Kävijälaskuri

torstai 25. lokakuuta 2018

Selkä vaivailee mutta vaivatkoon

Moikka moi rakkaat lukijani! Kiitoksia, että jaksatte käydä lukemassa höpinöitäni ja antaa palautetta ja kertoa toiveitanne minulle. Todella hieno juttu! Vaikka kirjoitan lähtökohtaisesti itselleni tätä blogia julkiseksi päiväkirjaksi, on kyllä ihan mukavaa, että lukijoitten kanssa on syntynyt interaktiota ja dialogia. Erityiskiitos siitä aktiivilukijoilleni!




Maanantaina oli melkoinen päivä. Heräsin puoli kahdeksalta aamulla ja tein paperihommia ja palaveerausta heti aamusta, sitten porukalla Ratinaan, josta hankkimaan jeesusteippiä, potkulauta, kumimattoja, yms... Ratinasta höökällä kotio. Tein videoita ja kuvasin valokuvia. Pikainen lounas.



Sitten bänditreeneihin runttaamaan musiikkia hikipäässä, suoraan bänditreeneistä sateessa puuhommiin ja puulastin purkua raekuurossa, höökällä puuhommista suutariin, suutarista kauppareissuun, ja lopuksi lisää kalenterisirkusta, järjestelyä ja nikkarointia.



Kahdeksan aikaan illalla koitti vapaa-aika, joka tuli oikein tarpeeseen, sillä sade, tuuli ja veto sai selkäni vihoittelemaan huolella. Kunnon noidannuolioireita. No, eipä ne mittään kesäisen alaselän revähdyksen rinnalla olleet. Että ei muuta kuin nappia naamaan, venyttelyä, liikkuvuusjumppaliikkeitä ja lepoa ja nukahtamaan.



Tiistai meni venytellessä, liikkuvuusjumppaa tehdessä, levätessä, nukkuessa, ja kökköjä leffoja katsellessa. Kaupassa kykenin myös käymään, vaikka oli kyllä kävely ja ostosten kanto erittäin hiiidasta, kivuliasta ja epävarmaa, mutta huonomminkin olisi voinut mennä.



Keskiviikkona kävely oli jo paljon parempaa ja vihloikin vähemmän. Kipulääkkeitten avulla menin toimistohommiin. Työmatkasta osan rullailin potkulaudalla. On se kivaa puuhaa. Ja potkuttelu tuntui, hassua sinänsä, vievän kipua pois. Kerrankin liikkumishommaa josta allekirjoittanut saa melkein suoran responssin endorfiineja.



Ei tässä toisin sanoen taas ihan parasta kisakuntoa ole ja varsinaisiin voimatreeneihin tulee ikävä tauko. En näe tätä kuitenkaan esteenä, vaan hidasteena päämääriini pääsemiselle. Jotain sieltä tulee tulokseksi kuitenkin Nääshallin penkkikarhujen kisoissa la 24.11. ja Bullfarmin 02.12. kisoissa varmasti saan ainakin tuloksen. Ja jos en, niin se on sitten voi voi voi. Menen yrittämään ainakin. Elämä on aivan liian lyhyt siihen että sen viettäisi stressaten...




Illalla menin kamun ja hanin kanssa kuntosalitreffeille, koska ei viitti hyviä salitreffui perua sen tähen vuaan että vähän selekä vaevoo tuaas. Pyssyy mielikin virkiämpänä, kun käypi salilla hyvässä seurassa. Mutta koska se on jo eri tarina, säästän sen eri bloggaukseen. Hyviä treenejä kansalle! T. Krisse Tuominen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti