Kuolema kulkee ja sylinsä sulkee

 Dädääng ja Bätärääng soikoon ja hämyhäkkiseittihenkilö hyppiköön ja liitäköön!

Yksi tavoite taas toteutettu! Olen 43 vuotta ja kuudennetta päivää elävä ihmisapina, ihmisolento, mikä lie, mutta elossa kuitenkin. Tämä on aika päräyttävän hyvin ihmiseltä, josta moni oli, ettei tuo tuosta täysi-ikäiseksi hengissä säily. Pakko myöntää, että välillä vieläkin on pelkkä seuraavaan päivään herääminen hyvinkin psykedelinen, psykosurrealistinen ja jopa absurdi kokemus. Minä, hiljaiseksi hakattu, koulukiusattu, työpaikkakiusattu, runnottu, raadeltu, pilkattu, parjattu vainottu ja hyljeksitty, elossa, hengissä ja hengitys riittävästi kulkien. Godblessed feeling to be alive! 

Onhan tämä sikälikin outo tilanne, että minä olen nelikymppinen, ja elämä jollain tavoilla on kohtuullisen hyvin. On rakkautta, rakkaita, ystäviä, kavereita. Ihmisiä joista välittää ja jotka välittävät. On kohtuumukava asunto ja asuinalue. Tällä hetkellä olen toipilaana ja sairaslomalla useamman viikon verran, ja treenit on rajoitettu pariksi kuukaudeksi kaikeksi muuksi kuin raskaaksi tai keskiraskaaksi. Eli olemattomalla ja kevyellä kuljetaan taas muutama kuukausi. Mutta muulloin ja muutoin kunto on, etenkin kaiken huomioon ottaen, kohtuullinen. 

Elämä on siis jollain tapaa suurin piirtein kohdillaan. Rahaa toki voisi ja saisi olla enemmän, mutta onneksi on rakkautta ja huolenpitoa sitten senkin edestä. Tänäänkin ollut monia hienoja kokemuksia, tapaamisia ja kohtaamisia tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa. 

Eletään jos ei muuta, niin ihan vaikka vaan elääkseen!