Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa

Hyvvee heinäkuista kesänaikaa kaikille!  Kukin omalla tyylillään, tavallaan ja tahdillaan tekemässä varsinaisen treenin jälkeisiä loppujäähdyttelyliikkeitä... Olemme keskittyneet viimeisimmissä Tiim Aappenan yhteistreeneissä ottamaan tavanomaistakin rennommin, tekemään lihashuoltoa, pilatesta, jooga- ja meditaatioliikkeitä, rentoutumaan, ja tekemään toiminnallisia liikeitä, joista on suoraan hyötyä arkielämään liikkumiseen. Ulkona levähtämässä kesken pitemmän kävely- ja skeittailureissun iltalenkillä Ylipäätään ajatuksena meillä ollut aina, että liikunnan olisi hyvä olla mieluisaa, omannäköistä, hauskaa, riemuisaa. Jotain mikä ANTAA VOIMIA, eikä vie niitä. Jotain mitä tekee mielellään. Se ei ole ainakaan meillä poissulkenut tavoittellisuutta. Me vain lähdemme siitä, että ainakin suurin osa tekemisistä pitäisi olla mielekästä, eikä väkisten tehtyä stressiä tuottavaa kyräilyä. Aappena JD bug -skedelaudan kanssa uuelleen palauttamassa mieleen ja roppaan peruskik...

Tervehdys kaikki rakkaat blogini lukijat! Niin vakiokävijät kuin satunnaisetlukijat. Moikka moi myös uusille tänne ekaa kertaa löytäneille. Toivottavasti viihdytte! Minulla on niin etuoikeutettu asema, että olen voinut kumppanini, entisten ja nykyisten sponsorien ja ystävieni kanssa tehdä oman kotikuntosalin, itse asiassa jopa useita eri salitiloja, niin voin treenata periaatteessa melkein mihin aikaan tahansa. On penkkipunnerruspenkki, tasapenkki, vinopenkkaus onnistuu, on selkä- ja vattapenkkiä, leuanvetotanko, voimanostotanko, ez-tanko, fussball-tanko, pumppitanko, vastuskumeja, erikoiskahvoja, t-bar-row-nurkkaus, siirrettävät kyykkytelineet, mave-korokkeita, voimakelkka, yms. Eli penkkaus, kyykky, maasteveto, olympianostot, ja voimamies- ja otevoimatreenejäkin onnistuu. Mutta ennenkaikkea lihasten huolto, jooga ja meditaatio onnistuu täysin mihin aikaan tahansa. Niin yksin, hyvässä seurassa kuin vaikka oman tiimin kanssa. Kotisalillamme meillä on lihashoitovälineinä ja...

Ärsyttäviä nää fluntsat ja semmoottiset. Nukuin usiamman yön huonosti ja laski puolustuskyky ja pöpö hiipi sisään. Torstaina se flunssadeeros heeros pöpöne iski kitusiini ja kroppaani, nousi kuume, kurkku on kuin kaktuspuisto liekeissä, ja olo on muuten vaan mukava.  On tässä silti jaksanut tehdä muutakin kuin maata, nukkua ja suorittaa ruumiintoimintoja. Tuo pöpö kun tuli sisääni asumaan, niin  jotenkin "jostain kumman syystä" on vielä puolitaitoinen, puolinainen ja muute vaa vähä ei iha terve olo... möh. Mutta eipä se mittään. Ollaan kotoluolassa, kahtellaan möllöi lehvoi ja möllötellään mölläkseen. Kyä se pöpö lähtee pois ku o lähtiäkseen. Ei sitä kukkaan oo mistään parantunut ressaamalla. En mie aenakaan. Torstai-päivänä tosiaanii kävin töissä ja oli jo silloinkin vedoton olo. Illalla oli vielä vedottomampi olo ja sitten nousi kuumekin. Perjantaiyöllä nukahdin myöhään ja heräsin keskipäivällä. Brunssia hain kaupasta iltapuolikuuden aikaan. Siinähän se aikal...

Tuli levättyä ja nukuttua paljon päivällä. Illalla päätettiin hanin kanssa että nyt vaffajumpataan. Tämänkertaisessa päivityksessä kirjoitan pienestä jumpastamme. Nopeita venytyksiä, hieman lyhyitä staattisia venytyksiä, telineessä olevalla tangolla hauista, ojentajaa, kiertäjäkalvosinta, lapoi, yms... sumoasennossa punnerruspenkiltä räjähtäviä kulmasoutuja tyyliin 3* X.  Tuollaisella hoitui lämmöt. Lajilämpöä 20 kglla tangolla penkkipunnerrusta eri leveyksiltä, kisaleveyksillä ja kisa-asennolla niinkin kevyt jumppa kuin 5*40 kg, 5*60 kg, 5*65 kg. Ei viitsi ihteänsä reuhtoa rikki kun ollut vähän vaivasta ja vammasta toisene vuosi, etenkin loppuvuosi, ja ensiviikolla kisa Nääshallissa, ja Bullfarmilla viikko Nääshallin kisaa myöhemmin. Penkkilätkyttelyn jälkeen kuntopiirissä abrollausta (suoria ja vinoja) pehmeältä korokkeelta,  kyykkyä ja askelkyykkyä ympyränmuotoisella nystyräisellä tasapaino"tyynyllä", ja sitten vielä jälkilöylyvilvoittelua pelkäl...

Mie kuulun heihin, jotka ovat liikkuneet koko elämänsä sekä hyötyliikunnan että hikiliikunnan muodossa, mutta olen aina enemmän tykännyt touhuta omapainojumpat ja vapaapainoharjoitteluni joko kamujen kotikuntosaleilla tai oman kodin (/mökin)  rauhassa. Omaan tyyliin, omaan aikaan, omassa tahdissa ja rauhassa harjoittelu on aina ollut minulle olennaista. Treeniseuransakin saa itse valita, musiikista ja musiikittomuudesta ja sisustuksesta puhumattakaan 💓 Omalla kotisalilla voi pukeutua niin kuin haluaa, tai halutessaan tehdä kyykkyä vaikka pikkarisillaan tai maastavetoa alasti. Helteillä penkkaus kotona alasti on huomattavasti kivempaa kuin kärvistellä kuntosaleilla rytkyt päällä. Tuulettimenkin saa niin lähelle ja kovalle kuin suinkin haluaa. Tai voi vaikka pitää ex tempore naamiaiset Texas Chainsaw Massacren merkeissä ja penkata Leatherface -maski päällä, Terveitä Käsiä ja Leatherfacea kuunnellen. Tai nostella kamujen kanssa kotikisassa vaikka supersankarias...

Toissapäivänä penkkasin ja eilen tein maastavetoa. Ny on veto poissa. Olen lähinnä jaksanut herätä, syödä, venytellä, tehdä liikkuvuusjumppaa, hakea limppaa kaupasta ja antaa hanille läheisyyttä. Laiska sunnuntai . Treenin, ravinnon, venyttelyn ja lihashuollon lisäksi tärkeää onkin nukkuminen, lepääminen ja rentoutuminen. Ja sitä osastoa nautitaan sitten tänään. Ensiviikko on työn ja toiminnan täyteinen, niin olisi harvinaisen typerää huheltaa ja kohkata tännään kauhiasti, kun huomenna aamulla työt tekijäänsä odottaa. Olen ottanut lunkisti, pusutellut hanin kanssa, järjestellyt kämppää, pyykännyt, makoillut, purkanut erinäisiä asioita osiin, tehnyt olemassaolevista materiaaleista kierrätyksen hengessä siirreltävien äänivaimennettujen  mavelaattojen prototyypit testattaviksi ensiviikon treeneihin, testaillut eri osasien ja materiaalien toimivuutta erinäisiä teeseitse -projektejani varten. Eli juuri sellaista kivaa pikkuväkräilyä mikä juuri minusta on mukavaa rentoa ja r...

Perjantai-illat voi viettää monin tavoin ja monin tavoin niitä on tullut vietettyä elämän aikana. Tänään perjantai-iltaa on vietetty hanin kanssa kotisalilla rattoisasti aikaa viettämällä penkkipunnerruksen ja sen apuliikkeitten parissa. Ensin venyttelin, järjestelin nostopaikkaa ja tein liikkuvuusliikkeitä mitä saanut pinkan fyssarilta selän ja lantion kuntoutumisen edistämiseksi. Ja sitten vaihdoin arkiasusta penkkausasuun.   Koska tauon jälkeen pikkuraudalkin penkkaaminen on yhtä juhlaa, laitoin sitten juhlatopin ja minihameen penkkausjuhla-asuksi. Se o perjantai nyt -penkkiperjantai! Lajilämpönä tein penkkipunnerrusta pelkällä 20 kg:n tangolla kolmesti. Kolmosena 30 kg, 40 kg, 50 kg ja ykköset 60 kglla ja 70 kglla. Huimaa nousua selän revähdyksen ja kyljen venähdyksen jälkeen. Kolmas viikko kun tässä nyt jotain höntsätään. Eihän toi selkä mikään normaali ole, mutta alkaa selkeästikin kestämään arjessa monia asioita taas ja voi penkata jollain muullakin k...

Oli kyllä hienoa, kun eilen pystyi taas penkkaamaan. Erittäin pienillä painoilla, mutta kuitenkin. Pääasia, että voi ja saa penkata ja kroppa kesti muullakin kuin 8,5 kg tangolla tekemisen. Peräti 20 kg voimanostotangolla penkkasin. Voi sitä autuutta ja hurmaa! ;-) Miulle rakkaus rautaan on ollut jo pienestä pitäen tärkeä osa elämää. Jos ei nyt aina keskiössä tai edes elämän tukena, niin tärkeänä osana elämää, josta ei ole luovuttu tai pidetty taukoa kuin pakon edessä, esim. keuhkokuumeessa sairaalapedissä tahi loukkaantumisten yhteydessä lääkärin kieltämänä. En ole kuitenkaan koskaan ollut mikään suuri salilla käymisen ystävä. Enkä etenkään kaupallisten (ketju)salien innokas asiakas, vaan olen treenannut todella paljon omassa, kamujen, naapurien yms. kotisaleilla, kaveri- ja harrastajaporukoitten omilla vintti-, sikala-, tallinylis-saleilla, tai karuilla taloyhtiöitten tai vanhakantaisten liikuntahallien ja urheiluseurojen hien-, pierun ja oksennuksen hajuisilla saleilla. ...

Minä rakastan elämää. Ihan oikeasti rakastan, Ei ole sarkasmia tämä tunneilmaisu. Tokihan miulla noita pännityksen hetkiä on, mutta enimmäkseen miulla on aika hyvät fiilikset. Ei vaan jaksa loputtomiin märehtiä ahdistuksessa ja pukeutua surun viittaan. Toki itken kun itkettää, mutta nauran myös kun naurattaa. Ja nauran paljon, myös maailman tragikoomisille puolille. Ja niitähän riittää ;-) Frendut ne ovat kahmineet viimeviikkoina ja päivinä bodauksessa ja voimanostossa arvomitaleja, joista olen todella onnellinen. Samaan aikaan olen erittäin onnellinen, että yli kuuden viikon selän revähdyksen jälkeen pystyn käyttämään selkääni suht koht suurin piirtein ihan jees tavallisessa elämässä. En vaan taivu vielä kaikkeen ja turhan raskaita asioita ei ole järkeä kantaa vielä ja jumppa on liikkuvuutta, kuntoutusta, kevyen kevyttä mummojumpan vastuskumijumppaa ja muuta sen sellaista. Tänään fyssarille ja saanen kuulla saanko aloittaa peräti 0,5 kg painavampien painovastuksien kä...