Kyllä tämä tästä taas

 

On kiva kun selänrevähdys yms parantunut sitä tahtia kuin arvioin. Suht koht normaalia elämää pystynyt jo viettämään. Kuutisen viikkoahan se odotetusti otti aktiivista kuntoutumista, että ollaan siinä pisteessä että voi jälleen kerran aloitella pikku hiljaa vastusharjoittelua muullakin kuin mummojumpan vastuskumeilla.

Vielä kun toi on off kuume plus köhä -kierre menis muita kiusaamaan, niin vois ruveta taas jumppaamaan aktiivisesti. Myös painojen kera jälleen.

Tiistaina kamu oli meillä sekä ekaa kertaa kylässä että ekaa kertaa meillä treenimässä. Voi neitsytmatkaa kerrakseen! ;-) Kamu teki selekäreenii kässäreil ja tangoil. Mie räpelsin mummojen ohuil jumppakumeil, puolen kilon painol, ojentelin kamulle kahvoi ja nuin. Hikosin enemmän kuin kamu oikeassa treenissä. Kuunneltiin hevii ja punkii ja puhuttii. Kiva ku o kamui ja kotisali, ja voi taas tehä vähä vastuskumeil ja muuta pientä jumppaa. 

 

Toinen kamu oli ties kuinka monetta kertaa käymässä eilen päiväsaikaan ja lisäksi yökylässä. Puhumisen ja nauramisen lisäksi kahtottiin kamun ja hanin kanssa tee-se-itse-varmistusrauta(/kyykkyhäkki)projektiani varten varmistusrautojen korkeustarpeita hanille ja minulle. Kalisevan metallin sijaan väsään vanhoista puutavaroista kierrättävänä viksun egen apinana meille varmistusvermekset puusta. Heh, puiset varmistusraudat. Eipä ainakaan kilise ja kolise ja lopputulos on tyyliimme ja kämppäämme sopiva.

Frendun käynti oli taas piristävä, parantava, hoitavam energisoiva ja erittäin nauruntäyteinen. Vielä ovella kun toivotin kotimatkaa, naurettiin kuin nauravat kulkurihyeenat. On se iloista kun on vähintään yhtä omalaatuisia kamui kuin on itekin. Apinat go abenaaaah! 

Hanikin ihana. On ruokaa kaapis, ruokaa myös jääkaapis, vähän rahaa tilil, on neurokuntoutusta, fyssarii ja eri duunijuttui mihin mennä saikulta. Oon just nyt aika onnellinen

 Että hyvin menee, mutta menköön. Hyvää viikonloppu a teillekin! T. Krisse Tuominen