Piraijat ja kesälukemisena palava pyörä
Jiiihaa! Piraijat purroo ja kirjan kannet paukkuu
Uskon, etten ole ainoa, joka lapsena uskoi juoksuhiekan, liaanien ja piraijojen näyttelevän omassa tulevaisuudessaan melko suurta roolia. Unelmissani ne edustivat paljon suurempaa osuutta eloni seikkailuissa, mitä 43 vuodessa on toteutunut. Luonnonmuseossa Helsingissä olen päässyt liaanien äärelle. Juoksuhiekkaa en ole kokenut. Olen mie sentään hyvin upottavilla soilla rämpinyt. Lisäksi olen patikoinut upottavassa savessa ja tarponut liejussa, mudassa, kaislikossa ja rantahetteikköillä. Tällä viikolla pääsin vihdoin lähituntumaan hurjien piraijojen kanssa.
Iiiiik, piraijat tulloo! Onneksi olj lasi välissä, niin eivät pieesseet minuu niskoon pureksimaan. 🤭 Perjantaina Särkänniemessä ulkosalla, tuolla samalla reissulla, pieesj aurinko armas niskani polttamaan. Tuntuu kyä aevan kuin ois piraija purassu. 😃
Kesällä luen mielelläni kirjoja ulkona vieläkin enemmän kuin muulloin. Tyylillä ei niin väliä. Juuri nyt minulla on menossa Burning Wheel -roolipelin päivitetty, selkeytetty ja uudistettu yhteisnide, The Gold Edition, painos vuodelta 2015, kovakantinen. Torstaina hani sen minulle noukkasi automaatista. Ostin pelikirjan Facebookin myyntiryhmästä, kun viksu tyyppi Joensuusta sen erittäin kelpoon hintaan myi.
Burning Wheelin kultaversio on lähes 10 v vanha julkaisu, mutta se on minulle tuore tuttavuus. Tähän asti kun olen nautiskellut palavan pyörän aiemmista versioista kahtena erilisenä kirjana. Ja niitäkin vain kirjastosta lainaten.
Verrattuna aiemmin julkaistuihin erillisniteisiin, tämä kovakantinen päivitetty laitos on selkeästi parempi. Teksti on paremmin jäsennelty ja taitossa on jätetty ilmavuutta, niin on mukavampi lukea. Nörtti on liekeissä. Nam.
Kommentit
Lähetä kommentti