Kipeenä olo on pyllystä

 

Kuten blogiani seuranneet ovat kenties huomanneet niin en ole heitä, jotka tykkäävät loikoilla kaiken aikaa mitään koskaan tekemättä. Kipeällä selällä ja vahtakuumeessa ei taasen oikein voi muuta kuin levätä ja tehdä pieniä venyttelyitä. Ja jumpata kevyesti selkää, lantiota ja yleistä liikkuvuutta. Vähän tylsää mutta kivempaa kuin ei mitään.

 

Ei miun kunnos olo ole ollut mielestäni mitään pullisteltavaa, mutta nyt ei todellakaan ole. Selkä o kippee ja kankee ja olo on muutenkin ankee. Onneksi la 1.9. juhlitaan Kekkuljkualaa Taivaankannessa. On ees HYVÄÄ meininkiä ja seuraa, vaikka ei ropan  kunto tai mieliala muutoin paras olisikaan.

Vaikka olo oli illalla enemmän pyllystä kuin parrautta täyn, levollisin mielin menin nukkumaan. Uutta uljaampaa aamua odottaen. Hikoilin kuin saunaan eksynyt hyeena ja heräsin hiestä läpi märkänä muutaman kerran yöllisille vessatarpeelle. Aamulla heräsin kalpeana ja vessanpeilistä totesin raapineeni unissani nenäni ruvelle.

No, vaakakin näytti vaivaiset 102,2 kg. Että oon mie luikuksi piääsy kuihtummaa. No, kuhan selätän selkärevähdyksen (plus toivun kunnolla flunssasta) ja pääsen kunnolla treenaamaan koko kroppaa, niin  alkaa elo hymyillä ja paino nousta muihinkin kuin minnihiirulaisen mittoihin. Lihas kun painaa ja rok rok.

Eilen jaksoin kävellä muutamaman sadan metrin päähän  leikkipuistoon oleskelemaan, kevyesti liikkumaan, venyttelemään, roikkumaan jalkatuella renkaissa, apinaroikkumaan tangoissa, keinumaan, leikkimään, ja mieltäni piristämään.  Katsotaan mitä tänään jaksetaan. Jee! Hyvää keskiviikkoa! T. Krisse Tuominen.