Sekalaisia kuulumisia

Kelit on kauniit kuin pohojalaiset morsiamet, mutta on tässä tullut ulkosalla liikuttua tälläkin viikolla joka päivä useaan otteeseen.

Maanantaina meikäaabbena pyykkäs urakalla usiamman koneellisen, ripusteli niitä toki paikoilleen, imuroitsi pitkin kämppää, kirjoitti blogia, kokosi tutun kanssa Ikean huonekalua kasaa ja pistettiin lamppuja erinäisiin lamppuihin, mistä hehkulamput puuttuivat. _Nyt on oikeanlaisia lamppuja erinäisissä lampuissa ja lisää lamppuja oikeilla paikoilla. On kiva kun ei paista liikaa silmiin liian kirkkaasti, muttei ole myöskään turhaan liian hämärääkään. Jee!

Maanantaina toki myös tuli käveltyä hyötyliikuntana että myös ilokseen porukalla lenkilläkin vaihtelevassa maastossa, käytyä kaupoissa ja muutenkin hoidettua asiallisesti asiallisia hommia. Kotikuntosaliprojektin uudistusta, välineitten huoltoa, puhdistusta, modifiointia yms. tuli myös vietyä eteenpäin.

Ratinan ostoskeskuksessa näyttämässä kameralle ylpeästi Ari "Godzilla" Kokkosen signeeraamaa Bodylehteä <3

Ma-ti välisenä yönä ei tullut hirveästi nukuttua mutta aamuyöstä aamupäivälle sain nukuttua +10-12 h pätkissä. Eli paikattua edes hieman univajetta. Lopullisen heräämisen jäläkeen tuli tiistaina kirjoitettua blogitekstiä ja muuta sen sellaista, venyteltyä, jumpattua hieman, käveltyä Ratinaa, käytyä Lidlissä ja Body Action Performancessa noutamassa Q10-purkillinen Ari "Godzilla" Kokkoselta kun sen olin liikkeeseen tilannut. 

Ratinassa tuli hengailtua, kuvattua videoita ja valokuvia. Hengailtua riittämiin, kävelin Steel Bodylle moikkaamaan Katjuskaa. Steel Bodylta tuli kuljettua kottiin kävellen. Kotona safkan tekoa, safkaamista, venyttelyä ja sitten matkaan taas ulos pimeyteen.

Haettiin fiksuruoka-tilaus kyttämunkkikahvilasta siitä dösiksen ja kyttiksen läheltä... ei ollu yhtään smurffipukuista munkkipossolla. onnibussikuski oli pelkällä sufella. nyt sitten on abennalla nannaa. muunmuassa aivokarkkia. siis ei mikään eufenismi vaan karkkia joka on aivonmuotoista, näköistä ja nuin. se on sitä totaalista säkrifeissön dedikeissön badilaiffisafkaa se. om nom nom. Onneksi oon voimanostaja, niin ei paljon tarvihe miettiä turhia noissa ruokahommissakaan. Tai voisihan sitä toki. Kaikestahan sitä aina saa vaikeampaa kuin sen tarvitsee olla. Etenkin jos oikein näkee vaivaa.

Ensiviikolla kisa la 24.11. Nääshallin penkkikarhujen penkkipunnerruskisoissa (10 v-juhlakisat) ja sinne toki mennään kisaamaan leikkimielisiin penkkipunnerruskilpailuihin. On kivaa kun on tuollaisia kilpailuja, joissa meininki ei ole turhan ryttyotsaista, vaan nauru saa rai'ata ihan oikeasti eikä vai leikisti. Hih.

Nääshallin penkkikarhujen kisan jälkeen tulee eteen ihan kansalliset FPO-liiton kilpailut Bullfarmilla su 02.12.2018, jolloin olen kisaamassa rawvoimanostossa naisten open ikäluokassa ja super heavy painoluokassa.  En ole todellakaan missään hyvässä tuloskunnossa, mutta menen kisaamaan kuitenkin, niin pysyy jonkinlainen terä kisaamiseenkin minulla. Ja sitä paittee, mikäpä voimanostaja se olisi, joka ei nostaisi kisoissa? Joku nettihypettelijä tai salijantteri tai -pantteri? En tiiä eikä kiinnosta, siksi menenkin nostamaan kisoihin, sillä siellä ne tulokset  ja ennätykset yhä tehdään, eikä somessa.

Suosittelen ihan oikeasti jokaista kokeilemaan voimanostoa edes muutaman kilpailun verran. On salikisoja, kansallisia kisoja, kansainvälisiä kisoja. Monenlaisia liittoja. Jokaiselle varmasti löytyy se oma paikka ja tyyli millä kisata. Mutta kisoissa ne tulokset ja jokaisen todellinen taso punnitaan. Ja oli se todellinen taso mikä tahansa, suosittelen lämpimästi tulemaan kisoihin kisaamaan. Salinostoja voi tehdä kuka vain, mutta harva on oikeasti kisoihin uskaltautunut. Ja se on sääli. Rohkeasti vaan treenaamaan ja kisaamaan! T. Krisse Tuominen.