Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa

Matkani roolipelaamisen moniin muotoihin on ollut pitkä, harras, perusteellinen, ja nyt on kassit täynnä henkistä pääomaa, mitä voi jakaa muillekin. My journey to many forms of roleplaying games has been very entusiastic, long and thorough, and now I have my bags packed with spiritual fortunes that I am able and willing to share with others, too. Tällä kertaa höpisen jonkin verran pelinjohtajuudesta, pelinjohtajuuden taakoista ja siitä miten tarinaa ja kerrontavastuuta voidaan jakaa kaikkien pelaajien kesken, eikä säilyttää sitä vain pelinjohtajan harteille. Valaisen samalla myös omia taustojani pelaajana ja pelinjohtajana, jolloin tulokulmani asiaan on tod. näk. ymmärrettävämpi, ja sitä kautta tuottamani sisältö, kuin jos en "avautuisi" roolipelihistoriastani tässä yhteydessä. Samalla avaan pelihistoriani jakamalla palan suomalaista roolipelikokemushistoriaa ja tulen antaneeksi esimerkkejä sitäkin kautta siitä kuinka pelinjohtajuuden raskasta taakkaa voidaan jakaa pe...

Oli kyseessä pitemmän tarinakaaren pohtimisesta toisiinsa linkittyviin roolipeliseikkailuihin, joita peliporukalleen vetää taikka vaikka toisiinsa linkittyvien novellien juonenkaarten miettimisestä,  ei kannata luottaa pelkästään omaan järkeensä. Ihmisen järki kun on sellainen kalu, että se voi murentua väsymyksen, stressin, ideapulan tai melkein minkä tahansa seikan vuoksi. Siksi kannattaakin pohtia, jo alkumetreillä, miltä pohjalta hommiin ryhtyy.  Luottamalla sokeasti omiin kykyihinsä ja kaikkivoipaisuuteensa, saa jumittautua yksin norsunluutorninsa ylhäiseen kammioon, erittäin pitkäksi aikaa, silti pääsemättä alkua pitemmälle. Jos nyt ylipäätään tyhjän ruudun/paperin/papyrus-rullan kammon yli pääsee. Siksi olenkin koonnut armaille blogini lukijoille muutamia, alkukankeutta verryttäviä seikkoja,  pohdintoja helpottamaan. Olen tehnyt toisiinsa linkittyviä runokirjakokonaisuuksia, koostanut teemallisia pienlehtiä, koonnut runoja draaman kaaren sisältäväksi...