Viikko käyntiin, huoh

Tänään olen revähtäneestä selästä ja venähtäneestä kyljestä huolimatta, kiitoksia kipulääkkeitten, onnistunut  liikkumaan viime viikkoa paremmin. Se nyt ei sinänsä julmetusti ole, mutta pikkuhiljaa etiäpäin käy paranemisen tietä apina.

 

On aidosti hienoa kun pystyn riisuutumaan ja pukeutumaan ja tekemään ruokaa itsenäisesti. Peseytymisessä itsenäisesti ja kenkien solmimisessa on oma problematiikkansa, mutta onneksi hani on auttanut mielellänsä minnuu arkiaskareissa.

Tänään oli kyllä myöhälle iltapäivää todella väsynyt olo. Onneksi ei saikutellessa oo kiire yhtään mihinkään. Voi vaan olla ja möllöttää. Kuhan muistaa napata kipulääkkeet, niin olo on ihan siedettävä.

Tännään olen jumpannut peräti niinkin huimasti kuin tehnyt 45 asteen selkäpenkissä  selkää vajaalla liikeradalla ja hyvin stabiilina pitona,  myös varovaisia sivukääntöjä,  rannerullaillut rannerollerilla, tehnyt penkillä istualtaan käsiin taakse tukeutuen polvien nostoi eli vatsarutistuksia kulmassa ja tässä tein myös toistojen vällllä pitoja.

Lisäksi tein leveähkössä jalka-asennossa eteentaivutuksia. Ei erityisen miellyttävää, mutta ihan hyödyllistä puuhaa selälle. Tuli vähän jopa hikikin. Tuskan hiki mutta kuitenkin.

 

Lopuksi venyttelin seisaaltaan ylöspäin käsiä ilmaan nostaen.  Join vettä, menin sänkyyn lepäämään ja kirjoitin tämän blogini. Erittäin aikaansaapaa.

Mutta ei tässä sen kummempaa sanottavaa enää ole kuin, erittäin hyvää alkanutta viikkoa! T. Krisse Tuominen.