Kävijälaskuri

perjantai 29. syyskuuta 2017

Aina Jonkun Muun liikunnan sietämätön nolous

Mie en ole heitä, joitten pääasiallinen lihaksenhankintapaikka olisi kaupallinen kuntosali. En ole koskaan ollut, enkä tule olemaan. Mie oon heitä, joka on tehnyt paljon omapainoharjotteita, treenannut itsekyhätyillä penkeillä, tangoilla, painoilla, telineillä, ja joka käyttää treeneissään omapainoa ja tavallisia arkipäiväisiä asioita hyödykseen.

Vanhalla kuntosalikombovermeksellä ekaa kertaa ALEhintaista Catapult-slinkkaria kokeilemassa VINYYLIPAINOILLA 


Rakastan sitä että miulla on paljon ystäviä, joilla on oma kotisali, jossa voi treenata silloin kuin haluaa ja omanmakuisen musiikin kera taikka silkassa hiljaisuudessa. Tykkään siitä että ihmiset tekevät kotiinsa tai vaikka mökilleen omanlaisensa paikan missä treenata omalla tavallaan. Tykkään myös siitä, että frendit ovat jeesineet minua kotikuntosalini väsäämisessä. Ei se ole hifistelyä nähnytkään ja tavaraa on haalittu ALEsta, kirppareilta, käytettynä, vaihtamalla ja ihan ite tekemällä. Hyvin luolassani kuitenkin viihdyn yksin kuin tuttujen seurassa ja voin sanoa että noilla mulla olevilla ja olleilla painoilla mie oon sen pohjatyön, monet tekniikkatreenit, välineitten sisäänajamiset yms. tehnyt. Ja toki käyn tekemään hiomistreenejä Paja Workouts Gymillä Nokialla, KP Gymillä Turussa, ja yhteistreenejä myös Steel bodylla ja Every Bodylla, mutta kotiluola vatta/selkälautoineen, käsi- ja levypainoineen, kolmine tankoineen, penkkipunnerruspenkkeineen, dippikahvoineen, kyykkytelineineen, on se paikka mikä on miulle se tärkein paikka. Ja siellä on ne vehkeet mitkä menee mun ja vakitreenaajieni kouraan. Värillä ja matskulla niinkään väliä.

Vähä hosseempaa lattiapenausta pakkilaatikoilta ja ihan kotoa käsin... 


Tännään bongasin fbfrenduni ja rauranrenkojakollegani Jokke Monosen tekstin, joka herätti sen verran ajatuksia, että päätin jakaa sekä Joken sanat että omiani, näin blogissani kansan nähtäväksi.


Tossa eilen nuoret pojat salilla härnäsivät kaveriaan siitä että hän nosti kotona vinyylipainoilla. Mun mielestä se on aivan sama onko tangon päässä Leoko kiekot vai vinyyli. Koska kilo painaa kilon, aivan sama mitä se on.

Luulisi, että ihmiskunnassa nuoriso olisi viksumpaa vuonna 2017 kuin 1997, mutta luemma ei. Toki vinyylipainoissa voi tarkka paino heittää enemmän kuin metallisissa, mutta suurin osa etenkään aloittelevista nostajista ei osaa erottaa silmät kiinni ja korvaläpät korvilla, että onko tangossa halvimmat vinyylipainot, Leokot vai kalibroidut kisapainot.... ja suurimmassa osassa treeniä, sillä EI ole mitään todellista merkitystä. Ja jos ajattelee että kuinka monella nuorella on varaa ostaa muuta kuin halvimmat rutkut, niin miksi pitää nauraa? Vai onko se sitä että rikkaat nauraa köyhemmilleen? Oli miten oli, niin ei kyllä minnuu aenakaan naurata tuollaattinen tyhjäpäinen ja tyhjänpäiväinen toisten pilkkaaminen. Pääasia että treenaa jos mieli tekee treenata kotona. Olkoon vaikka pinkit vinskapainot Dumbo- ja Winx-tarroilla, kunhan tekee niillä painoilla parhaansa.

Krisse Aappena Tuominen Itel o kotosalilla metallia, muovia, sementtiä nuis painois... on yhes painos hiekkaakin.. on tankoina 6, 10 ja 20 kg... ja ulkojumppatarpeina lisäks yhes varastos metallinen girya, vanhoi jenkkikassei joista tehty nk. Power bagei täyttämäl kaikel lumpul ja prujul, voimakelkkakin ja monet tuol olevat painot ostettu alella tai kirpparilta... kestokauppakassistaki saa hyvän painon kun sen täyttää prujul, on sitä just mehupurkeil ja kattimateilki reenattu, omapainol ja teen vaik kaverin painol ihmisjalkaprässii... ilimankos mun ja koutsimieniapinoitten kehitys on niin noloo ja huonoo ku ei oo kaikki vaan parasta... lols... kyä niit lihaksii oon saanu kukkamultasäkeil, sementtisäkeil, kantamalsaavei ja ämpärei ja nii on saanu moni mua enne ja jälkee... väline ku väline, kuha toimii...

Ja henk. Koht. Olen hyvin ilahtunut jumppa- ja voimailuohjeista, joita voi tehdä hyvin vähäisellä välineistöllä kotona, reissussa tai vaikka sitten salillakin. Moni sortuu turhaan kikkailuun ja hifistelyyn ja satsaa paljon aikaa ja vaivaa riikinkukkomaiseen koristeluun, muitten salilla videoimiseen ja muitten nolouden esille tuomiseen. Voi kiesus kui minnuukin on pilkattu virttynestä vanhoista paidoista, halvoista kengistä, ylipäätään siitä miltä näytän treenatessa tai kisoissa. "Kumma juttu" kuinka moni arvostelija ei ite kisaa, kuinka monen total 1 rep max ihaan failureen asti on pienempi kuin miun1 rep max jossa on nk. löysää. Ite en pidä sitä ihmeenä sillä mie satsaan heikkouksieni parantamiseen, säntilliseen järjestelmälliseen treenamiseen, muitten auttamiseen ja kannustamiseen enkä kimalteluun ja katkeraan kyräilyyn.

Apinaluolassa pietty jopa pienimuotoiset penkkauskisatkin ja hyvin hauskaa oli kaikilla... 


Suosittelen oikeasti kannustavaan ja hyvään henkeen, sillä silloin itellä ja ympärillä on hyvä olo, ja ihan vahingossa voi vaikka samalla vaikka kehittyäkin, kun ei kaivaudu poteroonsa kypärä silmillään muille huutelemaan... ja sille vinyylijäbälle terkkui: nosta sitä vinyylii, nosta vaik maitotonkkii, kuha nostat! Siinä sitä kehittyy ja tiiä vaik naureskelijoilla hymy hyytyis ku näkevät kuka on satsannu tekemiseen ja kuka potaskan pulisemiseen!!! T. Krisse Tuominen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti