Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa

Mie oon NIIN TOOOOOTAAALISEN HELPOTTUNUT ja onnellinen siitä, että kuume vihdoin laski edes hieman normaalilämmön puolelle. Rajalla tässä nitkutaan yhä, mutta uskon että voiton puolella ollaan jo... eikö?!  Positiivinen kissa ja pinkki gorilla on riemuissaan kun aappenasalilla taas raudat kilisee Jos tässä vaikka vihdoin jo huomenna pystyisi käymään esim. Natural Woima & Wellnessin päämajalla illalla. Ja jos vaikka perjantaina ja sunnuntaina jaksaisin läpiviedä edes oikein pikkuisen kevyet salijumpat. Edellyttäen ja olettaen, ettei kuume nouse takaisin. Aurinko se paistaa taas risukasaankin kun fiilis kohenee olotilan parantuessa Jos ja jos... toivossa on hyvä elää ja positiivisuus lisää hyvää energiaa ja hyvää oloa!!! <3 Mutta turha tässä on ruveta myrtseilemäänkään. Se nyt ei ainakaan oloa paremmaksi tee. Pahemmaksi vain! Ja mitä sitä kurjistelemaan kun voi olla hyvissä fiiliksissä. Aappena is ready to rumble... hopefully soon... <3 Paras olo yl...

Läski Urpo Apina yrittää olla stressaamatta että paraneekin joskus   Tampereella taas yli viikon kestävää flunssaa liikenteessä. Kilpakädevääntöseurassa missä oon yhtenä jäsenistä, on useammalla kestänyt pitempään flunssa ja kuume. Ja kun lisäksi Joroisilla kisaamassa käydessäni olin monessa eri kulkuvälineessä, kaupungissa ja kaupassa missä kansa pärski ja köhi ympärill äni , niin eipä ole mikään ihme että flunssapöpö kera kuumeen se päätti ottaa miut jälleen valtaansa.  Maanantaina oli jo tukkoinen olo, mutta kuumetta en ainakaan silloin vielä havainnut, mutta tiistaista asti olen sitten ollut kröh, pärskis, hinkuu, vinkuu ja kuumetta piisaa -tunnelmissa. Onneksi olen saanut aika jees nukuttua ja torkuttua, ja olen saanut yllättävän hyvin itseni syömäänkin vaikka kaikki ruoka öllöttääkin, niin eiköhän se paraneminenkin joskus tapahdu. Valitettavasti nyt myöhään torstai-illalla on ilmiselvää, että paraneminen ei tapahdu ihan näillä minuuteilla, joten viikonlopun kisoih...

Apinaemo sairastaa häntä hellikäämme, vai miten se män? ;) Itku pitkästä ilosta, männee suomalainen sananlasku ja taitaapi se ainakin juuri nyt vähän sillä tavalla mennä. Meinaan että viimeviikon lauantaina oli tajuttoman älyttömän ihanan mmmmMAHTAVAA kisata kahdesti Joroisilla saman päivän ja illan aikana Baarin Vahvin Nainen -kilpailuissa ja voittaa kummatkin. Riemua piisaa tuosta varmaan vuosiksi.  Olin ollut ihan varma että kaiken lauantaisen matkustamisen ja tuntikaupalla kisaamisen jälkeen iskisi kuume, etenkin kun olin kaupungista toiseen reissatessa ollut pärskijöitten ja köhijöitten ympäröimänä, muttei se kuume sunnuntaina sitten iskenytkään minnuun. Eipä iskenyt vielä maanantainakaan, vaikka ajoittain oli tukkoinen olo. Tiistaina tukkoisen päivän jälkeen iski kuume illalla ja piti jättää väliin kilpakädenvääntötreenit. Voi pirskuttaralloo kö harmitti. Lauantaina Joroisilla Joronjäljessä vielä lihakset pamppailivat ja fiilis oli korkealla Nyt olo on lähempä...

Voi kumpa kuume väistyisi pian! Jotkut ne hikoilee baareissa jytäämässä, jotkut niinkö mie hikkoilee kuntosaleilla ja koti- plus lajitreeneissä, mutta tännään kyllä hikkoilen ihan vuaan kotona, koska miulle nousi sitten kaiken hyvän jäläkeen kuume :( Tossua toisen eteen hyötyliikuntana  se lystikästä on :-) Muaanantaina hoidin asioita päivällä ja sain hyvää hyötyliikuntaa pitkin kaupunkia kävellen kulkemalla ja tavaroita kanniskellen. Illalla kävin sitten kuntosalilla reippailemassa toverin kanssa tehden mukavaa raudanrenkomista. Valitettavasti tuntui loppuillasta siltä, että pääsin hyvin pukeutumisesta huolimatta saamaan päivän ja illan aikana viimassa ja kylmässä jonnisortin kylmettymistä ja pöpöä itteeni. Ja pöpöpä tosiaan tuli, sillä tiistaina tukkoisen päivän jälkeen mittasin kuumeen ja mittarissa lukema nousi nopeasti  kuumeen puolelle. Oli pakko jättää tiistaiset kädenvääntötreenit väliin, sillä vaikka ehkä jonkun mielestä olen tyhmä, mutten todellakaan ole h...