Pelisuosituksia ja perusteluita, osa 7
Pelisuosituksia ja perusteluita, osa 7
Silloin tällöin kuulee toiveita suosituslistoista roolipelikärpäsen pureman saaneille. Top-listojen pyytäminen samassa tarkoituksessa on kohtuullisen suosittu toive. Päätinkin listata aloittelijaystävälliseen ja kansantajuiseen blogiini (tällaisiksi tätä on kutsuttu; kiitos kehuista) bloggausten sarjaan omia suosittelujani roolipelikärpäsen pureman saaneille. Olen edennyt jo seitsemänteen osaan pelisuositusteni sarjassa.
En ole koonnut listaa suosikkipelieni listaukseksi. Lista on koostettu nimenomaan siitä lähtökohdasta, että mihin roolipeleihin juuri mielestäni kannattaa tutustua. Oli sitten roolipeleistä kiinnostunut tai itselleen uudenlaista peliä etsivä. Etenkin, jos on kiinnostunut monen tyylisistä roolipeleistä. Varsinkin, jos on kiinnostunut tutustumaan roolipelaamisen historiaa muokanneisiin peleihin, jotka ovat mielestäni merkittäviä ja pelaamisen arvoisia vielä nykyäänkin. Pidemmittä puheitta: tämän kertaisten listan pelien pariin!
8. Miekka ja Magia, Rapier ja Elhendi
Ensimmäinen epävirallinen, monistettu, roolipeli on Hiedan Riston käsialaa. Tuosta myös Acireman luolastoihin sijoittuvasta pelistä sitten sikisi Miekka ja Magia -niminen, samaisen Risto J. Hiedan suunnittelema, Suomen ensimmäinen ihka oikea painettu roolipelijulkaisu. Miekka ja Magian nähdessä päivänvalon ensikertaa, elimme Herran vuotta 1987.
Pelin loitsut ovat aika mielikuvituksellisia nimiä myöten, hirviöitä ei ole aivan päätöntä määrää, mutta monet niistä ovat aika ikimuistoisia. Oma rehellinen mielipiteeni on se, että limallo, rahlami ja musta surma, ovat jo pelkästään nimiltään vallan osuvia olentoja, marssimaan vastaan Acireman mystisissä luolastoissa. Lisäksi kirjasessa on aika paljon roolipelaamista ihan yleisestikin avaavia, ja jopa helpottavia, vinkkejä.
Klassikkovinkki on yleisesti käytettävien esineitten piirtämiseksi kortteihin, joita voi sitten pelipöydässä jakaa kyseisiä esineitä omaaville henkilöille. Tämä on mielestäni vallan käytännöllistä, sen sijaan että kirjoitettaisiin, sutattaisiin tai pyyhekumilla pyyhittäisiin vaikkapa köysi tai miekka (jotka kummatkin ovat kuluvia käyttöesineitä) hahmolomakkeeseen, uudelleen ja uudelleen.
Miekka ja Magia on fyysisenä esineenä, hieman pienlehdet mieleen tuova A-5-kokoinen vihkomuotoinen roolipelikirjanen. Etukantta lukuunottamatta (joka mielestäni on erittäin näyttävä), pelin kuvitus on aika yksinkertaista., paikoitellen jopa suttuista, mutta ajaa asiansa mielestäni riittävästi. Miekka ja Magia on (noin 500 kpl painokseltaan) loppuunmyyty ajat sitten, sittemmin päätynyt Tampereella museo Vapriikin tiloissa sijaitsevaan Pelimuseoon, ja on yhä lainattavissa Suomessa ainakin joistain kirjastoista.
Rapier on myöskin Risto J. Hiedan suunnittelema, -90-luvun alkupuolella julkaistu roolipeli, jossa seikkaillaan haltiana haltioitten maailmassa. Simppeliä mekaniikkaa, jänniä loitsujen ja paikkojen nimiä, ja pikanttina yksityiskohtana pelin kyvyissä on puhuttujen kielten lisäksi äännellyt kielet. Äännellyt kielet ovat murahduksin, älähdyksin, hirnuen, örähdyksin, elehtien ja sihisten suoritetut kielet. Käytännössä siis äänneltyjen kielten taitajan kyvykkyys vertautuu harmaassa ihmisten todellisuudessa siihen että osaa ymmärtää ja kommunikoida sujuvasti "kännistä teekkaria" 😎😅😆😇
Rapierin jälkeen, ilmestyi Elhendi, joka näki päivänvalon meidän ihmisten todellisuudessa, vuonna 1993. Elhendi -fantasiaroolipeli on eräänlainen Rapierin päivitetty toinen laitos, mutta enemmänkin Rapierin jatkaja, ollen täysin itsenäinen pelinsä. Toisaalta Elhendiin pelautettavaksi, sopii aivan hyvin alunperin Rapieriin julkaistut seikkailut. Ainakin, jos niitä vielä jostain sattuu saamaan käsiinsä. Elhendissä on Rapieria enemmän kuvitusta ja kansikin on kaunis. Pelissä on jälleen mukana aika paljon vinkkejä pelinjohtajalle. Lisäksi arvostan suuresti Elhendissä olevaa seikkailunteko-generaattoria. Ihan yleisestikin käyttökelpoinen generaattori fantasiaroolipeleihin seikkailuja kiireessä luodessa.
Pelin loitsut ovat aika mielikuvituksellisia nimiä myöten, hirviöitä ei ole aivan päätöntä määrää, mutta monet niistä ovat aika ikimuistoisia. Oma rehellinen mielipiteeni on se, että limallo, rahlami ja musta surma, ovat jo pelkästään nimiltään vallan osuvia olentoja, marssimaan vastaan Acireman mystisissä luolastoissa. Lisäksi kirjasessa on aika paljon roolipelaamista ihan yleisestikin avaavia, ja jopa helpottavia, vinkkejä.
Klassikkovinkki on yleisesti käytettävien esineitten piirtämiseksi kortteihin, joita voi sitten pelipöydässä jakaa kyseisiä esineitä omaaville henkilöille. Tämä on mielestäni vallan käytännöllistä, sen sijaan että kirjoitettaisiin, sutattaisiin tai pyyhekumilla pyyhittäisiin vaikkapa köysi tai miekka (jotka kummatkin ovat kuluvia käyttöesineitä) hahmolomakkeeseen, uudelleen ja uudelleen.
Miekka ja Magia on fyysisenä esineenä, hieman pienlehdet mieleen tuova A-5-kokoinen vihkomuotoinen roolipelikirjanen. Etukantta lukuunottamatta (joka mielestäni on erittäin näyttävä), pelin kuvitus on aika yksinkertaista., paikoitellen jopa suttuista, mutta ajaa asiansa mielestäni riittävästi. Miekka ja Magia on (noin 500 kpl painokseltaan) loppuunmyyty ajat sitten, sittemmin päätynyt Tampereella museo Vapriikin tiloissa sijaitsevaan Pelimuseoon, ja on yhä lainattavissa Suomessa ainakin joistain kirjastoista.
Rapier on myöskin Risto J. Hiedan suunnittelema, -90-luvun alkupuolella julkaistu roolipeli, jossa seikkaillaan haltiana haltioitten maailmassa. Simppeliä mekaniikkaa, jänniä loitsujen ja paikkojen nimiä, ja pikanttina yksityiskohtana pelin kyvyissä on puhuttujen kielten lisäksi äännellyt kielet. Äännellyt kielet ovat murahduksin, älähdyksin, hirnuen, örähdyksin, elehtien ja sihisten suoritetut kielet. Käytännössä siis äänneltyjen kielten taitajan kyvykkyys vertautuu harmaassa ihmisten todellisuudessa siihen että osaa ymmärtää ja kommunikoida sujuvasti "kännistä teekkaria" 😎😅😆😇
Rapierin jälkeen, ilmestyi Elhendi, joka näki päivänvalon meidän ihmisten todellisuudessa, vuonna 1993. Elhendi -fantasiaroolipeli on eräänlainen Rapierin päivitetty toinen laitos, mutta enemmänkin Rapierin jatkaja, ollen täysin itsenäinen pelinsä. Toisaalta Elhendiin pelautettavaksi, sopii aivan hyvin alunperin Rapieriin julkaistut seikkailut. Ainakin, jos niitä vielä jostain sattuu saamaan käsiinsä. Elhendissä on Rapieria enemmän kuvitusta ja kansikin on kaunis. Pelissä on jälleen mukana aika paljon vinkkejä pelinjohtajalle. Lisäksi arvostan suuresti Elhendissä olevaa seikkailunteko-generaattoria. Ihan yleisestikin käyttökelpoinen generaattori fantasiaroolipeleihin seikkailuja kiireessä luodessa.
Kaikki nämä kolme Risto J. Hiedan roolipeliä ovat omalla tavallaan simppeleitä pelejä mutta loppujen lopuksi aika omanlaisiaan näennäisestä geneerisyydestään huolimatta. Eivät ole muuten sääntökirjat turhan paksuja opetella tai liian suuria kanniskella mukanae. Lisäksi nämä kaikki kolme peliä ovat suomeksi. Kyä kelpaa olla suomalainen, kun on niin hyviä roolipelejä luotu meidän kielellä, ja käytännössä omaksi iloksi, talkoohengessä rakkaudesta lajiin, eikä rahankiilto silmissä. Ei voi muuta kuin nostaa hattua Ristolle ja muille suomalaisille roolipelintekijöille!
9: Aseistetut Machonaiset
Aseistetut Machonaiset, eli Greg Porterin luoma ja alunperin BTRC:n julkaisema, nyttemmin liki-legendaariseksi muodostunut kulttipeli. Alkuperäistuote Macho Women With Guns -roolipeli. nauraa häpeilemättömästi seksistisille ja sovinistisille roolipelien, pop-kulttuurin, politiikan ja tieteisfiktion kliseille.
Aseistetut Machonaiset on joka suuntaan ilkkuva hersyvää huumoria ja hurttia pilkkahuumoria ympärileen roiskiva, erittäin parodinen, taisteluun ja läyhäämiseen keskittyvä, roolipelis(e)i(k)kailu. Mainioksi kaiken muun hyvän lisäksi AMN:n tekee se tosiasia, että sitä voi pelata roolipelielementtejä omaavana taktisen luokan lautapelinä taikka, usko tai älä, roolipelinä. Lisäksi toimii ihan sillään nautittuna Madiä ja Pahkasikaakin hervottomampana huumorilukemistona!
Aseistetut Machonaiset saatavilla halpaan hintaan vaikkapa Fantasiapeleistä suomeksi. Englanninkielisiä erinäisiä laitoksia on olemassa ja niitten liikkuvuus vaihtelee. Käytettynä saa kyllä kohtuulliseen hintaan niin halutessaan. Netistä diginä löytyy myös jotain materiaalia.
Aseistettuja Machonaisia on tullut pelattua ja pelautettua useilla eri kielillä ja pelin eri painoksilla aivan tuhottoman paljon. Uskokaa tai älkää, niin olen pelauttanut tätä monasti niin tyttö- kuin naisporukoilla emansipatorisena seikkailupelinä, ja etenkin sellaisena tämä on ihan korvaamattoman maukasta nannaa kamaa. Suosittelen, täysin, rinnoin. Pun intended, and executed.
Aseistetut Machonaiset on joka suuntaan ilkkuva hersyvää huumoria ja hurttia pilkkahuumoria ympärileen roiskiva, erittäin parodinen, taisteluun ja läyhäämiseen keskittyvä, roolipelis(e)i(k)kailu. Mainioksi kaiken muun hyvän lisäksi AMN:n tekee se tosiasia, että sitä voi pelata roolipelielementtejä omaavana taktisen luokan lautapelinä taikka, usko tai älä, roolipelinä. Lisäksi toimii ihan sillään nautittuna Madiä ja Pahkasikaakin hervottomampana huumorilukemistona!
Aseistetut Machonaiset saatavilla halpaan hintaan vaikkapa Fantasiapeleistä suomeksi. Englanninkielisiä erinäisiä laitoksia on olemassa ja niitten liikkuvuus vaihtelee. Käytettynä saa kyllä kohtuulliseen hintaan niin halutessaan. Netistä diginä löytyy myös jotain materiaalia.
Aseistettuja Machonaisia on tullut pelattua ja pelautettua useilla eri kielillä ja pelin eri painoksilla aivan tuhottoman paljon. Uskokaa tai älkää, niin olen pelauttanut tätä monasti niin tyttö- kuin naisporukoilla emansipatorisena seikkailupelinä, ja etenkin sellaisena tämä on ihan korvaamattoman maukasta nannaa kamaa. Suosittelen, täysin, rinnoin. Pun intended, and executed.
Kommentit
Lähetä kommentti