Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa

Heipä hei hippiäiset ja dippiäiset ja muut mukavat karvaiset, karvattomatkin, mönkijät ja muut kivat olennot! Tässä se treeniapina Krisse Tuominen koittaa tuhertaa jotain tekstiä teidän luettavaksenne. Se on nyt sitten todellakin vuosi 2019 ja mie olen elosa! Pikkuskidinä ajatus siitä, että ihmiskunta olisi olemassa vielä 2020 hujakoilla ja mie olisin edes suht koht vahvasti menossa mukana, tuntui jokseenkin mahdottomalta. Tai ainakin erittäin epätodennäköiseltä. Lapsuus ja teini-ikä ja parikymppisyys oli sitä aikaa, kun suurimmassa osassa tieteiselokuvissa näillä vuosiluvuilla elettiin dystopiassa, ydinsodan jälkeisellä aavikolla tai muutoin surkeassa jamassa. Vielä ei ole virallisesti ainakaan puhjennut kolmas maailmansota ja emme ole sellaisessa dystopiassa kuin esimerkiksi Blade Runnerissa. Elämme kuitenkin jonkinlaisessa tieteiselokuvien maailmassa langattomien internetiverkkojen ja kämmentietokoneittemme kanssa. Oikeastaan voisi sanoa että olemassaolomme on vall...

Hyvvee ilitoo rakas päiväkirjani! Tovi tässä taas vierähti, kun viimeksi luoksesi tulin kertoilemaan kuulumisiani, mutta sanotaanhan että ei se määrä, vaan laatu. Tosin tiedä nyt aina siitä laadustakaan miun jorinoitten kohdalla, mutta mukava joka tapauksessa tavata jälleen! Syksy se pukkaa niin että ukkosenpauke ja sateenlätinä lotisee ja lorisee! Ei ulkona todellakaan halua kulkea seksyissä trikoissa ja topissa, vaan haluaa suojata ittensä tuulelta, sateelta ja muulta myteriltä housuilla, pitkähihaisella paidalla ja takilla. Tai ehkä joku haluaa ja tarkenee kulkemaan, mutta mie en tarkene, enkä halluu! Lämmintä ylle salin jälkeen, lisäksi takki ja lakki ja johan kelpaa taas suunnata ulkoilmaan! Vastahan mie ennätin vloggaamaan kesäilmoista, niistä nauttimisesta, treenaamisesta ja syömisestä kesällä ja muusta sen sellaisesta. Ja vaikka mennään vasta alle elokuun puolenvälin, ulkona pauhaa syysmyterit ja pihalle ei viitti astua, jos ei ole välttämätön pakko. Toivon,...