Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa

Tervehdys rakkaat blogini lukijat! Jos tuntuu siltä, että olet tullut jumppahumppapumppa-madonreiän sijaan imetyksi mustan aukon kautta roolipeliulottuvuuteen, niin olet havainnoinut asiain laidan aivanoikein. Viimeisimät postaukseni todellakin ovat olleet useammin roolipelihommaloesta kö rauan renkomisesta. Vaihtelua, sitä sielu kaipaa, ja kun kerrottavaa aiheesta piisaa, niin  sittenpä kerron halukkaille asioita eri näkökulmista ja erinäisillä tarkkuuksilla. Tästä olen saanut erittäin positiivista palautetta FB-ryhmissä ja Discordissa. Tällä kertaa keskiössä on erinäiset asiat, materiaalit ja apuvälineet, joita voi hyödyntää saagan/kronikan/kampanjan/pitkän toisiinsa liittyneen tarinalangan. Samat judanssit sopivat kyllä lähtökohtaisesti lyhyemmän aikajänteen seikkailuihinkin, mutta tällä kertaa spotti suunnataan kuitenkin siihen miten näitä voi käyttää pitkien aikalinjojen seikkailukimaroitten luomiseen pelinjohtajana. Satunnaisia ja vähemmän satunnaisia kohtaamisia...

Oli kyseessä pitemmän tarinakaaren pohtimisesta toisiinsa linkittyviin roolipeliseikkailuihin, joita peliporukalleen vetää taikka vaikka toisiinsa linkittyvien novellien juonenkaarten miettimisestä,  ei kannata luottaa pelkästään omaan järkeensä. Ihmisen järki kun on sellainen kalu, että se voi murentua väsymyksen, stressin, ideapulan tai melkein minkä tahansa seikan vuoksi. Siksi kannattaakin pohtia, jo alkumetreillä, miltä pohjalta hommiin ryhtyy.  Luottamalla sokeasti omiin kykyihinsä ja kaikkivoipaisuuteensa, saa jumittautua yksin norsunluutorninsa ylhäiseen kammioon, erittäin pitkäksi aikaa, silti pääsemättä alkua pitemmälle. Jos nyt ylipäätään tyhjän ruudun/paperin/papyrus-rullan kammon yli pääsee. Siksi olenkin koonnut armaille blogini lukijoille muutamia, alkukankeutta verryttäviä seikkoja,  pohdintoja helpottamaan. Olen tehnyt toisiinsa linkittyviä runokirjakokonaisuuksia, koostanut teemallisia pienlehtiä, koonnut runoja draaman kaaren sisältäväksi...