Kävijälaskuri

tiistai 10. marraskuuta 2015

Enämpi vähempi liikunnallisia ja viihteellisiä kuulumisia Läskiltä Urpolta Apinalta

Kappas vuaan ja pirskutaralloo kö olikin lystiä viimeviikolla! 


Tiää elämä se on välillä oikeasti mainion maukkaan makoisaa aenaki kö näkköö hieman vaevoo sen etteen, että se aenakkii tuntuis siltä vaikkei sitä välttis oliskaan!!  ;-) Eihän se Suomen muaan sadekeli ja pakkaset mihinkään kaikonneet sillä, että piäätin lähteä Tampereelta apinaluolastani nk. pidennettyä viikonloppua viettämään sekä Helsinkiin että Kuopioon, mutta kyllä se räntä ja loska on huomattavasti siedettävämpää, kun seura on hyvää ja viihde on kohdillaan 8-)


"Pitäiskö tässä herätäkin, HÄH?", sannoo ilimeeni tukkapehkoni alta

Loka-marraskuussa tuli suureksi harmituksekseni oltua huolella useampi viikko kipeänä. Oli oikein kunnolla kuumetta ja jos välillä tulikin kuumeeton päivä tai päiviä, niin sitten nousi taas uusi versio kuumeesta kera erinäisten vaihtuvien flunssaoireitten, mutta mikäpäs siinä sitten Pokemontyyliin kerätessä ja läpi käydessä eri flunssan ja räkätaudin muotoja, kun kyllähän se räkätauti loppuu sairastamalla ja lepäämällä väkisinkin jossain vaiheessa. Ja jos ei lopukaan vaan koituu kuolemaksi, niin eipä sitä kalmona muaalliset murheet paina, korkeintaan muaanalaiset. Mutta tosiaan kun sitä taas kerran nousi viime viikolla maanantaina kuumetta uudelleen, ei paljoa naurattanut. No, mutta minkäs sille sitten mahtaa, sitten vaan levätään ja olinkin sitten vallan patjan oma ma ja ti. Onneksi sen jälkeen onkin olo vaihteeksi ollut eilisillan (ma 09.11.) lyhytaikaista kuumeennousua lukuunottamatta päiväkaupalla kuumeeton. Kyllä se tästä pikkuhiljaa paremmaksi taas lähtee, uskon ma. Ja jos ei lähdekään, sitten se ei lähde eikä se ruikuttamalla paremmaksi muutu 8-)

Kyllä se päevä tästä vielä käyntiin lähtee kö laetettaan lähtemmään ;-)

Mutta takaisin itse asiaan, eli viimeviikkoon. Keskiviikkona hoidin pakollisia asioita ja noukkaisin postista Metallisydämeltä saamani kisapalkinnon, joka sisälsi pari sheikkeriä, pari paitaa ja Grenaden PWOtuotteen. Noista kertoilen myöhemmin blogissa ja vlogissa enemmän, mutta totean tässä että käyttöönhän ja tarpeeseen nuo kaikki menivät. Keskiviikkona ja torstaina tein omalla skaalallani erittäin kevvyttä treeniä (vaikka aika raskaaltahan se puolikuntoisena tuntuu), että en olisi reissuun lähtiessä lihakseton lötkö veltaani ja etten etenkään reissun jälkeen olisi lihakseton mato. On ne treenit menneet elossa paljon paremminkin mutta ovat ne huonomminkin menneet, etenkin sairasteluitten jälkeen ja sitä sairasteluahan tuossa oli moneen otteeseen ollut ihan omiksi ja muittenkin tarpeiksi.

Meitsi iloisena uudesta paidasta keskiviikkoiltana. Tattis Metallisydän mainiosta paidasta!

Kun torstaina tuli aika lähteä reissuun, en ollut todellakaan maailman tervein enkä pirtein peippo, vaan aika väsynyt uuvatti, mutta silti sitkeästi kannoin kilometrikaupalla pitkin kaupunkia kassissani ja repussani muutaman päivän edestä vaihtovaatteita, matkaeväitä yms., mutta mie nyt olenkin tottunut olemaan kantojuhta 8-)  Ja kävely yhdistettynä tavaroitten roudaamiseen on miulle ominaista hyötyliikuntaa. Lidlistä matkaevästä haettuamme oli mainio reissata iltapäivällä HKIin halvalla Onnibussin lipulla hyvässä seurassa. Onneksi sain torkuttua Onnibussissa, sillä muuten olo perille saavuttua olisi ollut vielä enemmän haudasta ylösnousseen zombiuuvatin oloinen.

Perillä oli Iines Sade vastassa Tampereen retkuettamme ja kuljimme kasseinemme Kampin bussiterminaalista erinäisten mutkien kautta (toverien piti käydä apteekissa) Mikonkadun Chilliin missä meitä oli odottamassa tuttavamme Iida Umpikuja. Oli mahtava nähdä tovereita ja vaihtaa kuulumisia. Toki myös showpainista ja kuntoilusta tuli puhuttua. Myöskin töistä, opiskeluista ja työttömyydestä. Perussettiä siis.

Chillailun jälkeen oli aika etsiytyä kohti Maximia odottelemaan pitkään odottamani Spandex Sapiens -elokuvan maailman ensi-iltaa. Ja tällä kertaa PITKÄÄN ODOTTAMANI todella tarkoittaa kirjaimellisesti juuri sitä itteään, sillä elokuvahan oli 6 vuotta tuotantoprosessissa!

Olimme Maximissa hyvissä ajoin, joten Iines ehti ostaa kaikessa rauhassa haluamansa karkkinsa, seurueellamme oli aikaa ihan vain olla ja lepäillä, katsoa myyntipöydän tavaraa, katsella ympärilleen ja vain relata ennen näytöksen alkamista. Hymy oli herkässä, kuten seurueestamme otetusta kuvasta voi päätellä. Kuvanottohetkellä näemma tapahtui jotain mystistä ja seuruumme kuvassa olevan keskimmäisen henkilön tilalle tuli jokin omituinen suttuhahmo, ihan kuin Paintilla sutaistu. On se jännää ;)

The Happy Bunch! ;)

Maximissa ennen leffan alkamista tuli nähtyä todella paljon suomalaista showpainiskeneä (todella yllättävää showpainielokuvan ensi-illassa! HEH!) ja muita (kultti)julkkiksia (OOH JA AAH!!!) ja hymy oli erittäin herkässä. Väsyneenä mutta onnellisena oli oikein helppo hymyillä ja nautiskella juhlahumusta. StarBuck showpainikollegoineen ei selkeästikään ollut ainoa, joka ensi-iltaa odotti innostuneena, vaan suomalaiset showpainitähdet saivat nauttia tähteydestään täysin rinnoin fanien ottaessa idoleistaan kuvia. Eli juuri sellainen meininki kuin kansainvälisen showpainileffan ensi-illassa pitääkin olla!

Aappina on häpi häpi ennen Spandex Sapiensin ensi-iltaa!
Sain taltioitua kamerallani hyvää videomatskua Spandex Sapiens -maailman ensi-illan alkupuheesta ja sitäpä laittanen tällä viikolla tänne blogiini ja vlogiini esille, joten ei siitäkään tässä bloggauksessa hirveän paljon enempää. Spandex Sapiens oli yllättävän hyvä elokuva, vaikka pakko myöntää ettei sen katsominen mikään kaikkein helpoin kokemus ollut. Sen voin sanoa ettei tuota rainaa ollut tehty yleisöä miellyttämään, se oli aivan selevää se. Mutta oli se kyllä kaikin puolin katsomisenarvoinen kokemus ja suosittelen käymään keväällä 2016 katsastamassa kyseinen elokuva, kun se lähtee kiertämään Suomea eri elokuvateattereissa.

Spandex Sapiens -näytöksen jäläkeen paikalla olleet ohjaajakaksikko ja painijat kapusivat lavalle ja yleisö sai esittää kysymyksiä, joka minusta oli mahtava mahdollisuus kuulla tekijäpoppoolta leffan tekoprosessista. Mie satuin olemaan viimeisen yleisökysymyksen esittäjä. Mie tosiaannii esitin StarBuckin vanhemmille kysymyksen joka tuntui liikuttavan sekä Michaelin vanhempia että ainakin Michaelin iskän vastaus tuntui liikuttavan Michaelia itteään. Koin vain ettei voinut olla kysymättä mitään vanhempien tunnelmista elokuvaan ja poikaansa liittyen. 


Menimme elokuvanäytöksen jälkeen kävellen kasseinemme hyvissä ajoin Gloriaan, jossa juttelimme tovin aikaa lipunmyyjien kanssa ennen kuin menimme toviksi istumaan eteiseen. Ennen kuin luovutimme Iineksen kanssa kassit ja takit narikkaan, sain Iineksen Tallinnasta tuomasta hiilariseospussista ja riisiproteiinipussista ottaa sisältöjä käyttöön, kun kerran oli ne minua varten Tallinnasta roudannut. Mie sitten väsäilin vessassa itelleni proteiinihiilariseoksen iltapalaksi, jonka jälkeen nautiskelin mössylön turpaani ja luovutin mukani olleen omaisuuteni narikkahemmolle. Oli kyllä kivat keskustelut narikkaportsarin kanssa, eikä varmaan tuu yllätyksenä että jubailtiin kuntoilusta ja lisäravinteista.


Räpsäisy Glorian juhlatilan yhdeltä skriiniltä. Skriini hyvä, kännykän reso schaibuli

Iltapalan nautittuani suuntasimme apinalaumana saliin metsästämään itsellemme salin parhaat paikat
ja tietenkin saimme erittäin hyvät paikat. Oli oikein mahtava show ja useampi painija tupsahti melkein sylliini, moni kompuroi matsien tuiskinassa jalkojeni juuressa ja osa tuli lepäämään viereeni ja oli kyllä aika cool fiilis kaikinpuolin. Matsista kirjoitan erikseen vielä lisää blogiin, joten tässä ei siitäkään sen enempää.


Tapahtuman jälkeen saatoimme Glorialta toveria bussiin kohti Tammerforssia, jonka jälkeen stäväni Iineksen kans kävelimme kivan iltalenkki hänen kämpilleen. Ja taas kerran kassien roudailu yhdistettynä muutamaan kilometriin kävi kivasti hyötyliikunnasta. Kämpillä protskua ja hiilaria ja jtn muuta evästä plus vitamiinit nuaamaan ja tutilullaa untenmailla.


Sleepy head on thursday... nighty night!

Orangutang mama ready to hit the gym and grab the bar!
Perjantaina oli kiva aamulenkki kun tuli käytyä kauppaloilla ostamassa uaamupalloo ja evästä iltapäivän ja illan kestävään reissuun kohti Kuopiota. Kauppareissun jälkeen uaamupalloo ja sen perään aamukuntosaleilu. Iineksen kämpän taloyhtiöllä asukkaille tosiaan aika mittava virkistystila missä oma kuntosali.

Oukey doukey, here we go again! Taas mennään!
Tietenkin klassinen meininki että painoja hujan hajan ja painot sikin sokin tangoissa kiinni ja laitteet voisivat olla parempiakin ja ne voisivat olla paremmassakin kunnossa ja tilassa voisi olla vähemmän pölyäkin, mutta kyllä se treeni tuollakin sujui. Tulen kirjoittamaan seuraavina viikkoina tod. näk. kyllästymiseenkin asti erilaisista treenaamisistani viimeviikoilta, joten en tässä kauheammin pälise treenisessiosta mutta kerron siitä jotain kuitenkin.

Meikäapina aivan tajuttoman pirtsakkana salilla ;)
Treeniini sisältyi mm. pumppiliikkeitä käsipainoilla, chest- ja leg press, nyrkkeilysäkin ja -pallon moikuuttamista, ylätaljaa, penkkausta eli penkkipunnerrusta ilman hanskoja tai muita apuvälineitä (eihän mulla ollut edes urheilukenkiä koivissa), pull up- ja dip assist -vermeksen käytön demonstroimista omalla kropalla Iinekselle, lisää ylätaljaa, jaloille lissee laitteilua, nyrkkeilysäkkejä ja venyttelyä. Loogisesti kun oli tullut oltua pitkään kipeänä, treenattua parinakin kuumettomana päivänä, tehtyä hyötyliikuntaa ja reissattua plus nukuttua vähän, ei kunto ollut se paras ja rauta ei liikkunut muaailman kevyimmin, mutta olipa treenit kuitenkin ja tulipa ne tehtyä. Ja kun osaa suhteuttaa asioita siten, että tietää aika moni perusmimmi ja -mamma (osa -jäbistäkin) liikuttaa peruspäivinäkin sitä rautaa vähemmän, niin ei silleekään parane valittaa. Itellä vuaan tietyt ajatukset siitä mitä nk. pitää liikkua tangoissa ja kuinka kevyesti, niin on hyväkin muistuttaa itseään siitä että asiat todellakin voisivat etenkin pitkän sairastamisen jälkeen olla helekutan paljon huonomminkin. Eli loppujen lopuksi oikeastaan aika mukavat treenit ;)

Koipi nousee ja koipi nousee näin ;)

Kun mainitsin että laitteet olisivat voineet olla paremmassakin kunnossa, totean että sain tosiaan laitteista ihan peräti parikin haavaa, mutta tein silti treenit loppuun vaikka kourat näyttikin joltain katutappelijan käsiltä. Luls.

Treenin jälkeen suihkuun ja sen jälkeen ravintoa nuaamaan, loppupakkaamisruljanssi ja kohti bussiasemaa.


Hubahaba HABAHUBA! Ei ne kaikki lihat vielä oo sairastelujen myötäkään ihan kadonneet :)

Valittiin Iineksen kanssa uusi reitti bussiasemalle ja tuli kiva kävely asemalle, vaikka tavaroitten roudiminen saleilun ja väsymyksen vuoksi ottikin jo hieman voimien päälle, sillä vaikka apina olenkin, en mie mikkään yli-ihminen sentään ole. En sitten ehtinyt käydä ennen bussinlähtöä kaupassa, mutta se ei koitunut kuolemakseni, sillä olin väsäillyt itelleni sheikkereihin eväsmösselöt ja pärjäsihän niillä Kuopioon asti.

Oli pitkä mutta kiva reissu Kuopioon Onnibussilla. Pakko todeta, että reissun kohokohdat maisemien lisäksi olivat jaloittelut eri asemilla. Ai että miten niin oli? Reissun piti kestää Helsingistä Kuopioon vain 5 h 15 min, mutta todellinen reissu kesti jokseenkin 5 h ja noin 30 m eli todellakin ne lyhyet muutaman minuutin jaloittelut olivat matkan tähtihetkiä.

Perillä näin ystäväni Tarun, jonka kanssa kävelimme bussiasemalta kämpillensä, jonka jälkeen vaihdoin hieman vaatteita, vetelin välipalaa, venyttelin ja sitten kun olin taas melekein immeisen näkköinen, myös käytiin kauppaloella. Vetelin iltapalloo ja venyttelin lissee.



Illalla suuntasimme ystäväni Tarun kanssa paikalliseen anniskeluravintolaan Henkkaan, jonne siis menimme Terveitä Käsiä kattomaan. Ekana lämppärinä ollut Armas Huutamo (jonka eräs harvinaisen rasittava paikallinen idiootti kuuli koko ajan Armas Huutamoksi) oli aika karua kuultava. Saundit kököt, soitto kökköä, mutta oli se parhaimmillaan vallan viihdyttävää. Kakkosena lavalle kapusi Appendix ja siellähän ne settinsä melttasi ja tulipa tuaas tuokin bändi livenä katsastettua. Olihan se ihan jees.  Tuli bändien välillä jubattua TK:n tyyppien kanssa juteltua ja muutenkin oli hauskaa. Lämppärien musa oli mitä oli mutta pääessiintyjä oli mahtava kuten aina.

Valitettavasti TK:n aikana joku innokkaista pogoajista onnistui pomppaamaan vasemman jalan varpaitten ja jalkapöydän päälle ja joku toinen onnistui potkaisemaan kovaa oikean jalan nilkkaan, sillee mukavasti siihen akillesjänteeseen. Että jos on kuntoilussa ja urheilussa vammautumisriskinsä, niin onhan se tosiaan selvinpäin bändejä katsellessakin, sen huomasin taas. Ilmankos en ennee palajon keikoilla viitti käyä.

Lauantaina tuli hyötyliikuntaa jo aamusta kö tuli nähtyy vanhemmat aamuyhdeksältä jä käveltiin torilla ja pitkin kauppahallia yms., kävelin Tarun kämpille josta lähdimme sitten kävelemään pitkin kauppaloeta ja käveltiin LIDLille keskustasta ja takas. Ennen LIDLiin lähtöä kävin Body Action Performance shopissa enkä ostnut mitteen kö liike ol kallis, vuatteet kinttanoita ja palvelu vallan paskoo. Sen sijaan ostin Lifesta puoleen hintaan Fastin energiajuoman makuista PWOta joka oli positiivinen yllätys ja Lifen oma kreatiini on hintalaatusuhteeltaan hyvvee ja toimivaa. Paluumatkalla LIDListä takaisin Tarun kämpille, Filmtownista tarttui mukkaan halvalla hyviä leffoja iltojen ratoksi, ja illan ratoksi näimme myös Tarun mainiota ystävää Villeä ja oli hauskaa jutella.




Sunnuntaina kävimme Tarun kans kirppikseltä (ostin halvalla dvd-taltioinnin missä kickboxingia, vapaaottelua, Tukiaisten siskojen catfight ja muuta brutaalia settiä) ja kävelimme vanhoille veturihalleille yms. jossa alueella otimme hauskoja valokuvia ja tein hölömöjä omalla painolla jumppaus -videoita, takaisin kämpille paarustelua, juna-asemalle ja sitten kotia kohti!

 

Vaikka reissussa olikin ihanaa, oli mukava palata takaisin ja oli upeaa kun vastassakin oltiin ja kotimatka meni rattoisasti. Kotona hieman erinäisiä paini- yms. harjoiteita 90 kg painoista immeistä nostaen, kourissani tyyppiä ilmassa pitäen kuljettaen, immeistä heitellen, jne. Luvassa oli tietenkin myös lepäämistä, datailua ja goisimaan menemistä.

Tämän viikon muaanantaina huomasin että blogini on ollut kuukauden olemassa ja maaginen kahdentuhannen (yli 2000 hlöä) raja on mennyt rikki! HYVÄ HYVÄ HUBAHUBAHABA!!! 
 
Todettakoon tässä myös se, että kaiken hyvän lisäksi miulla on sitten myös la 5.12. Joroisissa Joronjäljessä järjestettävää Baarin vahvin mies ja nainen -kisaa varten matkaliput ja hotellimajoitus paikanpäältä hankittuna. Ensivuoden erinäisiä kisoja varten tässä katselen kisasääntöjä, varustevaatimuksia, matkoja ja majoittumisia, ja tännään tiistaina piääsee kilpakädenvääntöä taas treenaamaan, niin mikäs tässä elämän hymyillessä! 


Mutta ei mitteen niin hyvvee etteikö jottain harmitusta. Harmittaa, kun on ollut sairastelua. Ja harmittaa, kun 30.1. on vallan ruuhkainen päivä. Silloin on Jurvassa kädenvääntökilpailu, Savonlinnassa voimannosto/penkkipunnerrus/yms -kilpailut ja lisäksi Oulun Vahvin Mies/Nainen -kilpailu aloittelijoille Oulussa. Valitettavasti ei olla vielä teleporttaamista keksitty, niin pittee piäättää mihin noista osallistuu. Tod. näk. päädyn Jurvaan viääntämmään kättä, etennii jos kyydit sinne järjestyy jollain kimppakyydeillä. Olisi kyllä oikeasti mukavaa, jos eri kisajärjestäjät pohtisivat yhdessä kisapäiviä mahdollisten päällekkäisyyksien välttämiseksi. Meinaan että kun on ihmisiä, jotka kisaavat jopa noissa kaikissa kolmessa eri voimainmittelylajissa.

Mutta koska tästä tuli jo turkasen pitkä bloggaus, toivotan vain kaikille hyvvee reippailua ja hauskaa talven alun odottelua! ;) 

T. Läski Urpo Apina aka Krisse Chrissie Heart Sydän,
kuntoilija, voimailija, jonnisortin urheilija, muusikko, taiteilija, bloggari ja melkoinen orankutanki!