Läski Urpo Apina muistelee Spandex Sapiens -ensi-iltaa

Katsokaamme ihmistä; Spandexit paukkukoon!

On se vaan joka kerta komeaa, kun voi kokea antaumuksella jotain mitä tehdään antaumuksella ja Spandex Sapiensin ensi-ilta oli juuri näitä hetkiä. Oli todellakin suuren juhlan tunnelmaa ja huumaa astella yli kuusi vuotta tuotannossa olleen maailman ensimmäisen suomalaisen showpainielokuvan ensi-iltaan! Torstaina 05.11.2015 Maximissa kohtasi Spandex Sapiens, jos ei nyt päivänvaloa, niin ainakin elokuvateatterin katsomon ahnaasti kiiluvien katsojien silmät, ja tässä yhden kiilusilmän kokemuksia leffanäytöksestä.

Olimme toverien kanssa hyvissä ajoin paikalla Maximissa imemässä suuren maailman elokuvaensi-illan tunnelmaa ja sitä myö myös saimme. Maximissa tuli tuttujen lisäksi bongattua myös laajalti showpainijoita ja muita kulttijulkkiksia. Sydän oikein pamppaili rinnassa, kun oli niin ihana nähdä niin paljon persoonallisia painijoita ja innostuneita alan faneja parveilemassa hyvissä ajoin ennen elokuvanäytöstä päästäkseen mahdollisimman hyville paikoille katsomaan suuresti odottamaansa elokuvaa.

Spandex Sapiens oli todellakin ollut huimat kuusi vuotta tuotannossa ja armaan bloggarinne intovirne oli tallentamisenarvoinen. Oli sellainen fiilis, että vaikka elokuva olisi ihan yhtä kiinnostava kuin uppotukin seikkailujen seuraaminen, se olisi kuitenkin väkisinkin pakko olla edes hetkittäin kiinnostava. Jos ei muutoin niin edes kuriositeettina. Onhan se sentään ensimmäinen suomalainen showpainielokuva, kiinnostava jo siis pelkällä olemassaolollaan.

Tuli aika napakasti kirmaistua saliin kun se oli mahdollista ja asettauduttua tukevasti paikalle minkä seurueemme kanssa kollektiivisesti koimme parhaaksi paikaksi vastaanottaa mitä tahansa valkokankaalle sitten silmäimme eteen asetetaankaan. Ennen elokuvan alkua ohjaajakaksikko kävi puhumassa innostuneelle yleisölle hieman elokuvasta, jonka jälkeen loogisesti oli tarjolla itse pääasia eli elokuvanäytös.

Olin vatsa kippurassa pelännyt elokuvan olevan aivan sysiruma, aivoton, älytön, absurdi, pölöjä, äärimmäisen lapsellinen, väkivaltaviihdemässäilyä, pompöösiä rintalihasten pullisteluäijäilyä äijäilyn vuoksi, sovinistista pöljäilyä, trans- ja homofobista katsomiskelvotonta schaibulia ja yhtä lailla toivonut sen olevan hauska, älykäs, vauhdikas, viihdyttävä, ajattelemaan haastava, ristiriitoja esilletuova ehkä peräti niitä pönkittävä mutta myös niitä purkava, ja muutoinkin kaikin puolin katsomisenarvoinen kokemus. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta koen saaneeni elokuvalta sekä pelkoni että toiveeni toteutumat heijastettuna valkokankaalle. Melkoinen ristiriitainen, ahdistava, liikuttava, vihastuttava, ihastuttava, sykähdyttävä ja hämmentäväkin purskaus katsojan silmille ja korville siis kuoriutui Spandex Sapiensin kiiltelevän pinnan alta. Ja hyvä niin, sillä ainakin mie halluun elokuvan pakottavan katsojan kohtaamaan elämän monimuotoisuutta pumpuleineen piikkilankoineen päivineen. Silloin kun elokuvanäytöksen aikana ilostuu, vihastuu, hämmentyy, itkee, nauraa ja ei pääse tylsistymään kuin muutamiksi sekunneiksi, tietää nähneensä jotain näkemisenarvoista.

 

Jos upotettu vloggausvideo ei ilmesty ruudulle, painapa tästä!

 

En sano, että kyseessä olisi mestariteos, joka kaikkien pitää nähdä, mutta koen että monen kannattaisi edes yrittää sukeltaa Spandex Sapiensin maailmaan, sillä Spandex Sapiens on kaikessa sinne tänne kuplivassa monimuotoisuudessaan ja rehellisen kauniin karskissa rumuudessaan elämänmakuinen, todellinen, kouriintuntuva ja sellainen, joka jää asumaan päähän pitkäksi aikaa. Aika taivaallisen hyvä suoritus siis elokuvalle, jonka keskiössä on pilkallisesti pellepainiksikin kutsutun nk. pro wrestlingin eli showpainin elävä Kanadassa syntynyt suomalainen elävä kulttilegenda STARBUCK. Michaelista kun olisi varmasti voinut saada aikaiseksi paljon rönsyilevämmän taikka yhtälailla huomattavasti testosteroninkatkuisemman äijärymistelyn. Nyt elokuvassa on niin vauhtia kuin vaaroja, naurua kuin itkua, verta ja hikeä, ja paljon muuta.

Elokuvan jälkeen olin oikeasti hengästynyt sen tuottamasta tunnevyörystä, joten olin tyytyväinen että salista ei ollut pakko änkeytyä välittömästi ulkomaailmaan selvittelemään ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Elokuvanäytöksen jälkeen oli vallan mielenkiintoinen Q & A eli kysy ja vastaa -tilaisuus. Pääsinpä kyselytovin viimeisenä kysyjänä mie itekin kysymään oman kysymyksen, jonka esitin Michaelin vanhemmille, sillä ihan aidosti halusin tietää heidän ajatuksiaan juuri nähdystä elokuvasta ja loogisesti myös elokuvan pääosassa olleesta henkilöstä eli pojastaan. Olen tyytyväinen että uskalsin kysyä kysymykseni, sillä Michaelin isä puhui oikein lämpimästi ja koskettavasti elokuvasta ja pojastaan. Liikuttavaa.

Saimme elokuvanäytöstä ennen äänestyslaput joilla sai ilmaista mielipiteensä elokuvan kiinnostavuudesta ja samalla lappu toimisi sekä arvontana että yleisön suosikki -palkinnon myöntämisperusteena. Annoin tietenkin elokuvan jälkeen ääneni täyttämällä lappusen.

Jos ette sitä tienneet, niin Spandex Sapiens siis sai parhaimmat arviot yleisöltä ja näin ollen elokuva palkittiin yleisön suosikki -palkinnolla, ja mielestäni aivan syystä. Elokuva tulossa keväällä 2016 elokuvateattereihin ympäri Suomen. Suosittelen katsastamaan elokuvan silloin!

Liikuttavia Spandexinkiiltoisia unelmia teille toivottaen,

Läski Urpo Apina aka Krisse Chrissie Heart Sydän,
showpainientusiasti, kuntoilija, kirjoittaja, taiteilija, muusikko, jonnisortin urheilija ja melkoinen bonoboemo kera gorillankourain ;-)

Voi kunpa joskus showpainimaan piääsis itekin, pohtii apina hattunsa alla.... ;) Kenties, sillä keväällä 2016 FCF:n koulutus!