Kävijälaskuri

maanantai 22. helmikuuta 2016

Treenilöitä, jumppoo, venyttelyitä, tekniikkatreeniä, harjoituksia siinä tässä ja tuossa, ilta- ja uaamulenkkilöisiä ja lissee treeniä, treeniä ja treeniä!

Viime- ja tämän viikon treenilöetä!


Kävin viimeviikon muaanantaina ma 15.02. vähän satujumppaamassa. Venyttelyitä, punnerruksia, ojentajaa ylätaljassa taljassa, ylätaljavetoa istualtaan, kädenväännön erikoisliikkeitä taljassa vuorotellen 3 * 6 per käsi, hammereita eri painoisilla käsipainoilla, penkkausta aloittaen 60 kg:lla, 65 kg, 70 kg, 72,5 kg... 75 kg jo meni vähän feilureen ja se on ok nokka vuotaen vajaakuntoisena tehdyn kisan jälkeen. Lisäksi tein vielä penkkauksen jälkeen punnerruksia eri kulmissa, hammereita, venyttelyitä... Niin ja tietenkin myös kävelyä salille ja salilta. Tuollainen löysä tukkoisen päivän pikkujumppa. Tulipahan jotain tuherrettua muodon vuoksi. Salin jälkeen asioitten hoitoa ja vallan paljon hyötyliikuntaa. Toi kaikki jollain 4,5 h yöunilla. Ei paha.

Keskiviikkona 17.02. kävin treenikaverini Jarun kanssa treenaamassa reilun tunnin treenin penkkausta ja ojentajia. Kävimme poikkeuksellisesti iltapäivän sijaan aamulla yhdeksästä eteenpäin salilla hauskaa pitämässä kuntoilemisen ja rauran renkomisen iloisessa muaailmassa. Oli taas kerran aidosti mukavaa, lupsakkaa ja hauskaa.

Käytin Vegekaupalta saatuja hamppu- ja riisiproteiinia kera Joker Nutritionilta alennuksena hankittujen herojen kanssa sekoitettuna ja hyvin sujui treenit. Ei niin hyvin kuin parhaimmillaan, mutta kroppa taas jaksaa paremmin kuin mitä ennen kisoja flunssien yms. vaivojen runtelemana.

Näissä treeneissä 75 kg meni penkatessa kuin vettä vain ja 77,5 kg nousi myös siten että olisi mennyt läpi vaikka minkä tahansa liiton ja seuran kisassa kuin kisassa. Tein muutaman ykkösen myös 80 kg:lla, siten että Jaru avusti puolivälin kohdilta enämpi vähempi.

En ole vahvimmillani, mutten heikoimmillanikaan ja juuri tällä hetkellä koitan saada kropan flunssien ja kremppojen jälkeen heräteltyä uuteen nousuun, niin hommat sujuvat seuraavissa Turun (Iloinen Härkä raw bench press -kilpailut) saatika sitten Kauhajoen Wabdl Finnish Open -kisoissa mallikkaasti. Miun voimani kun tulevat ihan aidosti ja aikuisten oikeasti ahkerasta, raa'asta hikisestä treenaamisesta, niin täytyy pitää huolta treenin, levon, lihashuollon ja hyvän ravinnon pyhästä suhteesta, ettei tule liikaa takapakkeja, vaan mentäisiin taas treeneissä iloisesti etiäpäin ;-)

Torstaina 18.02. mie tein koko päivän kestäneen chillailun jälkeen aamulenkin lisäksi kunnon iltalenkin joitten jälkeen vielä venyttelyitä, lihashuoltojumppaa ja tauon jälkeen loppuillasta vielä pariin otteeseen tein kevyehköllä painolla penkkipunnerruksen tekniikkatreeniä kokeillen mutta myöskin hioen erilaisia tekniikoita. Torstaina kävin myös pitkästä aikaa myös vaa'alla ja lukema näytti pari kolme kiloa vähemmän kuin viimeksi iltavaa'alla, jolloin puntari 12.02. ilmoitti lukeman 99,55 kg.

Viimeviikolla kävin pitkästä aikaa uaamuvuaa'alla ja miun aamupaino oli perjantaina 19.2. uaamulla nk. tyypillisen kisaaamun puntarin aikoihin 96,7 kg. Ei todellakaan mikkään suuren suuri luku, kun ajattelee miun lajeja ja lajien sisäisiä painoluokkia. Simpsakka tappaus onpi orankimama tiää ;-)

Perjantaina 19.02.2016 oli hyvät treenit. Mie menin salille yksin mutta välittömästi sain seuraa. Treenieni aikana useita ihmisiä tuli juttelemaan, kyselemään neuvoja välineistä, tekniikoista, lainaamaan multa välineitä, yms. ja loppujen lopuksi treenasin aika monen muunkin kanssa ja seurana kuin vain, treeneihin hieman myöhässä saapuneen, treenikaverini Jarun kanssa. Ja todellakin nuo treenit oli väsymyksestä huolimatta erittäin hyvät treenit. Kiitokset siitä ansaitsevat Jarun lisäksi Tuukka Simonen Vegetukku- ja Vegekauppatuotteista (hamppu- ja riisiproteiini fudaa hyvin!!!) ja yhteistylkumppani Joker Nutrition (Wild Card ja Extra Card ajavat asiansa)... Myöskin treenin loppupuolella käyttämäni METALin Catapult Black ansaitsee maininnan laadukkuudesta ja siitä että sitä voi käyttää todella monin tavoin monenlaisissa treeneissä. Suitsutan taas tässä myös Sakari Selkäinahon Penkkipunnerrus-teosta, jota luin eilen taas innoissani ja sovelsin tännään taas käytäntöön kokeillessani tekniikoita mitä en aiemmin ole käyttänyt. Toimii! Eli kiitoksia upeasta kirjasta. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille penkkipunnertajille liittorajoista riippumatta.



Ihan nk. raakana penkkipunnerruksessa miul nousee täl hetkel 80 kg kisasuoritusta pitemmällä liikeradalla ja piruksen palajon raskaammalla tekniikalla. Pyrin tosiaannii treeneissä tekemään vaativammalla raskaammalla tyylillä (mm. pitkät pysäytykset ylläällä alussa, rinnalla ja ylläällä lopussa) ainakin osan treenistä, että kisoissa kippeenäkin homma kulkis "yllättävän kevyesti" ja tietäis että vaikka sekois laval tekniikas ja lähtis tekkeen suoritusta nk. vaikeimman kautta, on siitä jo aiemmin selvinnyt vielä vaikeammallakin tyylillä.

Viimeviikon perjantaitreeneissä liikuttelin pitkän treenin lopussa väsyneillä kippeillä lihaksilla METALin Catapult Blackilla (käytin sitä siten että hyödyin apuvälineestä mahdollisimman vähän) ykköspyramidina 77,5 kg:sta 2,5 kg kerrallaan ylöspäin nopealla tahdilla. Vielä 92,5 kg meni vallan hyvin, sitten miulla tuli kiire (oli muuta sovittua menoa toisaalle ja aika loppui kesken) ja hyppäsin siitä suoraan 97,5 kg:een, joka hyytyi puoliväliin selkeästikin vain ja ainoastaan yhdestä syystä: kantti ja usko omiin kykyihin ja voimiin loppui kesken. Olen muutenkin huomannut viimeaikoina ettei oo lähtökohtaisesti voimista tai tekniikasta kii, vaan nyt ratkaisevassa asemassa on jännityksen ja epäuskon ja turhan panikoinnin voittamaan opetteleminen.

Ja tosiaannii tuo satujumppa tuli tehtyä väsyneenä pitkän viikon (joka oli kisaviikon ja flunssailun jälkeinen viikko) jälkeen siten, että opettelin ja testasin noissa treenilöissä uusia tekniikoita johon liittyvä jännitys ja epävarmuus vaikutti selkeästi hommaan, mutta silti homma toimi kuitenkin tuolla tasolla. Ei ollenkaan huonommin tällaiseksi selän ja lantion rakennevikaa, jalkavammoja yms. kremppaa omaavalle 35 v orankimutsille, vai mitä rakas lukijani?

Viikonloppuna tuli järjesteltyä ja siivottua kämppää oikein urakalla hyvässä seurassa hyvällä porukalla ja vaikka mitä muuttolaatikoita ja säkkejä nurkkiin sullottuna ollut treenihuoneeni muuttui aivan erinäköiseksi. Nyt penkki, voimakelkat, punnerruspenkki, painot, tanko, pienemmät ja isommat käsipainot apuvälineet ja tarvikkeet ovat omilla paikoillaan ja treenitila on muunneltavissa helposti penkkaukseen, kyykkäykseen, jumppaan, maveen tai vaikka musiikin treenaamisen tai äänittämisen tarpeisiin. Aikaansaapa viikonloppu.



Tännään muaanantaina mie heräsin aivan liian aikaisin aivan liian vähillä unilla, mutta potkin itseni ylös, laahustin keittiöön ja koitin saada jotain syötyä. Ei vain valitettavasti miulle ruoka maittanut ja nakersin väen vängällä pakkopullana hieman sämpylää, täytin vesipulloja ja laitoin niitä mukaan tuleviksi kassiin ja tein vegetukun/vegekaupan hamppu- ja vaniljariisiproteiinista ja Joker Nutritionin Extra Card Lemon flavourista proteiiniseoksen litran sheikkeriin, pakkasin vaatteet, pullot, sheikkerit, kengät ja välineet kassiin ja reippailin nopeasti muutaman kilsan matkan kuntosalille, vaihdoin reippaasti vaatteet, vedin Joker Nutritionin Wild Cardia pukkarissa nuaamoon ja reippailin nopeasti pukkarista salille. Kuntosalilla keppijumppaa, kyykkäystä kepin kera, venyttelyitä, punnerrusta eri kulmissa, päkiäliikkeitä, jne. ja sitten 40 kg:lla penkkaamaan lämmittelysarjoja ilman siteitä. Laitoin jossain kohtaa siteet käsiini. Penkkailin sarjoja ja toistoja aika nopialla tahdilla ylöspäin. Sit kö alko jo väsyttää, niin aloin ykköstellä. Ja siis koko treenin tarkoituksellisesti koko ajan mahdollisimman kettumaisilla tekniikoilla, että homma ois miulle mahdollisimman ikävää ja rasittavaa, jolloin sitten väkisinkin kisoissa vaikka kipeenäkin kisatekniikalla helpommalta pohjalta homma sujuisi mahdollisimman helposti, kevyesti ja hauskasti.

Mie tosiaan lähdin kahdeksi tunniksi treenaamaan, mutta treenasinkin 2,5 h. Sellaista edellämainitun mukavan lupsakkaa satujumppaahan on aina hauskaa tehä noin pitkään ja huolella. Hehehehe! Jokaisella huvinsa ja masokisminsa. 8-) Väsytyksen jälkeen raakapenkkauksessa kettumaisel tekniikal ykköspainopyramidis pienistä palautustauoista huolimatta 77,5 kg  kulki vallan mallikkaasti ja 80 kg  mentiin lopusta avustettuna. Sitten ryhdyin tekemään erittäin nopealla tahdilla ykköspyramidia Metal Catapult Blackilla (terkkui Tampereen Sportheavy-liikkeen myyjille edullisista hinnoista ja hyvästä palvelusta, sieltä kun ko. välineen hankin) 80 kg:sta etiäpäin 97,5 kg:een asti, jossa vähän tuli vähän haastetta, mutta se nousi vallan mallikkaasti ja sutjakkaasti tällä kertaa. Siitä etiäpäin hieman isommilla tauoilla 97,5 kg erittäin helposti ja sekä 100 kg että 102,5 kg onnistuneesti. Välillä onnistuin vahingossa kopauttamaan pääni penkille laskeutuessani tankoon, mutta sekään ei menoa haitannut ;-)



Nopealla tahdilla vetäisin sitten vielä kahesti ykkösenä 105 kg ja puolivälistä takaspäin räkkiä kohti avustettuna erittäin hiiiiiiiitailla tuomarikäskyillä ja äärivaativan vittumaisil tekniikoil ja nivelkulmilla, joilla mitään liikuttelessaan voi sanoa potkineensa tutkainta vastaan ihan huolella. Meikälle ainakin tuollainen toimii että massa- ja voimakausilla tai peruskaudellakin tekee ainakin osan treeneistä todella paskamaisella tyylillä ja sitten tekee lisäksi puhtailla tekniikoilla tekniikkatreeniä ja mitä lähemmäs kisa tulee, sitä enemmän treeneissä tehdään mahdollisimman puhtaalla tekniikalla, mutta yksinkertaisesti kilpailutilannetta huonommilla välineillä, pitemmillä radoilla tms., jolloin kilpailutilanteessa kunnon välineillä ja pienemmällä liikeradalla ja avustajan avustaessa tangon räkistä, homma tuntuu kipeenäkin puistossa kävelyltä, vaikka sekoaisi paniikkipupuna tekniikoissa ja unohtaisi esim. hengittää ;-) 8-) :-)

Raakapenkkitreenin jälkeen aloin sotilaspenkata toistoja 40 kg:lla, 60 kg:lla ja kokeilimpa punnertaa piruuttani 70 kg myös maksimivoimapenkkauksena, mutta ei se tällä kertaa pitkän treenin jälkeen ihan lähtenyt, mutta se on ihan okei. Aina kun ei tarvitse kaikessa onnistua koko ajan, etenkin kun virheistään ja epäonnistumisistaan sitä mie oon aenakin oppinunna kaikkein eniten! ;-) Sotilaspenkkauksen jäläkeenkään en lähtenyt pukkariin, vuaan aloin kyykkäämään, jossa tein pyramidin ylöspäin 50 kg:lla ja lähes tauotta 80 kg asti ja siitä pienil tauoil ylöspäin. 100 kg:lla tein  kakkosen. 

Lopuksi lissee keppijumppoo, käsipainoilla mm. hammereita, taljaliikkeitä (mm. ylä- ja alataljassa ojentajia, ja haboja erilaisilla kahvoilla), monipuolisesti jumppaa, joogaa, tasapainoharjoitteita, liikkuvuusharjoitteita ja venyttelyitä. Oli tosiaan tuollainen iloinen hassunhauska "tutu päällä tehty pikkulapsosten satujumppa", varsinkin kun 2,5 h:sta tunnin verran mukana oli miun terapeutti urheilupsykogologin ominaisuudessa (terveisiä Marjo Tossavaiselle ja kiitos että jeesit mua parempiin tuloksiin) siten että käytiin henkisiä kipupisteitä läpi samalla kun mie penkkasin.

Salin jälkeen kävelin pari kilsaa kirjastolle. Kirjastolta ruuoanhakureissulle josta ruokakassien kanssa kävelyä muutaman kilsan verran himaan. Himassa vielä rumblerollausta, omapaino- ja liikkuvuusharjoitteita, leuanvetotangossa apinaroikkuja ja muuta, ja hyötyliikuntaa. Ihan kiva muaanantai siis miulla ;-)



Voimakasta viikkoa kaikille! Uskokaa itseenne ja unelmiinne ja rakastakaa muita ja ihteenne! T. Krisse Tuominen eli tälleen tuttavien kesken tuttavallisesti Upee Mahtava Vaffa Orankiäiti tai vaikkapa tutusti frendien kesken Läski Urpo Apina vuaan! ;)