Kävijälaskuri

lauantai 13. tammikuuta 2018

Kuuttimanaattiaappenointeja ja salitreenupohdintaa


Perjantai meni monelta osin levätessä, pohtiessa ja suunnitellessa. Tein ajatustyön ohella myös teeseitse pohjalta kuntoilu(apu)välineitä, joista tulee hyötymään koko Tiim Aappenan väki. Ja kaikki, jotka treeneihimme tai Aappenaluolaan uskaltautuvat jumpalle tahi muutoin vieraisille. 

Elämä on paljon odottelua

On  muuten hyvä juttu, että on olemassa lankkupenkkilankkuja kaupallisina tuotteina heille, jotka eivät osaa sellaisia tehdä. Boxikyykkyboxeja ja hyppyboxei on myös hankittavana valmiina tuotteina. On myös yhtä hienoa, jos ja kun on mahdollista tehdä ihan ite penkkauslankkunsa, kyykky/hyppyboxinsa, voimakassinsa, yms... ja mie oon tyytyväinen siihen, että olen kyennyt itelleni räveltämään ranteenvahvistinrullainta ja muuta sekä mukavaa että hyödyllistä välinettä.



Omalta osaltaan teeseite -intooni ovat vaikuttaneet innokkaat tutut nikkarit ja metallintaivuttelijasankarit, joitten esimerkki rohkaisee tarttumaan tuumasta toimeen. Toinen tekijä on kumppanini, joka arvostaa miun kaltaisesti kierrättämistä ja ite tekemistä uuen krääsän ostamisen sijaan korkeammalle. Kolmas asia on tottumus. Olen aina tottunut käyttämään, suunnittelemaan ja tekemään kierrätysmateriaaleista tai uusistakin raaka-aineista tehtyjä käyttöesineitä ja kuntoiluvälineitä.

Paja Wourkoutsin Paja Gym on inspiroiva paikka missä on paljon itse tehtyä ja käytettyä oikein hyvässä arvoisessaan käytössä 
Neljäs seikka on se fakta, että tiedän monen voimanais-/nais-, painonnosto-, voimanosto- ja kamppailu-urheilun huipun harjoitelleen tai harjoittelevan hyvin yksinkertaisilla välineillä hyvin brutaaleissakin oloissa. En tarkoita, että välineitten on pakko olla sutta ja sekundaa ja vain hevostallin ylisillä pitää treenata, vaan että hyvin yksinkertaisssa oloissa olennaisimpaan keskittymällä on tehty ennenkin tuloksia ja tehdään jatkossakin.



Onhan se kivaa, että on hienot puitteet ja nami nami meininki, jos se tuntuu olevan just se juttu, joka saa antamaan itsestään suorituksiin parhaimman puristuksen itsestään, mutta hlökohtaisesti nautin ennen kaikkea siitä, että tehdään ihan aidosti täydestä sydämestä kuin siitä missä sitä tehdään.



Syystä tai toisesta, karut olosuhteet missä on pakko keskittyä olennaiseen, kun ei ole mitään turhaakaan, saa minut oikeasti antamaan kaikkeni. Liian fiinissä mestassa tunnen itseni manaatiksi, joka on eksynyt rantakiviltä yht'äkkiä gaalabileisiin. Ei oikein nk. Lähe sillloin kunnon manööverit vaikka kui guuttimanaattinen parastaan panisikin. Olemme omanlaisiamme möllyköitä ja kannattaa treenata siellä missä tuntuu luontevalta ja omalla tapaa kotoisalta. Pääasia että treenustelu kulukee ja homma on omasta mielestä mielekästä.

Elämässä kannattaa valita ne tiet ja paikat missä elämä maittaa ja tuntuu mielekkäältä 

Silloin harvoin kun katson treeni- tai opetusvideoita voimailuvlogeista, seuraan WestSideBarbellin Louieta ja Slingshot-brändin luojan Mark Bellin edesottamuksia. Kummallakin on omat salit, tiimit ja treenityylit. Kumpikin myös valmentaa ja kehittää treenausmetodeita ja tai välineitä. Kummallakin elämä pyörii vahvasti voimanoston ympärillä.

Reverse hyper, vastuskumeja, paljon painoja, kyä niillä pitkälle pärjäillään... 

Sekä Louie että Mark painottavat lämmittelyn tärkeyttä, heikkoihin kohtiin pureutumista, raa'an perustyön merkitystä, välineitten liikkeitten ja tekniikoitten haltuunottoa, vaikka kummankin tyyleissä, saleissa yms. eroavaisuuksiakin löytyy.

Eisefiiniitarviiollakuhasetoimii 

Yhdistävänä tekijänä Louiella ja Markilla mm. se, etteivät he pelkää treenata raskaasti, analysoida heikkouksia ja vahvuuksia, ja että treenisalinsa eivät ole suuren suuria viihdekeskuksia, etenkään Louiella. Ja varsinkin Louie pistää itsellään ja treenattavillaan sata lasiin ja apuvälineet ja tilat ovat hyvinkin karuja. Jopa brutaalin primitiivisiä. Hiki roiskuu ja tulosta tulee.



Tulee mieleen varsinkin Louien jutuista ja teksteistä oma teini-ikä, parikymppisyys ja kolmenkympin touhut (plus tää aikakausi mitä 2015 alkaen oon hyvin aktiivisesti viettänyt), kun kuntosali tehtiin aittaan/navettaan/vintille/kellariin/frendin huoneeseen/liiteriin/ihan mihin vaan mis pysty tai sai treenata, ja kun väsättiin rikkinäisistä huonekaluista, henkseleistä, pyöränkumeista, jätemetallista, yms. milloin mitäkin urheilu- ja tai kuntoiluvälinettä. Ei sen fiinii tarvi olla, kunhan sillä pärjäilee ja kunhan väline ajaa asiansa.



Ei muuten oo omat penkkipaidat tai kyykky-/maveasut uusinta uutta ja kaikki ne on käytettyinä ostettu tahi saatu. Ja hyvin ajavat asiansa. Paremminkin tuntuu, että monessa asiassa vanhassa vara parempi.  No, vanhaa liittoo, old skoolii ja monin osin do it yourself & underground ethics pohjaa miul onkin että ei varmaan silleen järin perin juurin hämmästyttävää.



Nää jutut saa ottaa menneen maailman manaatin ääntelyinä tai sitten voi pohtia josko niissä ois jotain eletyn elämän mukanaan tuomaa kokemusta. Tai sitten ihan miten vaan. Voi kuunnella muita ja päätyä tekemään silti toisin. Omaa elämäähän sitä jokaisen on elettäväkin. Hyvii eloi, oloi ja reenui! T. Krisse Tuominen.