Kävijälaskuri

torstai 28. huhtikuuta 2016

SM-mitalia pukkaa kaulaan urakalla! ;)

Perjantaina orankimamma hubahabaamassa kuntosalin jälkeen ennen kisareissua :)


En todellakaan ole nyt Tiim Aappenan ainoa, kilpaileva tai kilpailuihin treenaava jäsen, mutta torstaista 21.4. alkaen en tosiaankaan ole ollut tiimimme ainoa viralliseen voimanostoliittoon kuuluva tyyppi. Voimaprinsessamme 10 v kun vaatimalla vaati saada liittyä samaan voimanostoliittoon ja päästä kilpailemaan oikeisiin kisoihin. Pistettiin sitten torstai-aamulla hakemus vetämään ja torstai-iltana oli meille aappenaperheläisille iloinen uutinen: voimaprinsessamme 10 v on FPOn historian nuorin jäsen!

"Minulla on voimaa. Pusi haukkarille!", tuumii voimaprintsessa ;-)


Perjantaina 22.4. tuli pakkailtua laukkuja kisareisua varten, sillä edessä odotti reissu Turkuun ja Turusta Piikkiöön FPOliiton RAWvoimanoston SM-kilpailuihin. Pakattujen kassien kanssa paarustin kuntosalille missä tein hyvässä seurassa kevyttä teknistä treeniä, keppijumppaa, tasapainoharjoituksia, venytyksiä ja muuta jumppaa. Treenien jälkeen juttelin Tiim Aappenan parin jäsenen kanssa, jotka saattoivat miut bussiasemalle, josta yhden hengen ruoka- ja juomahuoltojoukon kanssa kuljimme bussilla Turkuun. Turussa kävin Vegekaupassa ostamassa kisaeväitä samaan aikaan kun huoltaja hankki meille kahden päivän Fölikortit kummallekin.

Tiim Aappenan piääorangutankki se siinä viilistellöö vuaa'an jäläkeen perjantaina 22.4. SM-kisajulisteen iäärellä



Fölikortilla sitten suuntasimme Piikkiöön. Piikkiössä jäimme liikuntahallin pysäkillä ja löysimme ihtemme vaffoja immeisiä seuraamalla liikuntahallille. Liikuntahallilla sitten aappena käveleskeli punnitushuoneeseen. Huoltajan kanssa täyteltiin kilpailulomaketta yhdessä samalla kuin väsynyt ja reissusta uupunut aappena yritti stripata ihteään punnitusasuun eli nk. Eevan asuun. Kevät kun on tunnetusti lämmintä Suomessa, niin vuaatekerroksien kuorimisessa män aekoo tovi jos toinenkin. No, tulipa sitten täytettyä lomaketta siinä samalla huolella. Vaa'alle kun ponkaisin, niin viisari värähti vain intsan verran yli satasen, asettuen kohtaan 100,1 kg. Enpä ollut siis tuaaskaan satakiloinen läski aappena, vuaan pikkiriikkisen piäälle ;-)

Aappenainen hötellillä hubahabaamassa

Vaa'alla oltuani vuaatteet piäälle, lomakkeentäyttö loppuun, hieman nestettä ja evästä nuaamaan ja bussipysäkille. Bussilla Turkuun ja Turussa ruokoo nuamoon ja hotellille. Hotellilla hieman jumppaa ja goisimaan. Uaamulla uaamujumppoo ja syöpöstelyä. Sitten vauhdilla Piikkiöön. Piikkiössä sitten katsomaan telinekorkeuksia kohdilleen ja kyselemään päivän speksit. Sitten pukuhuoneeseen ja lämmittelyitä kehiin kyykyssä. Oli muuten varmaan ihan hilskutan hauskoo kokeneitten kisaajien kahtoa kö aappena jalkakipuisena ja väsypallerona elämänsä ensimmäisen kerran tutustui Monoliftin ihmeelliseen maailmaan lämmittelytilassa. No, äkkiäkös sitä piääs jyvälle kuinka homma toimii ja suurista suurin jännitys oli tipotiessään.

105 kg kyykkä SM-kisoissa naisten superraskaassa sarjassa... suorittajana ihan aappena ihan ite :)


Eka kyykky (100 kg) meni hylsyksi liian korkeana, vaikkei se todellakaan ollut mikään sellainen kyykky mitä saleilla usein näkee, vaan oikeesti kyykky, mutta nämä on näitä makuasioita että mikä on kenenkin mielestä tarpeeksi syvä kyykky ja mikä liian korkea. Noh, 105 kg meni lävitte ja oli hyvä olo, kun oli hyväksytty suoritus kisassa plakkarissa. Seuraavaksi pyyettiin 125 kg tankoon (tosin videosta huomasin että kuulutuksessa oli 120 kg, mutta enihau ja vuh vuh) ja marssin lavalle sitä kyykkäämään. Hermoilin ihan liikaa eikä asento ollut maailman paras, joka kostautui, sillä allaalta ylös tultaessa, vanha lonkkanivelvaiva piäätti sitten aktivoitua ja karmea kipu iski. Onneksi tuomari tajusi heti tilanteen ja keskeytti suorituksen ja varmistajat kiiruhtivat kiskomaan romut pois aappenalta. Ei ehkä se mukavin fiilis elämässä tuo hetki, mutta tulipa tuokin nyt sitten koettua.

Joskus hyväkanttisenkin kannattaa kisoissa pitää pylly ja lonkka kylmänä, päästä puhumattakaan ;-)



Eipä siinä sitten muuta kuin kipulääkettä naamariin. Vastuskumijumppaa. Venyttelyitä. Kylmägeeliä. Kylmäkallea. Hevoslinimenttiä. Läheisyyttä ja hellyyttä. Ruokaa. Lisäravinnetta. Lepoa. Samalla sitten koitin saada särkevän olkanivelen tykkäämään elämästään sen verran, että sillä pystyisi jumppaamaan maaten suoritettavaa keppijumppaa mitä penkkipunnerrukseksikin kutsutaan ;)  Noh, lissee kipulääkettä nuomariin. Vastuskumijumppaa. Keppijumppaa. Muuten vaan jumppaa ja penkkiä lämmittelemään. Koska 75 kg meni kevyesti lämmittelyssä, laitettiin aloituspainosta 70 kg huimaan 75 kgeen. Se toki meni kevyesti lavallakin. 80 kg meni myös komiasti. 85 kg kosahti just pari millii liian alas ja osui räkkiin, joka siis tuhosi suorituksen. Tästäkin huolimatta, koska rauta sinänsä kulki kevyesti ja kunhan lihakset verttyivät yms., niin olkapää ei vaivaillut, joten piäätin yrittää 88 kg:lla oman painoluokkani voimanoston SEtä, joka valitettavasti sitten tyssäsi siihen, että rinnalta lähtiessä olkaniveleen ja olkapäähän iski sen verran karsia kipu, että rauta jäi saamatta ihan ylös asti. Joka tapauksessa, tulipa nyt liikuteltua sitten tuotakin rautaa, eikä voi ainakaan sisun puutteesta syyttää.



80 kg loppusuoristuksessa Viksulla Vaffalla Orankimammalla :-)

Pukkarissa lisää lepoa, jumppaa, kylmägeeliä, jääpussia yms. olkapäähän ja lonkkaniveleen, joka ärtyi hieman lisää penkatessa. Pakko myöntää, että olo ei ollut se maailman paras tässä vaiheessa, kun koko päivän oli lisäksi minnuu vaivannut kuume. Että se joka sanoo, että meikäläinen se urheilijana pelleilee ja ottaa helppoja voittoja ilman vaivaa, ei tiedä todellakaan sitä millä vaivalla ja kivulla tuokin mitali tuli vammaisen ylipainoisen neuroerikoisen orankimamman kaulaan. Ne jotka tietää, todella tietää ja arvostaa ja heitterit ny ei ymmärrä muutenkaan, vaikka rautalangasta viääntäis.

Apina ja 120 kg hyväksytysti suoritttuna :-)


Seuraavaksi sitten oli edessä tahtojen taistelu kyetä saamaan kipeenä olemisen ja vammojen aktivoitumisen vuoksi heikoksi jääneitten tulosten jälkeen yhteistulos kohoamaan sellaisille lukemille, että ei ittee pännis aivan suunnattomasti. Ja siinä sitä hommaa sitten olikin. Lämmittely pelkällä tangolla oli jo aika kipeetä. Pikkuhiljaa taistelin 90 kg asti ja totesin että lavalla saa luvan lähteä 100 kg.  Ja sehän lähti sieltä! Sattui vuaan pirkaleesti ja linkkasin lavalta alas. Otin tukea lipputangosta ja pyysin kaveria tuomaan penkin miulle. Huoltaja talutti miut makkaamaan lattialle. Korotin 115 kgeen ja sain kuulla monelta että miksi sie jatkat ku sä et pääse käveleen ja sait jo tuloksen. Koin vain että nyt pitää oikeesti vaan yrittää. Iski sellainen taistelijan tahtotila. Tulihan siinä riitaa huoltajankin kanssa, mutta se vain sai raudan nousemaan helpommin. 115 kg sattui hilkutasti ja karjuin lavalla kuin emoleijona. 120 kg nousi yllättävän kevyesti ja siitä suorituksesta olin piruksen ylpeä.

Naisten superraskaan hopeamitali matkalla kaulaan


Kun suoritukset oli ohi, pukkariin syömään ja lepäämään. Vaatteitten ja kenkien vaihto, meikkiä naamaan ja jumppaa. Viihteelle vaihto niin sanoakseni. Helpotti pikkuhiljaa pahimmat kivutkin ja leppoisa kävely helpotti tuskia ja vähensi jumeja. Kävin kättelemässä tuomaritkin ja juontajat yms. ja sain heiltä onnitteluja hyvistä suorituksista ja todellisesta sisusta. FPOn RAWvoimanoston SM-kilpailuissa tulin siis lauantaina 23.04. kaikista krempoista huolimati sisulla naisten avoimen superraskaan sarjan hopeamitalille. Nyt plakkarissani on kahden viikon välein suoritettujen WPC SM-kisojen naisten avoimen rawpenkin kultamitalin lisäksi FPOliiton RAWvoimanoston SM-hopeaa. Jossain SM-kisassa kun saisin pronssia, niin olisi värisuora kasassa.

Hopeapallilla on helppo nauraa ;)


Hihihi! Mie oon ny si SM-kulta ja -hopeapallisti.. Ansioitunut sm-peewoilija siis olen ma ;-) Harva onkaan todistettavasti näin hyvä SM-peewoilussa! Ja vielä kö niää kinkysessiot oli kahden viikon välein, niin voi sanoa että olen ansioitunut ja erityisen aktiivinen SM-peewoilija! <3 Ihunaa olla tällättinen SM-kulta ja -hopeameisselisti <3 ;-) HIHIHIHI!!!


Positiivari posettaa kaulassaan hopeaa!

Lauantaina sitten juhlallisuuksien jälkeen Piikkiöstä kohti Turkua ja hotellia. Hotellissa pikaista särpimistä ja kävelyä vielä auki olevalle kaupalle. Kaupalla sitten väsyneenä pitkin kauppaa pähkäilemistä. Mitä mie ostan. Mihin miul on varraa... Ööh. Ei järki toimi. Näytettiin varmaan joiltain zompeilta. Ja pakasteosastolla melkein törmäsin tyyppiin, joka näytti TODELLA paljon Timo "Pode" Poutiaiselta, mutta tokkopa oli, koska käsittääkseni tuolloin oli muualla kuin Turussa huoltsikalla haahuamassa keskiyön aikoihin pakastealtaalla.

Hotellilla sunnuntaina pirtsakkana kuin peipponen... oon mie vuaan niin söp ;) Heh! 8-)

Sunnuntai meni jumpatessa, lepäillessä, kotio hankkiutuessa junalla ja nukkuessa. Hevossalvaa ja särkylääkkeitä kului. Vastuskumit olivat kovassa käytössä ja joogamatto myös. Todella glamoröösiä eloa! :)

Ma 25.3. Aappenaa hieman särki sieltä täältä ja jomottikin mukavasti. Vasen olkapää ja lonkkanivel ovat parempiakin päiviä nähneet. Kipulääkkeet, Silarukovin vastuskumit (iha best evö!), venyttely, hevossalva yms. auttoi mutta ei vienyt kipua pois. Kuntouttavaa jumppaa iltapäivällä kävelylenkin jälkeen, jonka jälkeen hierojalle. Tuntee tehneensä jotain FPO RAWvoimanosto SM-hopeamitalin eteen, jonka ihtelleni naisten avoimen superraskaasta sarjasta sain. HUBA!

Hc-oldschoolmetodit aappenalla käytössä tiistaipäivänä


Muanantaina oli väsymys-, uupumus- ja räytymispäivä. Hieman myös pännittikin. Yleisuuvutti. Frendien näkeminen piristi ja oli mukavaa käydä salilla tekemässä kivaa rutiineista poikkeavaa palauttavaa reippailua. Hierojallakin oli tavallaan kivaa... mutta jotenkin tuokipuilu ja kipuärtyily ei oo ihan se mun kuppi teetä

Noissa koivissa on roimmoo voimmoo :-)



Ti 26.4. kirjoitin FB-profiiliini alkuiltapäivällä: "Joinain päivinä tuntuu siltä, että ois ollu parempi ettei ois herännytkään, mutta etiäpäin mennään vaikka sateessa ja loskassa. Elämä on. Loppujen lopuksi elämä on aika jees ja hyvät päivät tuntuu tosi hyviltä, kun välissä on vähän mälsempiikin päivii...", mutta onneksi päivä muuttui huomattavasti paremmaksi kuin miltä ensialkuun tuntui.

Ommoo kivvoo, orankimamman rautatankojumppoo :-)


Loppujen lopuksi tiistai oli vallan hyvä päevä. Tuli tehtyä lattiapunnerrusta ja lattiapunnerrusvariaatioita (pakkilaatikon päällä matto jonka päällä joogamatto josta sitten lattiapunnerrusta) kotona apinalauman omalla kotiluolan salilla, jossa touhutessa tuli taas sellainen mukava "kyllä rauta hieroo vaivat pois" -fiilis. Alkoi oikeasti tulla mukava olo ja turhat kipuilut hälvetä. Rauta todellakin hieroi. Hyvä fiilis jumpan jälkeen.

Voe että kö mie oon niin sexy jumpatessani ;-)


Illalla voimaprintsessan kanssa käytiin tuaas kuntosalilla yhdessä. Oli tuaas mukava reippailla yhdessä juoksumatolla, voimasäkkien, kahvakuulien ja voimanoston parissa. On se vuaan vaffa. Oon kovin ylypiä hänestä. Mukava koutsata, kun toisella on kykyä, intoa, taitoa, halua, voimaa ja lahjakkuutta. Salilla ite keskityin lähinnä koutsaamaan, mutta tein palauttavaa ja kuntouttavaa voimailua koutsaamisen ohessa. Vaikka keli oli sateinen, mieli ei ollut enää jumpan jälkeen myrskyinen. Kyllä liikunta ja etenkin yhdessä liikkuminen tekee ihmeitä!

Orankimamma ja pikkuaappena kuntosalilla ;-)

 Keskiviikkona en lähtenytkään Helsinkiin, koska ei ole järkeä reissata väsyneenä ja ryytyneenä ja paikat särkevänä. Kerkiää sinne myöhemminkin. Teki muuten  keskiviikkona 27.04.  ihan taivaallisen hyvvee, hyvässä seurassa, kuntopyöräillä ja penkata. Penkkasin raakana 77,5 kg asti ja sitten slingshoteilla 110 kg asti. Naurettiin Tiim Aappenalla niin että tupa tärisi ja nauru tarttui muihinkin. Kyl tää kuntoilu, kivuista huolimati, tästä taas iloksi vielä muuttuu. llalla oli pitkän päivän jälkeen rättipoikki uupunut, viluinen, ja nokka vuotaa -olo... Päikkärit auttoi kaikkiin vaivoihin, sillä uni ja lepo tekee ihmeitä!

Voimapusui SM-kulta- ja hopeamitalistiorankimamma-aappenalta ;-)


Tännään pirtsakkana orankimammana ja vaffailukoutsina Tiim Aappenan nuorimman jäsenen voimaprinsessan kanssa taas salille. Kyllä siitä hauskaa taas tulee. Usein kun väsyneenäkin menee salille, niin salilla sitä kummasti piristyy, kun jumppailee ;-) JUMPPAISAA KEVÄTTÄ! T. Krisse Tuominen, WPCn SM-kilpailujen Rawpenkin naisten avoimen -kultamitalisti ja FPO RAWvoimanoston naisten avoimen superraskaan sarjan hopeamitalisti