Kävijälaskuri

perjantai 31. elokuuta 2018

Pieniin on apina käynyt ja kuntokin on heikko

Torstaiaamuna painoin pisulin jälkeen ja ennen kakkimointia vaivaiset 100 kg. Perjantai-aamulla vastaavissa aappenaluolan laboratorio-ölözyhteissä 99,1 kg. Pieniin olen käynyt taas vaihteeksi ja millään dietillä en ole. Sairastelu, etenkin vattaflunssa, näemma ottaa osansa painosta. Fiilis on kuin olisi kukkakepiksi kuihtunut. Pöh. Varsin tylsää. Oikein mälsää, suorastaan.




I am THE Queen, King and the Fool of Fuckin' Up Evrythin' ;-)


Ja voishan sitä olla luikku tai vaikka tuikku taikka vaikka lyhytypylyväs, mutta kun olen lisäksi heikko ja vaivainen, niin sehän tässä riivaakin oikein huolella. Onneksi vahta alakoo voida suurin piirtein jees pox holirei, lima irrota kurkusta, kurkkukipu vähetä, yskä helpottua ja nokkakin on vähemmän tukossa.


Eilen kävin Hatanpäällä fyasiatrisen kuntoutuspalvelun fysioterapeutilla jälleen ja oli tyytyväinen (kuten olen ittekkin) sihen, että olen saanut perusvaivojani selässä ja lantiossa jumpattua ensikäyntiä huomattavasti paremmaksi, tuosta selän revähdyksestä, kyljen venähdyksestä ja poloven muljahduksesta huolimati.



Selän revähdystä, jne., olen myös saanut kuntoutettua sen verran mallikkaasti, että voidaan lisätä määrällisesti enemmän liikejumppaa ja kävelyä yms. liikuntaa ja taivun jälleen lisäksi aiempaa enempään liikemäärään kivuitta ja ilman vaivoja. Ymmärrettävästi etenkin oikeassa kyljessä kireyttä, pakaroissa myös ja jaloissa tiettyä hienoista huojuvuutta, kun on sitä tuoretta damagea ropalla vastaanotettu, mutta muutoin aabbena jumppa humppa pumppa ja puuppa meininki aka kuntoutuminen ja kuntouttaminen on edennyt vallan mallikkaasti. Ku on ikää näinkin mittavasti, en saanut tikkaria enkä kiiltokuvia. Kauniin hymyn, kehuja ja uutta ohjelmaa sain kylläkin noitten sijaan.



Todettiin, että vaikka selekä, kylyjet ja koivet on kuntoutuneet ihan jees tahtia, kokonaispaketti ei ole siinä kunnossa, että painoharjoittelua kannattaisi ajatella vielä ihan hetkeen. Vastuksettoman venyttelyn sijaan voidaan taasen muutoin lisätä vastusta asteittain pikkuhiljaa.



Erilaiset ja erikokoiset jumppapallot, käsipallo -kokoluokan tekniikkaharjoittelufutispallo, keppijumppakepit, ja kevyet (fysio)vastuskumit ovat oman roppani lisäksi nyt sitten Thö Thääng eli Se Juttu miun seuraavaan fysioterapeutin aikaan saakka. Fyssaria seuraavan kerran näjen syyskuun puolivälin jälkeen. Silloin sitten katsellaan, jos oltaisiin siinä pisteessä, että voisin aloittaa piiikku painoilla vetkuttellemmoon jonni sortin tavoitteellista painoharjoittelua.



Syyskuun wabdl maailmancup ja fpo sm menee miulta niin ohi että viuhahtaa. Samoin menee kisaajana ohi Vantaan voimanaiskisat. Vantaalla lokakuun lopulla pidettävät King Kong Of Grip 2018 -kilpailu taasen voisi olla mielelle ja ropalle ihan mieluisaa jumppaa siinä kohtaa kuntoutumista. Tai sitten ei, joten ilmoittautumisen kanssa en kiirettä pidä.



Realistisena kisana pidän Nääshallin penkkikarhujen salikisaa marraskuun lopulla ja FPOn kansallista kisaa joulukuun alussa Bullfarmilla. Johan tosa kisaa kerrakseen yhdelle vuodelle. Heh. Peräti yksi virallinen voimanostoliiton kisa, yksi Nääshallin salikisa, muutama kaveriporukan höntsäkisa, ja mahdollisesti yksi otevoimakisa. Oikein ruuhkaa yhdelle vuodelle. Muahhahaha.

Ensi vuonna sitten enemmän paremmalla kunnolla ja onnella. Ee maha mitteen ja maha ee sano ny mitteen, ees präät. Hih! Toiverikkaita kilpailuja, jumppia, kisoja yms. teillekin! T. Krisse Tuominen.

torstai 30. elokuuta 2018

Keskiviikko ja torstai toivoa täynnä

Keskiviikkona pystyin järjestelemään kämppää, tekemään selkäpenkissä hieman selkäjumppaa, nyrkkeilemään rauhallisesti ja kevyesti tekniikkapalloon, pomputtelemaan jumppa- ja käsipalloa, pyykkäämään, kävelemään Ratinaan ja takaisin ja käymään ostoksilla. Hidasta, tuskaisaa ja voipunutta, mutta hommat alkaa taas pikkuhiljaa hoitummaan. Zuht goht norrrmaalisti, mutta hoituvat kuitenkin. Pääasia että hoituvat.



Tännään jälleen kokeilemasa kuinka selekä kestää työelämää. Toimistohommia, juoksevien asioitten hoitoa, keittiöllä jeesimistä ja muuta kevyttä tännään luvasa. Toimistolta työpäivän lopulla käyn hoitammaan virastoissa asioitten hoitoa ja sitten menen Hatanpäälle fyasiatriselle vetkummaan tunniksi fyioterapeutin kuntoutettavana.



Huomenna myös toimistolla hommia. Toimistolta lähden huomenna kampaamolle tukkajumalattaren kerittäväksi. Salon Scissor Sisterille siis nk. tukan kuukausihuoltoon ja miun chewbaccahivusturkin juhlakuntoon laettamiseksi. Lauantaina kö meillä on Kekkuljkuala Tampereen Yliopistolla PINNI-b-rakennuksen 5. kerroksen kampuskappeli Taivaankannella. Pienimuotoisena kutsuvierastilaisuutena mennään ja vierasmäärissä laatu korvaa määrän.



Ensiviikolla maanantaina virallisena 38 v synttärinäni toimistopäevvee ja perjantaina myös. Ensikeskiviikkona  hammashoitoa. Tällä ja ensiviikolla myös teen muutamia valmennuskeikkoja. Tällä viikolla katottaan maksimipenkkiä ja ensiviikolla sitten koutsitaankin käytäntöön jo valmennettavan seuraavaa ohjelmaa.



Ensiviikolla väsäilen itselleni hakemuksen fibromyalgikkona reumakuntoutukseen. Kahteen olen hakemukset laittanut. Yhteen pääsin varasijalle ja toiselle tuli hylsy. Nyt haen tämmöiseen: Kivun kanssa tasapainoon, teemana henkinen hyvinvointi  15.–19.10.18. Toivottavasti pääsen tuolle kurssille. Tarpeeseen tulisi.




Syyskuun lopulle voisi olla kivat voimanais/mieskisat mutten tod näk ole itse urheilukunnossa tuolloin vielä. Yhden tai kahden koutsittavan valmentajana kuitenkin voin hyvinkin olla Hyvinkäällä syyskuun aikana ennen kisaa ja kisapäivänä kyseisten kisailevien aappenoitten tukena.



Lokakuussa on King Kong of Grip -otevoimakisat joitten aikana voisin olla siinä kunnossa että kisasuorituksina voisin tehdä julkiset otevoimatreenit sillä kunnolla mitä silloin on. Se on selvää tässä vaiheessa, että virallisissa voimanostokisoissa tässä ei syksyllä, etenkään SM-kisoissa Savonlinnassa 8.9. olla. Valitettavasti. Kohti FPO-liiton kansallisia Bullfarmin joulukuisia kisoja teen jo alustavia treenisuunnitelmia ja muuta henkistä ja matemaattista valmistautumista.



Marraskuussa tietenkin olemme Tiim Aappenalla edustamassa Nääshallin penkkikarhujen kymmenvuotisjuhlaa juhlistavissa marraskuisissa (la 24.11., ellen väärin muista) salikisoissa. Siellä sitten penkkipunnertamassa hyvällä poppoolla. Jos selekä sallii niin armeijapenkkipunnerruksen toistokisaankin saatan osallistua, koska onhan se nyt kivaa häpäistä ihtensä jälleen julkisesti. Viimeksi män seittemän toistoa, kun kipiä selekä alkoi kramppaamaan huolella. Katottaan männeekö tällä kertaa sitäkään, kun selekä on käppäisemmässä kunnossa nyt kuin viimevuonna samoihin aikoihin.



Se on selevee että ensivuonna virallisia kisoja tulee väistämättäkin 1(-2) enemmän. Suomessa kun käsittääkseni ensivuonna on eri liittojen sm-kisojen lisäksi em- ja mm-kisaakin tarjolla. Jos hyvin menee, niin vuonna 2019 käyn arvokisasta toiseen kisaamassa. Ensivuotta kohti -jei! Hyviä treenejä ja kisoja kaikille toivottaen, Krisse Tuominen.



keskiviikko 29. elokuuta 2018

Kipeenä olo on pyllystä

 

Kuten blogiani seuranneet ovat kenties huomanneet niin en ole heitä, jotka tykkäävät loikoilla kaiken aikaa mitään koskaan tekemättä. Kipeällä selällä ja vahtakuumeessa ei taasen oikein voi muuta kuin levätä ja tehdä pieniä venyttelyitä. Ja jumpata kevyesti selkää, lantiota ja yleistä liikkuvuutta. Vähän tylsää mutta kivempaa kuin ei mitään.

 

Ei miun kunnos olo ole ollut mielestäni mitään pullisteltavaa, mutta nyt ei todellakaan ole. Selkä o kippee ja kankee ja olo on muutenkin ankee. Onneksi la 1.9. juhlitaan Kekkuljkualaa Taivaankannessa. On ees HYVÄÄ meininkiä ja seuraa, vaikka ei ropan  kunto tai mieliala muutoin paras olisikaan.


Vaikka olo oli illalla enemmän pyllystä kuin parrautta täyn, levollisin mielin menin nukkumaan. Uutta uljaampaa aamua odottaen. Hikoilin kuin saunaan eksynyt hyeena ja heräsin hiestä läpi märkänä muutaman kerran yöllisille vessatarpeelle. Aamulla heräsin kalpeana ja vessanpeilistä totesin raapineeni unissani nenäni ruvelle.


No, vaakakin näytti vaivaiset 102,2 kg. Että oon mie luikuksi piääsy kuihtummaa. No, kuhan selätän selkärevähdyksen (plus toivun kunnolla flunssasta) ja pääsen kunnolla treenaamaan koko kroppaa, niin  alkaa elo hymyillä ja paino nousta muihinkin kuin minnihiirulaisen mittoihin. Lihas kun painaa ja rok rok.


Eilen jaksoin kävellä muutamaman sadan metrin päähän  leikkipuistoon oleskelemaan, kevyesti liikkumaan, venyttelemään, roikkumaan jalkatuella renkaissa, apinaroikkumaan tangoissa, keinumaan, leikkimään, ja mieltäni piristämään.  Katsotaan mitä tänään jaksetaan. Jee! Hyvää keskiviikkoa! T. Krisse Tuominen.

tiistai 28. elokuuta 2018

Kohti loppuvuoden rientoja

Yli kaksi viikkoa selän revähdyksestä ja kyljen venäytyksestä. Viikko siitä kun nilkka ärtyi ja samana iltana polvi muljahti. Ja neljäs päivän viime-viikon torstaina iskeneen vahtaflunssakuumeilussa. Onneksi vahta alkaa rauhoittua. Kuumetta on yhä. Tervehtyminen ensiviikon SM-kisoihin käytännössä mahdotonta. Noihin kisoihin tullu treenattua pitkin vuotta niin harmittaahan tuo. Mutta kisoi menee ja tulee, mutta terveyttä ei ole haaskattavaksi.


Tämä aamupäivänä muuten painoni kymmenen jälkeen oli 104,2 kg ja 103,5  kg vielä kahdentoista jälkeenkin.  Voi voi kun olenkaan kuihtummaan ihteni piäästänyt. Tuolla vahtalunssalla lienee osuutta asiaan. Ei järin kivaa.



Raskaita tälläiset viikot kun on monella tapaa rikki ja kipeä, mutta toisaalta ihana ku on onnellinen vaikka siitä että jaksaa ja pystyy tehdä ihtelleen ruokaa, pystyy vähentämään kipulääkitystä ja selkä ei särkyile kaiken aikaa koko ajan.  Oi onnea ja autuutta. Ei, en ole sarkastinen.



Ollut mukavaa, kun lima alkanut irrota ja kurkkukipukin helpottaa ja ruokahalukin alkanut palata.  Kiva toipilaspäivä. Kyä tää tästä taas.  Kauhea väsy päällä vaan. Mutta kyllä sitä taas virkistyy kun olo kohenee. TERVEHTYVÄÄ TIISTAITA VIETÄN JA HYVÄÄ TIISTAI-iltaa toivotan. T. Krisse Tuominen.

perjantai 24. elokuuta 2018

Vaivasta toiseen ja etiäpäin

Joskus elosa on hyviä kausia, onnensumia ja ihanuuen multihuipentumaa ja joskus on vastatuulta ja vastoinkäymisiä kerrakseen. Muutama viikko tässä mennyt jonnisortin shittii ja gutaa settii sekaisin kombona.  Kuuluu elämään vaihtelevuus.



Selän revähdystä ja kyljen venähystä kuntoutan täs noin kahta vkoo myöhemmin revähdyksestä. Selkä kun ei liiku normaalisti niin huonoista liikkumisasennoista johtuen nilkka on päässyt kipeytymään. Oon jumpannut sitten nilkkojakin selän, lantion ja kylkien kuntouttamisen lisäksi.


Kykenin olemaan eilen töissäkin vaikka tiistaina kävi äksidentti josssa polvi vähän muljahti. Minun mahtavalla tuurillani töistä kotiintuliaisena sain si syysflunsssan ja nousi nopeasti kuumekin.


Ilta ja yö meni nauttiessa vatsaflunssasta, pahoinvoiden, vessas ripulia sarjalla punkien, painajaisii nähdessä ja kuumehouraillessa. Että yhteenvetona todettakoon, että ei tässä iiihan olla siinä kunnossa, että 8.9. Sm-kisoissa voisin olla nostokunnossa... kiva juttu. Oikein huba juttu.


Mutta ainaki oon kuumees kuuma mimmi ja suoliki toimii ja soi. Pääasia että on elossa. Nih! Erinomaisia vointeja! T. Krisse Tuominen.

tiistai 21. elokuuta 2018

Saan housut ja kengät jalkaan ihan itse

Se on muuten tooodella hieno juttu, kun saa ihan omatoimisesti ihtelleen sukat, pikkarit, housut, paidat, kengät ja takin ylleen. Ihan ilman apua. Ei ollenkaan itsestään selvää ollu ihtelle koskaan, mutta etenkin nyt selkärevähdyksestä toipuvana tämän osaa kokea todella suurena juttuna. Koen olevani jopa etuoikeutettu, että yleensä useimmiten kykenen itse ilman apua suoriutumaan henkilöhygienastani, pukeutumisesta, riisuutumisesta ja muusta sen sellaisesta. 




Tänään sain ensimmäisen kerran viikkoona ja kahteen päivään ihan itte sekä kengät jalkaani että solmittua ne. Olimme tästä kumppanin kanssa riemuissamme. Ilman kipulääkkeitä ja sisua tämä ei olisi mahdollista ja niittenkin kanssa kivuliasta ja hankalaa, mutta tämä on juuri nyt todella suuri juttu. JEEEEEEEE, saan ihan itte sekä housut että kengät jalkaan ja solmituksikin kenkäni -wow!



Olen tänään myös kyennyt järjestelemään kämppääni, sopimaan ensiviikoiksi tapaamisia, ja suoriuduin sekä kauppaan että kirjastoon. Kulkuni ei ole järin nopeaa että nättiä, mutta en minä omassa elämässäni haluakaan koikkeloida kuin kansallisbaletin päänäytöksessä huimimimmissa taidonnäytteissä taituroidaan. Kunhan pääsen paikasta paikkaan b ehjin nahoin tai ainakin hengissä, oon ihan tyytyväinen asiaintolaan.



Kirjastosta kävelin kotiin ja kotona tein ruokaa ja hieman venyttelyä ja hyvin kevyttä jumppaa. Teki hyvää. Hyvä jumppa, parempi mieli.



Valitettavasti jumpan jälkeen kävi myös  niin että tapahtui pieni äksidentti,  jossa oikea polvi otti osumaa ja hieman muljahti väärään suuntaan. Kylmägeeliä lätkittiin polvialueelle, niin polvea kun lepuutan niin eiköhän toikin tosta tokene. Just nyt piikkase ketuttaa enemmän, mutta elämä ön. Hyvii fiilareita toivottaen, Krisse Tuominen.




Maanantai- ja -tiistaifiilistelyjä

Eilen tein alkuillasta hyyyyvin vaatimatonta jumppoo selälle, kyljille, masulle, ranteille ja koiville.  Lähinnä aktiivista ja passiivista venytystä mutta hieman hommia lihaksille myös. Kivun sallimissa rajoissa tietenkin. Noinkin vähästä tuli todella hyvä olo ja hyvä mieli. Suuren suuri ilo hyvin pienestäkin jumpasta. 




Jaksoin ja kykenin eilenillalla myös hieman kävelemään ulkona ja tein hyötyliikuntaa kämpän uudelleenorganisointiprojektin edistämisen muodossa. Tuli erittäin hyvä mieli projektin edistymisestä.



Kaukana ollaan vielä kuitenkin siitä että pääsee vastuskumeilla saatika vapailla painoilla huseeraamaan. Sitä kohti tässä kuitenkin taaperran innokkaasti. Harmittaa, että sisukkaasta kuntoutumisesta huolimatta, lienee järkevää skipata 8.9. Sm-kisat. Terveys edellä elämässäni kuitenkin haluan kulkea, enkä kisata vain kisaamisen ilosta. Kisoja tulee ja menee, mutta terveyttä ei kauaa piisaa, jos ei malta levätä ja kuntoutua, silloin kun siihen on tarvetta.



Marraskuussa on Nääshallin penkkikarhujen vuosittaiset pikkujoulukisat, joissa tänä vuonna juhlitaan kisojen kymmenvuotisuutta. Lauantaina 24.11. siis juhlalliset kaikille avoimet kisat. Niihin olemme toki Tiim Aappenalla menossa kisaamaan.



Joulukuun alkupuolella pidetään taas FPOn kansalliset kisat Tatu Avolan muistoksi. Noihin kilpailuihin toki tarkoitus mennä. On kuitenkin kotikaupungin kisat kyseessä. Ja olen tykännyt kyseisistä kisoista kovasti. Että parhaani yritän että Bullfarmilla joulukuussa nousisi rautaa oikein urakalla meikäabenan toimesta.


Just ny kuitenkin menee aika rautojen sijaan sängys, venytelles, jumpates, ja kämppää järjestellen. Hyvää lepäilyä ja touhuilua teillekin. T. Krisse Tuominen.

maanantai 20. elokuuta 2018

Viikko käyntiin, huoh

Tänään olen revähtäneestä selästä ja venähtäneestä kyljestä huolimatta, kiitoksia kipulääkkeitten, onnistunut  liikkumaan viime viikkoa paremmin. Se nyt ei sinänsä julmetusti ole, mutta pikkuhiljaa etiäpäin käy paranemisen tietä apina.

 


On aidosti hienoa kun pystyn riisuutumaan ja pukeutumaan ja tekemään ruokaa itsenäisesti. Peseytymisessä itsenäisesti ja kenkien solmimisessa on oma problematiikkansa, mutta onneksi hani on auttanut mielellänsä minnuu arkiaskareissa.



Tänään oli kyllä myöhälle iltapäivää todella väsynyt olo. Onneksi ei saikutellessa oo kiire yhtään mihinkään. Voi vaan olla ja möllöttää. Kuhan muistaa napata kipulääkkeet, niin olo on ihan siedettävä.



Tännään olen jumpannut peräti niinkin huimasti kuin tehnyt 45 asteen selkäpenkissä  selkää vajaalla liikeradalla ja hyvin stabiilina pitona,  myös varovaisia sivukääntöjä,  rannerullaillut rannerollerilla, tehnyt penkillä istualtaan käsiin taakse tukeutuen polvien nostoi eli vatsarutistuksia kulmassa ja tässä tein myös toistojen vällllä pitoja.



Lisäksi tein leveähkössä jalka-asennossa eteentaivutuksia. Ei erityisen miellyttävää, mutta ihan hyödyllistä puuhaa selälle. Tuli vähän jopa hikikin. Tuskan hiki mutta kuitenkin.

 

Lopuksi venyttelin seisaaltaan ylöspäin käsiä ilmaan nostaen.  Join vettä, menin sänkyyn lepäämään ja kirjoitin tämän blogini. Erittäin aikaansaapaa.



Mutta ei tässä sen kummempaa sanottavaa enää ole kuin, erittäin hyvää alkanutta viikkoa! T. Krisse Tuominen.

Valmennusta, venyttelyä ja viilistelyvä

Koska toissasunnuntaina reväytin selkäni ja venäytin kylkeni, meni viikko urheilematta. Sen sijaan valmensin kolmasti. Lepuutin roppaani siis katsomalla kun valmennettava penkkaa, mavettaa ja kyykkää. Ihan mukavata puuhaahan sekin on.




Kaikista mukavinta kuitenkin oli, että sunnuntaina sain puettua kivuista huolimatta pikkarit, sukat, ja housutkin. Kyllä toi selkä alkaa olla jo muutakin kuin kipukimppu. Mukavata on se.



Olen uskaltanut lisätä pikkuhiljaa kävelyn ja lyhyitten venyttelyitten lisäksi hieman venytysten pituutta. Ja olen myös pari kertaa tehnyt kevyttä jumppaa 45 asteen selkäpenkillä. Hyvin minimaalisella liikeradalla ja lyhyesti, mutta kuitenkin. Liikunnan riemu voi olla aika suuri näemma hyvin pienestäkin ropan liikuttelusta.



Tänään luvassa lisää eeeeerittäin kevyttä jumppaa, kävelyä, ja jos energiaa on, iScreamin katsomista ja kuuntelemista Laikun lavan kuorokonsertissa. Hyvää viikonalkua! T. Krisse.

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Kävelyä, kevyttä selkäjumppaa ja Muumifiilistelyä

On mukavaa, kun reilu viikko selän revähdyksestä ja kylkivenähdyksestä, pystyin jo toistamiseen ottamaan kengät jalasta omatoimisesti. Pystyn myös laittamaan iha itte sukat ja housut jalkaan. On tämä hienoa. Ihan oikeasti on. Jesh, ai fiil guta!!!




Kuten jo varmaan huomasit ylläolevasta blogiin upotetusta videosta, olen ladannut YouTubeen lisää materiaalia Muumimuseon puutarhajuhlista. Kipuillessa on ollut ihana muistella ilahduttavan ihanaa juhlaa ja pitää motivaatiota yllä ja mielialaa hyvänä.



Kiitoksia Muumimuseolle, Visit Tampereelle ja Tamperetaloa upeista muumimaisista nauruntäytisistä puutarhajuhlista! T. Krisse Tuominen,

Ollaan ollakseen

Koska viimeviikon sunnuntaina alaselkäni revähti ja kylki venähti, on tämä viikko ollut tavanomaistakin enemmän oleskelua, lepoa, rentoutumista ja ollakseen olemista. Toki liike on lääke, joten hieman olen kävellyt ja muutoinkin liikuskellut sen verran kuin on järkevää ja mielekästä.



Pakko myöntää, että pakosta lepääminen ja tavanomaista vähäisempi liikunta on on ollut minulle kaikkea muuta paitsi mieluisaa, mielekästä ja miellyttävää. Ja harva varmaan nauttii selkä- ja kylkikivuista. En minä ainakaan.



Nyt kun sängystä nousu, sänkyyn meno ja vessaskäynti sujuu enimmäkseen ilman apua ja saan pikkareita ja shortsit ylleni vaivalloisesti ja kivulloisesti mutta ilman suurempaa avustusta, on jo mieli parempi. Kyä tää tästä pikkuhiljaa, mutta treenaamaan saatika kisaamaan, minusta ei ole taas hetkeen.




Perjantaina tuli käytyä verkkaisesti töpöttäen Lukulaarissa, syömässä Jalla Jallassa makoisaa ruokaa,  ja Taikametsässä Tullintorilla pelaamassa digitaalisen peliseinän pelejä. Kankeaahan se pelailu tuolla selällä oli mutta mielekkäämpää kuin petilepo.



Lauaintaipäivän ja -illan viihteenä kuljin hanini kanssa Tampereen Taidemuseoon katsomaan kaksi näyttelyä kaikessa rauhassa. Päänäyttelynä toimi J. A. Juvanin With All My Love, ja kakkosnäyttelynä toimi Tuomo Rosenlund & Mika Hannulan Paikan muisti.



Juvania oli kaksi kerroksellista ja minulle olisi vähempikin riittänyt. Tyylissään hyvää settiä, parhaimmillaan loistavaa, mutta kokonaisuutena Not really my kind of cup of tea.



Paikan muisti yhdisteli runoutta, historiaa, pohdintaa, infoluetteloita ja muuta dataa kokonaisuudeksi, joka kosketti ainakin minua vavahduttavan suuresti. Erottuva ja erityinen näyttely. Tykkäsin täydestä sydämestäni.



Näyttelykokemuksien jälkeen suuntasimme agterioimaan Thai Sisters' wok ravintolaan. Söimme hyvät tofuateriat. Viihtyisä paikka, kaunista ja eriyisen maittavaa ruokaa. Suosittelen.



Aterian jälkeen kävimme Laikunlavan alueella seuraamassa historian ensimmäisen Laikunlavan elokuvanäytöksen esivalmisteluita. Totesimme puitteet hyviksi ja taustamusiikkiyhtyeen soundcheck herätti suuria odotuksia. Koska oli vielä aikaa, kävimme ostamassa makeisia ja kävelimme lähistöllä. Tulimme takaisin n. 20:08 aikaan ja saimme eturivin paikat. Pian puisto oli täynnä innokkaita katsojia. Niin ihmis- kuin eläinkatsojiakin.



LAIKUNLAVAN LEFFAILLAT-otsikolla esitetään nyt syksyllä viikon välein ilmaisissa ulkoilmaelokuvanäytöksissä kolmena iltana mykkäelokuvia livemusiikin säestyksellä. Näytöksistä ensimmäinen oli Lotte Reinigerin siluettiaonimaation tekniikoin ilmiömäisen taidokkaasti toteutettu j elokuva Adventures of Prince Achmed (1926), joka pohjautuu Tuhannen ja yhden yön tarinoihin.



Elokuva on yksi varhaisimmista pitkistä animaatioista, ja se esitettiin Laikunlavalla perinteisillä arabialaisilla instrumenteilla soittavan Al Farabi Bandin säestämänä.
Englannin ja saksankieliset tekstit sisältävä elokuva kesti 65 minuuttia, joten loppu- ja alkupuheineen ohjelmaa oli noin puolitoista tuntia.




Siitä huolimatta, että Ratinassa ja keskustorilla oli kummassakin festivaalitapahtumat, joista kuului ajoittain omaa äänimaisemaansa,  ulkoilmassa akustisilla instrumenteilla esitetty ja säestetty mykkäelokuva oli erittäin nautinnollinen kokemus. Olin nähnyt elokuvan aiemminkin vaihtelevantasoisina tallenteina, mutta tämänkertainen kokemus oli silti ainutlaatuinen.




Tykkäsin, ettei ollut kertojaääntä eikä muutakaan äänitallennetta, vaan oli mykkä maaginen kuvien liike ja elävä ääniraita.  Hieno elokuva, hieno näytös. Kiitoksia järjestäjille!




Näytöksen jälkeen moikkasimme kamuja ja totesimme näytöksen hienoksi. Mie, hani ja yhteinen frendimme kuljimme yhdessä Laikunlavalta kohti kotejamme. Oli huimaa väistellä kankeana ja selkävaivaisena, vastaantulleita villisti heiluvia humalaisia. Onneksi havereilta vältyttiin. Hyvää sunnuntaita kansalle toivotan!!! T. Krisse Tuominen.