Kävijälaskuri

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Sitten edellisen torstaipäiväisen bloggaukseni, olen käynyt parikin kertaa salilla, ollut kuvaajana muotinäytöksessä, treenannut muitten apuna ja tehnyt penkkivalmennustakin, hyötyliikkunut ja vlogannut. Seuraavissa riveissä muutama tarkempi sananen aiheesta.

Torstai-iltana kävin treenitoverin kanssa treenaamassa. Tein vinopenaa, jalkaprässiä, vastuskumeja ja penkkausta. Penkkasin ilman vyötä ja rannesiteitä eli täysin raakana. Tein penalämmittelyksi 3 * 30 pelkällä 20 kg tangolla. Siitä siirryin tekemään keskipitkiä sarjoja ja 2-3 toistoja 60 kg asti. Tuosta sitten siirryin tuollaisesta yleiskuntotyyppisestä enemmän voimantuottopenkkaukseksi.  70 kg meni vallan hyvin 75 kg meni myös kakkosena. 80 kg tuotti aivan liikaa vaikeuksia kipuilevan olkapään vuoksi ja totesin, että  suaapi olla raakapenkkaus siltä päivältä.

WPC:n SM-kilpailuissa RAWpenkkaamassa 75 kg:lla


En ollut slingshoteilla pitkään aikaan penkannut, joten penkkasin HC-Gymin single slingshotilla kevyitä sarjoja 75 kg:lla ja 80 kg:lla tehden. 85 kg:ssa siirryin Metal Catapult Blackiin. Homma kulki vielä kepoisemmin ja lupsakammin ja täysin kivuttomasti. 90 kg:ssa siirryin METAL Orangeen, jota en ollut erittäin lyhyttä kokeilua lukuunottamatta käyttänyt. En ollut käytännössä sitä edes vielä kunnolla kokeillutkaan. Nytpä sitten kokeilin ja voi kuinka lupsakkaa ja rentoa homma oli. Homma sujui vielä helpommin kuin Metal Blackilla. Penkkasin 105 kg asti ja totesin, että leikkimielin torstaitreenihassuttelu suaap olla siinä. Tuli hyvä mieli ja oli rentoa, kun ei ollut ollenkaan liikkuvuuden tai kivun kanssa taistelua treenaamisessa mukana ja homma sujui kivasti ja nautinnollisesti. Pakko myöntää, että aktiivisen treenaamisen ja kisaamisen jälkeen olin tuon tarpeessa.

Kyykkäämässä onpi siinä apina


Tein vielä lopuksi vastuskumeilla, yms. loppuvenyttelyitä ja hieman kevyitä taljaliikkeitä. Niin, ja tietenkin otin painot tangosta ja laitoin paikoilleen sekä tangon että painot. Se muuten tuntuu olevan se ylivoimaisesti vaikein voimaharjoite suurimmalle osalle treenaajista. Miusta se kuuluu asiaan, että jos jaksaa laittaa painot tankoon, jaksaa ottaa painot myös tangosta. Ja jos ei jaksa, voi aina pyytää jeesimään jotakuta, joka jaksaa.

Tein muuten torstai-illalla päätöksen siirtyä RAWpenkkaamisesta aiotumpaa nopeammin varustepenkkaajaksi. Ei mitään maailman mullistavinta uutista tässä, sillä olin ajatellut toteuttaa siirtymän joka tapauksessa tämän vuoden aikana..

Kuten edellisestä treenihöpinästäni ehkä oli pääteltävissä, Slingshoteja (HC-Gymin single Slinghsot, METALin Black ja Orange) miul on, joilla olen voinut totutella raakatreenaamisen ja kisaamisen ohessa myös varustenostoa. Ennee puuttuu penkkipaita, eikä millään muotoa tukevia trikoitakaan oo, mutta nehän ovatten vain hidasteita eikä esteitä ;-)

Voimanostossa näillä näkymin kisaan RAWnostossa ainakin tämän kevään, kesän ja (alku)syksyn, kun kerran kyykkä ja mave kulkee noinkin hyvin raakanakin. Siirryn varustepuoleen niissäkin pikkuhiljaa, kunhan on varaa hankkia veto- ja kyykkäpukua. Raakanostoa en aio hylätä ikinä, sillä sydämeni sykkii sen tahtiin, mutta tähän väliin tämä on järkevä veto, sillä en todellakaan aio ylirasittaa tai vammauttaa itseäni vain ja ainoastaan "raakanosto on oikeaa nostamista"-periaatteen vuoksi. Tykkään penkkaamisesta, voimanostosta ja kilpailemisesta, mutta en todellakaan aio toistaa nuoruuteni virheitä ja purra hammasta yhteen kipuja vasten ja kulkea kuntoutuksesta kuntoutukseen miettimättä ollenkaan omia voimailuita, jos kerran omaa jaksamista on täysin mahdollista parantaa esimerkiksi välineitten käyttämisellä ja uusien tekniikoitten opettelemisella.

Kyykkändeerosjumppakuvaa kuvitukseksi tähän välliin


Nuorena ja terveempiselkäisenä ja ilman nykyisiä jalkavammoja, olen nostanut ilman rannesiteitä ja ilman vuötä paljon enemmän kuin nostan nyt vyöllä ja siteillä. Ja tavoitteena on päästä ennen 40 v ikää samoihin lukemiin, mutta koska ainakaan juuri nyt paikat ei aktiivista raakapenkkaamista kestä, niin penkataan sitten välineillä. Jos kerran tällä hetkellä kulkee helposti ja kivuttomasti välineillä kivasti yli 100 kg, niin miksi kärvistellä kipua vastaan 80-90 kg lasteilla raakanostona? En ainakaan minä keksi mitään järkevää syytä. Siksipä siis koitan vaihtaa itseni sovituissa penkkikilpailuissa välinenostoon ja jos se ei ole mahdollista, nostan sitten vaikka 50 kg tai vaikka pelkän tangon, vaikka porukka nauraisi miulle, mutten aio kärvistellä kipujen kanssa vain sen takia että "on ihan pakko nostaa raakana ja niin paljon kuin lähtee, kun kerran tässä on treenattu ja kisoissa pitää antaa parhaansa".

Olen kuitenkin voittanut raakapenkkaajana SM-kultaa WPC:n kisoissa, joten enköhän ole tähän väliin todistanut tarpeeksi kyvykkyyttäni raakanostajana, joten siltäkin osin, on ihan hyvä väli siirtyä jo nyt raakanostamisesta välinenoston puolelle penkkaajana.

Kyykkäjumppafiilistelyistä kuva näppästynä


Perjantaina mie kävelin yhdeksäksi elokuvakeskus Niagaraan, jossa otin kuvia muotinäytökseen valmistautumisesta. Kävin myös saattamassa erään matkustajan bussillensa kohti Saksaa. Saattoreissulta kohti Niagaraa ja Niagarasta kuntosalille. Kuntosalilla jumppasin, venyttelin, tein taljaliikkeitä, tein ski pull-laitteella ja keppijumpalla jumppaa ja venytyksiä. Jeesin myös immeisiä esim. penkissä varmistajana ja kannustin tuttui salilla kävijöitä. Oli oikein mukavaa.

Kuntosalilta Jarun kanssa olemaan teknikkona ja kuvaajana muotinäytöksessä. Otin kuvia malleista näytöksen jälkeen. Juteltiin porukalla lopuksi mukavia kahviossa. Yllätysvieras tuli Nokialta tutun tuttunsa kanssa ja ampaisin Niagarasta vauhdilla kotio vieraita pihalta sisälle päästämään. Kotona tuli juteltua, naurettua, syötyä, juotua teetä, ja nukahdettua aika levollisesti.

Vlogautuksestani skriinshotia :-)


Lauantaina videota latailin juutuubilaan ja kävelin kaupoille. Ihan kivat aerobiset tul tuaas hyötyliikuntana. Nuorinta aappenaa varusteltu kommeilla kenkillä ja paedalla. Illalla sitten penkkikoutsausta tiim Aappenalla. Tiim Aappenan nuorin jäsen Ilona 10 v teki koutsaamanani raakapenkissä uusista kengistä ja komiasta paidastaan innostuneena uuden PR:n, eli "vaivaiset" 31 kg RAWnostona! Omapaino n. 22 kg. On se peto! Kehen lie tullut..  ;-) Nääshallin penkkikarhujen kisoihin onpi hän innoissaan menossa kisaamaan 21.5.. Ja tavoitteet korkealla. Höpisi, että haluaa oman sponsorin ja käydä kisois niin paljon kun voi ja voittaa maailmanmestaruuden! On se hyvä, että itsetunto kohillaan ja katse korkealla ja pitkälle tulevaisuuteen. Oon aika varma, että tosta tulee kovempi penkkaaja kuin mie koskaan, jos vain jaksaa treenata jatkossakin samalla tarmolla kuin tähän asti. Myö vanhemmat ja Tiim Aappenalaiset olemme hyvin tyytyväisiä ja onnellisia!!! 

Eilen tosiaanni oli vallan pitkä, toiminnantäyteinen  ja mielenkiintoinen päivä: täynnä riemua, iloa, intoa, naurua ja onnistumisenhetkiä. Yhdessä olemme enemmän! Ihanaa kun on rakkautta, ystäviä, mahtavaa yhteisöllisyyttä, perheyttä, jne. Mainiota myös, kun voi olla onnellinen ja tyytyväinen myös toisten suorituksiin. Tämäkin päivä on ollut mukava. Olen järjestellyt kämppää, somettanut, vlogannut, jumpannut, rakastellut hanini kanssa ja nauttinut muutenkin elämästäni. Ja ylipäätään jokainen päivä, jonka viettää elossa, on aina eloa täynnä :-)

Hoo, mikäs se tuo on? Aaa... penatanko! ;)


Ensiviikolla mie osallistun FPO-liiton Voimanoston SM-kilpailuihin Piikkiön urheiluhallissa. Ihan silleen semisti jännittää. Kuitenkin eka ihan oikee kisa missä teen voimanoston kolme lajia pelkän penkkauksen sijaan. No, mänee niinkö mänee ja elokuussa sitten Varkaudessa paremmin, män miten män. Kisoja tulee ja kisoja menee. Eivät ne ylleensä kenenkään elämää totaalisesti muuta mihinkään suuntaan, ellei itse kisoille anna joitain mystisiä merkityksiä, joitten antaa vaikuttaa oman elämänsä kulkuun. Kilpailut ovat itelle ainakin vain osa elämää, eivät elämä. Ja tämä ei siis tarkoita, ettenkö olisi lajille omistautunut ja ettenkö arvostaisi kilpailuja, vaan sitä että haluan että elämässä on monia ihania elementtejä, eikä niin että kaikki muu on toissijaista paitsi yksi asia. Maailmankaikkeudessa, kun kuitenkin vähän kaikki liittyy toisiinsa ja on yhteydessä siihen, tuohon ja tähän. Mie ja miun kisamenestykseni kuitenkin ovatten pelekkää kärpäsen kakulia kosmoksen kokonaisuuden kannalta. Pientä piiperrystä on ihmisen elämä muutenkin, vaikka ihmiskunnan luulot itsestään olisivatkin suuren suuret ;-)  KAUNISTA JA VOIMANTUNTOISTA KEVÄTTÄ! T. Krisse Tuominen.