mukkaan yksi talajakahva, läjä vhs-nauhoja ja cd-levyjä.



Kahden kilsan verran paarustimme sitten takaisinpäin, vielä isommassa tuulessa ja nuiskussa liukastellen kotio. Ei ollut palajon vastaantulijoita. En ihmettele. Kotona hieman venyttelyitä ja seuraavaksi ajattelin viritellä taljakahvasta, leuanvetotangosta, yms. ylätaljaviritelmän ja tehä ylätalja vetoa yms.... ja hieman vahtalihaksia. Se o jumppakausi taas. Hehe.



Hani tekee pilatesrullalla kehonhuoltoa, mie bloggaan, venyttelen ja teen hengitysharjoitusta samalla. Oon tehnyt olkkariin meiänlaisen joulukuvaelman aaseineen, lampaineen, joulunlapsineen ja pikachu-tähtineen, yms... Puurokattila porisee lisää riisipuuroa. Kiisselivä aprikoostista on vielä jäläjellä. Nam. Hyvvee joulupäevvee teille! T. Krisse Tuominen.

maanantai 24. joulukuuta 2018

Jouluaatto män levätes ja touhutes

Tervehdys rakkaat raksupoksut! Se on nyt jouluaaton viimeiset hetket käsillä ja joulupäivä tuloillaan. Mitä parrain hetki siis toevottoo hyvvee jouluva kaekelle kansalle!



Tuli nukahdettua vasta viiden aekkoon uaamulla 24.12. ja heräsin tasan klo 14. Ee muuta kuin hulinalla "aamutoimiin", pientä siivoilua ja kauppaan. Kaupasta kotio, lissee siivoilua, ja sitten haudoille. Sukuhaudoille kynttilät, seurakunnan kojulla glögiä ja piparia, ja bussista sitten yliopiston kohdilla ulos ja kotio liukastellen.



Kotona hieman safkailua, lepoa ja lissee siivoilua. Ja toki myös järjestelyä. Hetki hengenvetoa, somettelua, lahjojen antoa ja saantia, kamuilta saatujen lahjojen availua, ja ihan vuaan hauskanpitoa ja pusuttelua hanin kanssa. Tuli hieman pitkin päivää venyteltyä, tanssahdeltua, joogattua ja meditoituakin. Nyt on kivassa järjestyksesä kämppä ja hani joogaa taustalla, ja mie bloggaan. Riisipuuro porisee kattilasa. Että ee muuta ku oikkeen hyvvee, iloista, lystiä ja höveliä Joulua! T. Krisse Tuominen.