Treenifiilistelyjä ja muuten vaan tämän hetken tunnelmointeja
Etiäpäin, sano orankimamma Mikkelin asemalla kö läks kisareissulta viimeviikolla takas Tampesterilaan ;-) Suaapi nähä onko eilisen postaukseni jäläkeen miulla jälellä yhteen vakilukijoista vai kaikkosko kaik virta blogiini täysin. Jos kukkaan ee ennee halluu lukke miun juttuloeta, niin se on ihan jees. En mie ala väkisin ketteen miellyttämmään. Mieluummin vaekka höpisen virtuaalisessa nurkassa keskenäni ja naareskelen omille vitseille kuin olen suosittu mairistelemalla muita ja kirjoittamalla ajatellen muitten tarpeita ja toiveita. Toki mie halluun keskittyy treenaamisen ja elämäni positiivisiin puoliin ja innostaa ihmisii liikkumaan, mutta en silti ai olla mikkeen nami nami -naamarilla varustettu "positiviisesti vaikka naama irveessä" -tyyppi. Oon kuitenkin aloittanut bloggaamaan omista lähtökohdista kertoakseni omia kokemuksiani, ja rehellisyyden nimissä, ei se tämä elämä ole mitteen hassunhauskaa pumpulia ja hattaraa. Ja niin aion jatkossakin tehdä. Jos se karkoittaa...