Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa

 Oi, sanoi Oi Polloi ja Oi'ottaen otti yleisönsä oivallisesti! Ystäväni Minna teki sillä tavalla mukavasti että osti meille Puntala-Rock 2023:een liput, ja haki minut kotoa ja toi kotiin kumpanakin päivänä. Autoimme toisiamme Mutalaksi muuttuneessa festivaalissa. Kirjaimellisesti kostean, liukkaan ja märän viikonlopun kohokohtana toimi festivaalin päättävä OI POLLOI!:n keikka! Fanituotteina ennen keikkaa Minna hankki hihamerkin ja minä frisbeen. Keikan jälkeen Oi Polloita on ollut voimanostotreeniemme musiikkina vielä aiempaakin enemmän. Kumpikin tykkäsimme keikasta oikein paljon. Tiesin, että Oi Polloi on aina huonoimillaan hyvä ja parhaimmillaan mahtava, mutta silti Oi Polloi pääsi ylittämään odotukseni roimasti. Keikka oli oikein mainio, hauska, energinen, hillitön, kantaaottava, reipas, raju, rujo, maukas, tiukka ja monipuolinen, ja monin tavoin yllättävä. Keikka, jota kelpaa muistella vielä pitkään. Elämäni parhaimpia keikkoja mitä olen koskaan kokenut. Ja se on erittäin paljo...

 Syksy saa ja minä elän yhä As You can see, my every day look is pretty mundane and casual. Still looking pretty good. Kuten näkyy, arkiluukkini on melkoisen rento ja arkinen. Näyttää joka tapauksessa melkoisen hyvältä.   On ollut kivvoo kun miun synttärilöisiä on juhlistettu silloin tällöin ja pätkittäin. Ja hieman kotosalla varsinaisena 43 -v-synttärinäkin. Sunnuntaina siis olimme kotosalla Pingun, Minnan ja Jounan kanssa nelistään. Minna ja Jouna reenasivat, mie koutsistelin ja myö kaikki syötiin Minnan tuomaa mutakakkua. Nom nom. Nami. Mutakakku pelastaa huononkin päivän ja kruunaa loistavan. Meikäapinan Cyber-PUNK-CPAP-robotti-lookki on saunankuuma. My Cyber-PUNK-CPAP-robo-look is Hot as Sauna. Tuli muuten bongattua sunnuntain ja alkaneen syksyn ratoksi että oi-punk-legenda  Cockney Rejects on tulossa Suomeen. Eikä vain Suomeen, vaan myös Tampereelle keikalle lokakuun 21. päivä. Pohdin, että olisiko sellainen mihin menisin, vaiko ei. Pitää miettiä. Ei se nyt mikään ...

This time I'll show to you, and discuss, a matter of  different kind of utopian and dystopian visions of the future, of the reality, of the rebellion,  and of the Future visions of the past times and our current times. This all could and can be described as cyberpunk, or is it so? What makes an utopia as an utopia? How utopia differs from dystopia? And what really is the Essence of the Cyberpunk? Yours Truly lifting 160 kg Deadlift as a RAW gym lift... Hard and heavy. The Way we love our cyberpunk stories... or is it? Is there any other way to tell stories of cyberpunk lives? I know very well that this subject and matter on the hand, is wide as our world history, but still there is few ways to divide it in pieces and look at it as a matter of different views. Different ways to see behind the curtains. Different ways of imagining the unimagined. And different ways to see the many times imagined. After all, our lifes, life struggels, our societies, our fights and battles...