Kävijälaskuri

tiistai 1. tammikuuta 2019

Se o vuos 2019 ny! Ja hengis ollaa; JESH!


Jiiihaaaa! Se on nyt uusi vuosi! Oikein 2019! Wau! Elämme siis tulevaisuudessa ;-) Ainakin näin '79 siitettynä ja '80 syntyneenä, ja '60's-90's science fiction filimien tahtiin varttuneena. 




Nykymuaailmasa on pramiammat releet, kämmenmikrot ja muut remelit kuin alk.per. Star Trekisä tai alkuperäisissä Star Wars-trilogian leffoissa yhteensä! ;-) Eikä tarvinnut edes odotella satavuotiaaksi, vuaan näistä tieteselokuvien peruskamoista suaapi naatiskella alta nelikymppisenä.



Ilmaskeittilaudat vielä ovat vähän vaiheesa ja lentoautojenkin kanssa nuin ja näin, mutta muutoin ollaan niin elektronista tietteisaekkoo että yksinkertaisempia aappenoita oikkei ihmetyttää harvasa päevä. On se tämä ihmeellistä! Ihan just soiteltiin sentraali santralle tahi ihmeteltiin alkeellisia kännyköitä, ja ny on vaikka mitä vimpaimia ettei meinnoo peräsä pysyä vaekka parraansa koettoo.




Onneks ee etes hektisesä internietajasa tarvihe kaiken aekkoo olla konneeseen kytketynä, vuaa voepi mennä lompsotella iloisesti pitkin maita und der mantuja. Niimpä tul lähettyä puolseiskaks kotiluolasta Steel Bodylle, jossa kaapunnin eeeehanimpaan tätimoonikamaiseen kuntosalin respaan, Katjuschkaan, ma törmäsin. Vaihdoimma kiireesti muutaman sanan. Hää jatkoi treenille, mie pukkariin.



Pukkarista kävin ihastelemasa muuttunutta alakertaa, joka oli ihan parisa päiväsä tullut vielä hienommaksi. Onhan tuosa vielä työtä omistajilla ja henkilökunnalla, mutta voe kuinka eeehana se nyt jo on! Ja meinnaan käytännöllinen, erittäin persoonallisella tavalla lisäksi! Mainittakoon kotoisuus ja viihtyisyys lisäksi.



Pienen kierroksen, osittain sosiaalisenkin, tehtyäni kuljin yläkertaan, jossa jo yhytinkin towerini mammakonnan (vrt. kilpikonna, juuuunou) ja kaappasinkin hänet mukkaan takas pukkariin. Törmäsimme iloisesti matkalla Katjuschkaan, joka toimeensa kuuluen sanaili salista tovin, jonka jälkeen jatkoimme pukkariin mammakonnan kanssa.



Pukkarista uudistuneella luukilla kuljimme oleskelu-, mietiskely-, lämmittely- ja jumppatilaan. Sielläpä se viikon visainen ajatus ol, oleskelunurkka se ol myös mammakonnan mielestä mitä mainioin paikka (etennii kun kattolampun sammutti), jossa ihana rentoutua ja nautiskella seinien maalauksista ja tunnelmallisesta valaistuksesta.


Hanikin se saapui paikalle, ja juttelimme niitä näitä ja jumppasimme yhdessä. Onhan sitä ennenkin viihtynyt alakerran lämmittelytilassa, tai lämpiössä kuten myö aappenat sitä kuhtumme leikkisesti, mutta nyt oleskelu- ja jumppatila oikein pyytää viipymään. Kauniit maalaukset seinillä, ajatelmia ja nättejä korttej yms kuvia pitkin tilaa, ja muuta koristelua mikä lisää viihtyisyyttä. Toki käytössä keppijumppakeppi, painoja, pilatesrullia, yms.



Teimme kolmistaan riemuisassa hengessä rupatellen miun ohjauksella keppijumppaa ja erinäisiä (pika)venytyksiä ja lämmittelyliikkeitä. Tuli lisäksi demonstroitua apinaroikkoa ja avustettuja leuanvetoja vastuskumillaun. Kun meillä oli hyvä mieli ja rento fiilis, oli hyvä siirtyä näyttämään salia mammakonnalle ja hevipuolellehan sitä toki päädyttiin, tietennii.



Teimme yhdessä jumppana alakerran laitepuolen vermeksillä mm. pec dekkiä, tissipunnerrusta eri kulmista, pystypunnerrusta, low row:ta, hauiksia istualtaan scott hauiskääntö -laitteella, yms., jonka jälkeen siirryimme alakerran hevitilassa kamppailu- ja kyykkytilaan.



Tokkiinsa annoimme kyytiä päärynäpallolle, reaktiopallolle, potkusäkille ja nyrkkeilysäkille, käytimme crosstraineria, teimme pystyjalkaprässiä, hackkyykkyä jalkaprässiä eteen, jumppasimme takakyykkyä jumppaliikkeenä varustebriefsin tukemana että vastustamana (mainiota hikijumppaa sekin), teimme mavea salmiakkitangolla, yms. muuta mukavata.

kuva muutaman päivän vanha, eli tilassa  mm.säkkien alustamattoa, tullut crosstrainer ja tasapenkki käyttöön, yms...


Riemukkaassa tunnelmassa ohjasin mammakonnaa Steel Bodyn runsaalla vapaan painon valikoimalla että laitekannalla. Toki mammakonnan ohjaamisen lisäksi mie ohjasin haniani myös. Ohjaamisen ohessa mie muunmuassa tein itse kyykkyä täysin rawna kyykkyhäkissä, ja sisäänaajoin vanhaa (mutta miulle uudehkoa ja hyyyvin vähän käytettyä) metalin squatter-kyykkyasua briefseinä käyttäen.



Tuli näytettyä ja koutsattua mammakonnalle kuinka ristikkäistaljassa tehhään ojentajia taljakahvalla siististi, nätisti ja lihakselle. Mie ja hani tehtiin smithillä hartiankohautuksia. Kivaa oli kolmistaan ja satunnaisesti joku muukin kävi pyörähtämässä. Sitten näytin hanin kanssa mama konnalle lopun salista, sovittiin seuraavat rehvit salille, hyvästeltiin konna, ja lähdimme tekemään omaa treeniämme loppuun.



Kyykkäsin kyykkyhäkissä, kera turvarautojen, pienillä korotuksilla huimaan 100 kgeen, jossa alusta loppuun asti melekoisesti hommaa saada kyykkyasu briefseinä yllä kroppansa siististi kyykkysyvyyteen ja vakaasti raudat räkkiin. Voin sanoa, että tuollainen puuha on todella erinomaista jumppaa keskivartalokontrollimielessä ja menee todellakin lihaksille: vatsa- ja selkälihaksille, lantiolle, syville lantionpohjalihaksille, pakaroilel, reisille ja pohkeille, noin niin kuin muunmuassa. Hiki tuli ja riemukasta oli.



Kivaa puuhaa tämä salilla käynti. Treenin lomassa ja jäläkeen pikavenyttelyitä, tuli varmistettua erästä treenaajaa isoisa  raudoisa, ja mäntiin hanin kanssa pukkareitten syvvyyksiin. Vaatteitten vaihto, ulkovuaatteet pieelle ja ulkomuaailmaan möngittiin. Ulkona kylymä ja viima ja rakettien räiske. Kyä kotona ol mukavata vaehtoo vuaatteet, syyä hyvin, juaa hyvin, levätä ja ottaa rennosti. Kun rakettien pauke vihdoin loppui, tuli palajon parempi olo. Nyt sitten bloggausta ja pian nukkummaan. Eee muuta ku tervemenoa vuos 2018 ja tervetuloa 2019! T. Krisse Tuominen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti