Tampere kuplii 2025 kupli kuin kuohuva koski
Bbbbblobbbbb, sanoo Blöbbh-möllerö-löllerö-viipperävääpperä-lällerä ja möyrii eteenpäin...
..oli ajatukseni, kun yritin valua, vyöryä, ahtautua, mahtua, päästä, pyöriä, loikkia, vaappua, haahuilla, edetä, kävellä, madella, jne. Tampere Kupliiseen ja Tampere Kupliissa. Valtava massa, joka koostui keijuista, örkeistä, eilieneistä, haltioista, kääpiöistä, kuolemista, unista, vatkulöllöistä, muumeista, nuuskamuukkusista, mymmeleistä, videopelihahmoista, ja tiesmistä, ja joka velloi kontrolloimattomasti joka suuntaan. Minä olin osa sitä vetkuvaa hyllyvää massaa....
ja minä en erityisesti nauttinut siitä.
 |
| Vasemmalta oikealle katsellen kuvassa ovat Mie (= Krisse "Aappena" Tuominen), Ronja ja ite Pekkojen Pekka, da One and Only, Pekka Allan Manninen |
[Jälkikäteislisäys 4.4.2025: kävijöitä Kupliissa oli 24 782; se on paljon se)]
PÄIVÄ 1 TAMPERE-TALOLLA TAMPERE-KUPLII VIIKONLOPPUNA
Onhan se hienoa, että kiinnostus kasvaa Tampere Kupliita kohtaan, mutta muutama tuhatta ihmistä ja olentoa vähemmän sulloutuneena Tampere-talon sisätilojen alueelle olisi varmaan tehnyt olosta hieman mukavamman. Harmillista oli että moni uuvahti jonojen kasvaessa ja jättäytyi pois tapahtumasta. Vielä harmillisempaa oli että sai kuulla toistuvasti sitä kuinka väki oli jäänyt jonoissa odotellessaan paitsi esim. Pekka Allan Mannisen esiintymisistä ja luennoista. Yllättävän moni oli hyytynyt ja ryytynyt ennen kuin olivat päässeet edes 2,5 kerrokseen missä tänä vuonna Pienlehti-marssi pidettiin. Tämä tietenkin vaikutti myynteihin.
 |
| Ronja otti kuvan kun Anna ja mie pööpöillään |
Olihan se myös hankalaa, että esim. Pekka Allan Mannisen kirjallisuus-luennon teknisenä assistenttina toimiessani suurin ponnistus oli päästä Pienlehtimarssin myyntipöydän takaa alta vartin Sonaatti ykköseen. Ja suht. koht. vähillä naarmuilla. Se on se 2,5 kerrosta alaspäin, mutta yhtälailla se olis voinut olla Marsiin Venuksen kautta ja takaisin. Sen verta hidasta ja vastavirtaan kulkemista homma oli. Ja sen verta humanoideja, ufoja, menninkäisiä, eilieneitä, keijuja, Trekkejä ja Star Warsisteja pukkasi tielle ja tiellä, että yhtälailla olisimme todellakin voineet matkata avaruudessa.
Tuon tuskaliaan ja surrealistisen avaruudellisen matkaamisen, melkoisen tila-kulkeutumisen (olo oli kuin ajotukilla risteilevissä virroissa poukkoillessa) jälkeen oli helppo nakki pikaisesti ottaa haltuun tila teknikkona. Ensimmäisenä käydä miksauspöytä yms. läpi, valita itelleni mikki kommunikaatiota helpottamaan ja jotta voin sujuvasti esitellä Pekan. Sitten kikkailla käyttöön Pekalle langaton mikrofoni ja varmistaa että sen käyttö sujuu ja että ääni kuuluu hyvin. Toki myös huolehtia että Pekalla on tilaa asemoitua käytännöllisesti ja liikkua. Sitten tietenkin vielä hoitaa kuvat pyörimään valkokankaalle ja vaihtaa niitä yleisön edessä. Toki pikaisesti juttelua järjestäjäväen kanssa.
Ehdittiin Pekan kanssa vähän levähtää sohvalla ja jumppa-pallolla ennen Pekan esiintymistä. Tämäkin sen vuoksi, että lähdimme TOOODELLA ajoissa. Suurkiitos myös järkkäreille, jotka päästivät kumppanini vauhdilla läpi jonoista, että hän sai juuri oikealla sekunnilla annettua rakkaudella loihtimansa eväät miulle, kun olin jo lähdössä kohti esitystilaa. Ruoka oli hyvää, ja lopuillaan ollut sarjakuvapaneeli oli kivaa settiä, ja pieni jumppa jumppa-pallolla teki hyvää ihmismeressä teutaroinnin jäljiltä.
 |
| Kuvassa oikealta vasemmalle, valkokankaalta todellisuuteen: Kapteeni Mukava, Salainen Agentti 88 ja Pekka Allan Manninen, tuo Kapteeni Kuolion Luoja ja kronikoitsija |
Kuten lukuisista, teknikkohenkilön hommien ohella, ottamistani fotograafisista evidenssimateriaaleista voinee päätellä, esitys sujui varsin mainioissa merkeissä. Sekä tekniikaltaan että luennon sisällöltään. Porukkaa oli tullut paikalle ennen esityksen alkua aikalailla tarkkaan kolmekymmentä olentoa. Luennon aikana kansaa lipui hieman lisää. Eli väkiluku oli siis yli 30. Olisi ollut aika paljon enemmän, jos halukkaat olisivat päässeet ajoissa saliin, eivätkä jumiutuneet jonoihin. No, tällaista tämä välillä CONeissa, Miiteissä ja Festivaaleissa on.
Luennon jälkeen juttelimme Pekan kanssa, luennosta innostuneen kirjaston edustajan kanssa siitä, olisiko mahdollista että Pekka pitäisi luennon myös kirjastossa. Aikamme keskusteltuamme, kuljimme kotvan aikaa yhdessä Pekan kanssa, ja sitten Pekka ryysäsi kohti nimimerkkien jakopaikkaa, ja mie paarustin myyntipaikallemme. Näytin kuulemma myyntipöydän äärelle päästyäni, samalla tapaa siltä kuin aamulla juuri saavuttuani, eli siltä että olin tullut tappelun kautta. Tuoltahan se kieltämättä tuntuikin hieman.
Hetken aikaa myytyäni tuotteita, totesin että pakko mennä toilettiin. Inva-WC oli varattuna, joten siirryin naisten vessaan, todetakseni että jonoa oli. Yksi WC-looshi oli rikki kaiken hyvän lisäksi. Meni jotain vartti että pääsin koppiin. Ja otti aikansa että pääsin kopista käsienpesualtaalta ja sieltä ulos. Olihan tuokin kokemus. Jossain kohtaa myyntisalin ilma oli niin huonoa, että minua alkoi heikottaa ja koska hommia olin jo tehnyt paljon, niin sain luvan hyvillä mielin ulostautua kuplivaksi Hornan kattilaksi muuttuneesta tungospätsistä ulkomaailmaan.
Vaikka minulla oli myyjälätkä jouduttamassa kulkuani, matka myyntisalista ulos kesti jotain parinkymmenen minuutin ja 30 min väliltä. Siinä kohtaa hoipuin jo happivajeessa tähtiä nähden. Onneksi vastaan tuli ihanaa Turre-väkeä, joitten kanssa sain turvallisesti levähtää ja voimahtaa. Kiitoksia upeasta halista. Kiitoksia kun sain ottaa kuvia! Kotiin kun pääsin, niin meni vain muutama minuutti niin nukahdin yli kahdeksi tunniksi. Huhhuh!
PÄIVÄ 2 TAMPERE-TALOLLA TAMPERE-KUPLII VIIKONLOPPUNA
 |
| Hehkeänä sunnuntaihin, lähikaupan kautta, kohti Tampere-taloa |
 |
| Tampereen Sarjakuvaseuran, Sarjarin, ja muun sen sellaisen iskutiimi vasemmalta oikealle: Krisse "Aappena" Tuominen, Pekka "mystiikka" Allan manninen, Ronja S... |
Sunnuntaina miulla oli jo valmiiksi eväät mukana, koska kumppanini ilmoitti ettei suostu kotoa lähtemään lähellekään Tampere-taloa eilisen kamaluuden jälkeen. Hannele oli myös tuonut hieman apinalle banaania ja virvoketta. Kiltisti haki lisääkin. Sunnuntaina, alueelle tullessani miulla oli edustava näyttävä takki yllä ja myyjälätkä esillä. Kulku oli tuolla menetelmällä lauantaita jouhevampaa. Väkeä oli vähemmän kuin sunnuntaina, mutta ei paikat kyllä väljyyttään ammottaneet sunnuntainakaan.
 |
| Anna, mie ja Lex... myö ollaan kamuja. |
Ruuhkaa, hälyä, tungosta ja tunkkaista ilmaa piisasi sunnuntainakin paljon enemmän mitä omaan makuun olisi sopiva määrä. Lauantaihin verrattuna oli kuitenkin helpompi olla. Vilkasta oli silti. Sunnuntain vilkkaus oli paremminkin sitä hyvää vilkkautta. Lauantain vilkkaus taasen oli jotain Infernaalista.
Sunnuntaina ehti, jaksoi ja pääsi vähän vaeltelmaan eri paikoissa. Näkemään tuttuja. Katsomaan näyttelyitä. Käymään katsomassa myyntipöytien tarjontaa. Sunnuntaina oli välillä ihan aidosti kivaakin.
Annan ja Lexin kanssa ehdittiin vähän töötöillä ja pööpöillä ja ottaa näitä hupsuja valokuviakin. Sitten he lähtivät Turkuun. Mie jäin myymään Tampere-talolle, ja purkamaan myyntipöydän tavaroita kuljetuslaukkuihin. Loppupurkuun ja roudaukseen kun harvemmin löytyy liikaa väkeä.
Todettakoon, että tuli ostettua Pokemonnipelipäiviä varten yksi Pokemon -lehden puuhakassi, jossa oli Pokemon-lehti, Pokemon-kansio, Pokemon-kynä, Pokemon-kiekkoammuslaite, ja muutama keräilykortti. Avaamaton pussi ja hintaa vain 5 euroa. Jee!
Yllä ja alla kahdessa kuvassa kohtaavat länsi ja itä, Tampere ja Joensuu. Vasemmalla maanmainio rakas ystävä-rakkaani Hannele-trekkie Tampereen Sarjakuvaseurasta ja oikealla Joensuun sarjakuvaseuran oikein iki-ihana ja parahultaisen hulppean hieno puuhahenkilö Esa. Otin nämä kuvat, ja kivaa oli.
Tuli muuten myös bongattua myyntialueelta My First Battle -Pokemon-pelipakkaus. Avaamaton hieno setti ja vain 10 euroa. Kyllä nyt kelpaa! Aiemmin kun tuli kirpparilta ostettua Pokemon-kirjanen. Valikoima sen kun laajenee ja on aina vain enemmän Pokemon-juttuja joita ihastella ja pelailla Pokemonnipelipäivissä.
 |
| Kuvassa vasemmalla voimamörkö Krisse "Aappena" Tuominen ja Hannele "Trekkie" Kivilahti |
Kokonaisuutena viikonloppu, ja etenkin väljempi sunnuntai, oli kiva. Sitä kivemmaksi olivat tekemässä oma hani, omat frendut kuten Pekka, Hannele, Anna, Lex, Minna, ja Ronjaan oli kiva tutustua. Oli myös mukava moikata esim. Petri Hiltusta (moikka moi kamu!) pariin otteeseen, Tiitu Takaloa, Timo Kokkilaa, ja teitä kaikkia lukuisia Cooleja Tyyppejä. Kiva kun ootte tommosia! Ja kiitti myös Feministisen sarjakuvatoiminnan myyntiedustajille, joitten kanssa oli ilo viettää aikaa. Niin, ja iso kiitos kaikille järjestyksen valvojille, kaikille taiteilijoille, luennoijille, ja koko tapahtumaorganisaatiolle, ja Tampere-talon väelle! Niin, ja kiitti kaikki kanssa-höpsistit, nörtit, turret, kävijät, tulijat, menijät, yleisöt, ja muut höpsöttimet!
Sunnuntaina piisasi loppupurun jälkeen energiaa mennä kotio, touhuta siellä, vähän jumpata, edistää organisatorisia projekteja virtuaalivetoisesti, ja mennä kulmakauppaan väsypallona pööpöilemään. Onneksi on vuosi välissä ennen vuoden 2026 Tampere Kupliita. Toivottavasti silloin osa ohjelmasta ja myyntipuolesta sijoitetaan lähellä sijaitseviin Yliopiston, Sampolan ja Nokia-areenan tiloihin. Tämä todennäköisesti toisi nk. ihan helekutisti järkeä väkivirtojen kulkuun. No, saa nähdä miten 2026 Kuplii toteutuu.
PÄIVÄ 3: SE TUNNE KUN VIIKONLOPPU ON OHI EIKÄ TARVITSE OLLA ENÄÄ VUOTEEN TAMPERE-TALOLLA TAMPERE-KUPLII VIIKONLOPPUNA
Apina kun pääsee nukkumaan ja heräämään omaan tahtiinsa, eikä joudu törmäilemään panikoituen merenneitoihin, keijuihin, robotteihin, karvaisiin ja limaisiin hirviöihin, ja kaikista kamalimpiin setämies-otuksiin, niin apinalla on kivaa. Silloin apina on lupsakka.
Maanantai on yleensä kaikkea muuta kuin iloisen virneen suulle vetävä. Nyt kyllä maanantai sai hymyn, virneen, naurun ja ilon pyrskähdyksien saapumaan kasvoilleni kuin kirkas raikas lähdevesi.
Ei muuta kuin KUPLIMISIIN kaiffarit!
Kommentit
Lähetä kommentti