Krisse Tuomisen sielunmaisemia

Meikäabenan sielunmaisemaa

It can seem to be like this... Just a serious-looking twat (I mean, a philosophical thinker) surrounded by unoccupied space, a flickering shadow, and Waste Emptiness...

Kohtuullisen usein kuulen kysymyksiä siitä mistä minä keksin erinäiset ideani sävellyksiin, sanoituksiin, video- ja kuvataiteeseen, sarjakuviini, bloggauksiini tai vaikka valmennettaville näyttämiini liikkeisiin, joita ei kirjoista löydy. Vastaukseni vaihtelee vähän tilanteesta, kontekstista ja kysyjästä toiseen, mutta pääpiirteittäin voin sen tässä todeta. Elämästäni. Päästäni. 

But it usually is, actually, like this... [The text on the right says: The Landscape of the Soul of Krisse Tuominen]

Voin näyttää ulkoisesti siltä, että olen yksin tyhjässä ympäristössä olematta kenenkään seurassa, kuten tämän bloggaukseni ensimmäisessä kuvassa. Käytännössä voin olla kuitenkin, kuten toisessa kuvassa yllä, hyvinkin rikkaan ajatusympäristön, ajatusprosessin ja sielunmaiseman ympäröimänä. Keskellä valtavaa maailmaa. Useimmiten juurikin antamalla sekä kehoni että mieleni vain olla ja ajatuksen kulkea tyhjyyden kautta ajatusten siveltimiä, voi tajuntaani puhjeta hyvinkin värikkäitä kuvaelmia sieluni silmin katseltavaksi. Niitä sitten aina välillä joutessaan tai joskus inspiraatiossaan, sitten kirjoittelee, piirtää, maalaa, yms. näkyviin muillekin.

Mielekästä toki on, että muitakin nämä mielenmaisemani kiinnostavat

Yksi, aina vain mielekkäämpi tapa, saada päästäni purettua asioita on, niitten sijoittaiminen roolipelimaailmoihin ja roolipeliseikkailuihin. Silloin on kirjaimellisesti sielu pelissä mukana. Toivottavasti sielu täysillä mukana tekeminen näkyy jonkinlaisena lopputuleman sielukkuutena. Toki lisäksi käytössä vielä hyväksi todettu taktiikka puskea sieluin maisemointia sarjakuviin ja laululyriikkaan. Plus lyhytelokuviin ja äänimaisemavideotaiteeseen. Tai kummapopin musiikkivideoihin. 

Onneksi tapoja on monia ja samasta aiheestakin voi työstää vallan monia ideanpoikasia, joista voi sitten tehdä kaikenlaista muittenkin koettavaksi. Ja roolipelipöydässä seikkailujen pelauttajana voi parhaimmillaan voida hyödyntää äänimaisemia, videoita, valokuvia, sarjakuvia seikkailujen maailman värittämisenä pelaajien konkreettisemmin koettavaksi, kuultavaksi, ja näettäväksi. Silloin parhaimmillani koen sielujen sinfoniaa ja sielunharmoniaa.

Sielukasta ja luovaa pelaamista teillekin!