Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa

Sometimes, the, oh-so-horrifying Feeling of being alive in human society, takes me over As disheartening are the experiences of waking up from lucid dreaming and being wildly disorientated after refreshing experiences being a non-human being, there are way more crucifying sensations to go through.  For example, this ongoing madness of living in a decaying human-shaped body is a much more disheartening and terrifying experience. Most of the time... Where are my fey wings, the thick armor of my orangutang fur (read as hair in a living body), the dragonflies the size of a sky-high high-rise that buzz to help when needed? Where are the purple skies under the two moons? Who am I in this play of human life? What is my role? What am I supposed to do? The sheer horror, my friend, sheer horror  

These things have inspired me in my recent RPG projects I am usually multi-tasking and there are usually several game tests and developments going on at the same time. Therefore it's impossible to name a single inspiration for my recent RPG project of mine. So, instead of classically naming the one inspirational thing for the latest publication, I'll do this a bit differently. Here are some inspirations, reasons, and reasonings behind my most recent RPG projects and products.  * The sheer need for a certain kind of gaming system, character development style, or setting.  Felt certain things myself and found like-minded people and we have been building the game and its settings around our shared and personal nerds combined... This resulted in several minigames this far and a whole lotta things under the works. * My stutter, autism, ADD, and dyslexia combined bring a whole lotta weird words and sayings that can become ongoing puns. Or to evolve into game/scenario/entity/setting/a

 Jouluajan ja loppuvuoden viimeaikaisia kuulumisia Minulle kuuluu monin puoli enemmän kuin ihan vain jeba jeetä. Suorastaan (todella) hyvää. Joulu mänj hyvässä seurassa erittäin hyvässä hengessä. Lepoakin sain. Lahjoja oli kiva antaa, ja en mie niitten saamisestakaan loukkaantunut. Minut hyväksyttiin tiistaina, ihan pyytämättä ja yllättäin, viralliseksi julkaisijaksi DriveThruRPG:n toimesta. DriveThruRPG on kansainvälisesti suurin roolipelien ja korttipelien digitaalinen jakelija ja markkinapaikka.  Samalla pöhinällä eilisiltana ilmestyi, viimeisenä hyväksyttynä julkaisunani DriveThru RPGssä, uusin Take the Edge issue 4.2, joka on siis päätoimittamani ja julkimoimani roolipelilehti. Lehti keskittyy Over the Edge, 3rd Edition RPG:n materiaaliin ja on tehty Atlas Gamesilta lisensoituna tuotteena. Voi, että kun miun kelpaakin olla nyt muikeena ja muiskeena. Vaikka Take the Edge, issue Edge 4.2, on ennen kaikkea lisenssin turvin julkaistu lehti missä on materiaalia Over the Edge, the 3rd

JEEEHAAA! Some things and projects are easy to make and get done almost without any real effort. And then some projects feel like they never ever will be finished. This time, making a Take the Edge issue was a troublesome road to walk on. People getting sick, some folks getting hospitalized, some even dying, very close people dying, a whole lotta going on with Korona, and very hard health issues by Yours Truly. To mention just the obvious ones. The tip of the iceberg. And I am not whining about anything. Just stating how things were. And how the things, much, still are. I guess, it's time to celebrate now ! I am patting myself on the back so hard right now. I am genuinely so relieved and happy that we managed to make this issue. And now You can finally get it and enjoy its cool insides. This one really was a Wild Ride! Took a few years and a whole lotta trouble to make it done. So, I feel it is safe to say that THIS one is definitely OUT and ABOUT! Get Yours, while You can, and i

  Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 24 Luukun 24 takaa silmiemme eteen levittäytyy mystinen näkymä pimeyden, hämärän, tuulen, tuiskun, lumen tuiverruksen ja varjojen keskellä. Tämä symboloikoon valojen, liekkien ja varjojen leikkiä. Se symboloi myös joulunhenkeä, juhlahenkeä, pyhää henkeä, ja muuta sen sellaista. Olkoon joulunne, juulenne, loppuvuoden kekrinne, yms. täynnä valoa, iloa ja riemua, ja rauhaa. Hyvää Joulua, ja muuta sen sellaista! Huomenna on jälleen uuden luukun aika aueta. 

    Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 23 Luukun 23 takaa paljastuu  kuva missä meikäabina on joulutähden kanssa hengaamassa. Se on nyt joulunaikaa ja taikaa. Nääs!  Huomenna on jälleen uuden luukun aika aueta. 

   Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 22  Luukun 22, takaa avautuu katsottavaksemme  kuva minusta kylmissäni värjöttelemässä unettoman yön jälkeen, kun bussi on myöhässä.  Pilke silmäkulmassa ja intomieli päällä. Mukautuminen olosuhteisiin ja tietty toiveikkuus, niitä yritän kantaa mukanani elon tyrskyissä.  Elämä on seikkailu ja sellaisena sen aion elää.   Huomenna on jälleen uuden luukun aika aueta. 

  Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 21  Luukun nro 21, takaa avautuu,  kuva minusta portailla.  Joskus on suunta alaspäin. Joskus on kymmenen askelmaa ylöspäin. Ei aina suunnalla väliä, kunhan pysyy elossa, hengissä ja liikkeessä.  Huomenna on jälleen uuden luukun aika aueta. 

  Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 20 Kahdennenkymmenennen luukun takaa avautuu  kuva minusta höpsöilemässä.  Leikkimieli pitää mielen virkeänä.  Huomenna on jälleen uuden luukun aika aueta. 

Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 19 Yhdeksännentoista luukun takaa avautuu  kuva tekevistä käsistä. Tällainen näky lienee tuttu monelle joulukuussa. Porukka leipoo piirakoita, torttuja, kakkuja ja muuta mukavaa. Näprää kortteja, koristeita, lahjakääreitä ja lahjoja.  Huomenna on jälleen uuden luukun aika aueta. 

Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 18 Kahdeksannentoista luukun takaa avautuu tarkasteltavaksenne  vahvasti väreissä ja kontrasteissa sykkivä kuva. Se on samaan aikaan jylhä ja realistinen mutta myös utuinen ja unenomainen. Ja tämän kuvan haluan kanssanne jakaa.  Huomenna on jälleen uuden luukun aika aueta. 

  Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 17 Seitsemännentoista luukun takaa avautuu tarkasteltavaksenne luminen pimeyden ja hämärän hallitsema maisema. Lumi, luonto, lämpö ja lämmönpuute. Kolkkous, kauneus, kylmyys. Millä sanoilla sinä kuvailisit kuvaa, maisemaa ja tunnelmaa?  Huomenna on jälleen uuden luukun aika aueta. 

  Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 16 Kuudennentoista luukun takaa avautuu tarkasteltavaksenne maisemakuva. Tallennan mielelläni unenomaisia,  sadunomaisia, vahvasti kontrastisia maisemia, rakennuksia, alueita, paikkoja, kalustuksen osia ja tilanteita. Käytän niitä usein inspiraation herättäjinä, propseina pelipöydässä, peliteoksen kuvituksen osana tai osana kuvakollaaseja. Kyllä, diggaan dadaismista, surrealismista, ja absurdismista. Ne mielestäni heijastavat hyvin todellisuutta missä elämme. Ja todellisuuden heijasteiseisuutta ja sirpaloituneisuutta.  Huomenna on jälleen uuden luukun aika aueta. 

Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 15 Viidennentoista luukun takana on lukijoille ja katsojille tarjolla jälleen kerran valokuvaa.  Kuvassa mie ja pari muuta reipasta puupäätä asennossa valmiina kuin partiolaiset.  Leikkimieli, reipas heittäytyminen, eläytyminen, hilpeä hassuttelu, absurdi huumori ja hönö höpsismi pitävät yllä miulla ainakin mielikuvitusta, elämänhalua ja mielenterveyttä.  Huomenna on jälleen uuden luukun aika aueta. 

Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 14 Neljännentoista luukun takana on lukijoille ja katsojille tarjolla jälleen kerran valokuvaa.  Kuvassa jonnisortin työpöytää ja hommia työstössä. Minulle on tärkeää että opettelen ja kokeilen uusia ja vanhoja pelejä. Luen ja kuuntelen erilaisia tapoja ajatella, kokeilla, suunnitella, ilmaista ja pelata. Pohdin, pähkäilen, testailen erilaisia noppia ja pelimekaanikoita. Oppimisen riemu ja uuden kokeileminen on minulle tärkeää. Pysyy mieli virkeänä. Jee!  Huomenna on jälleen uuden luukun aika aueta. 

Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 13 Kolmannentoista luukun takana on lukijoille ja katsojille tarjolla jälleen kerran valokuvaa. Kuvassa on meikäläinen Leatherfacena leikkimoottorisahan kanssa. Kuvattu Karriloitten toimesta Tracon Hitpointissa. Jonnisortin cosplayaamista menossa siis. Ja ennen kaikkea hauskanpitoa.  Huomenna on jälleen uuden luukun aika aueta. 

    Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 12 Kahdennentoista luukun takana on lukijoille ja katsojille tarjolla lisää äärirealistista valokuvaa. Kuvassa on rakennus, mutta tällä kertaa muista syistä kuin arkkitehtuurin vuoksi. Tykkään siitä kuinka kuvassa on unenomainen tunnelma. Diggaan suuresti sitä, että Tietotalosta on tullut tiedoton TALO. Ehkä siellä on ollut tietovuoto, ja jäljellä on jäänyt vain talo. Tai kenties kyseessä onkin se paljon puhuttu piilotieto, salatieto tai salattu tieto. Tätä emme ehkä koskaan saa tietää, sillä tieto on saattanut karata talosta lopullisesti. Kuka uskaltaa ottaa selvää? Jos tuli sellainen olo, aivan kuin lukisit jotain dekkarin synopsista, seikkailutarinan premissiä tai johdatusta mysteeritarinapeliin, niin olet oikeassa. Kirjoitin tämän luukun tekstiä juuri tässä hengessä. Kuva toki tukee sitä tunnelmallisesti. Ei muuta kuin keksimään omia samassa hengessä! Vaikkapa jokaisen luukun kuvan ympärille. Jos siihen p

  Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 11 Yhdennentoista luukun takana on lukijoille ja katsojille tarjolla äärirealistisena valokuvana brutaalia arkkitehtuuria. Kuvasin otoksen reissussa. Se missä tai milloin se on otettu, ei ole mielestäni olennaista. Olennaista kuvassa on arkiharmaa realismi ja brutaalin arkkitehtuurin riipivän rujo kauheuden kauneus.  Moderni betonibrutalismi on mielestäni omalla tapaansa erittäin kiehtovaa. Toismaailmaista. Jopa unenomaista. Inspiroivaa. Etenkin pähkäillessä cyberpunk ja neo-retrohenkisiä roolipeliseikkailuja, betoni herää henkiin. Tätä tyylisuuntaa kyllä maailmassa riittää, joten siitä ammenettavaa riittää lähes määrättömästi. Huomenna on jälleen uuden luukun aika aueta. 

  Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 10 Kymmenennen luukun takaa raottuu silmienne eteen jälleen yksi kuva. Se on kuvaamani ja samalla yhteiskuva kamuni kanssa. Yli 20 vuotta kamutettu ja käyty yhdessä museoissa, näyttelyissä, keikoilla, runotapahtumissa, festareilla, ja järjestettykin yhdessä häppeninkejä. Ystävyys, yhteistyö ja mitä nuita ny oljkaan.  Huomenna on jälleen uuden luukun aika aueta. 

Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 9 Yhdeksännen luukun takaa raottuu silmienne eteen jälleen yksi kuva. Se on kuvaamani ja samalla omakuva. Kuvassa minulle olennaista on valo eri muodoissaan, varjot, hämärä, valon ja hämärän leikki, ja kovat kontrastit. Toisilla sanoilla toisin sanoen: ying ja yang, hyödyn ja haitan balanssi, ilon ja surun ikuinen leikki; kauhun tasapaino. Huomenna on jälleen uuden luukun aika aueta. 

Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 8 Luukun kahdeksan, takaa on nähtävissä valokuva, jossa olen kuvassa. Kuvassa välittyy mielestäni hyvin se kuinka meistä jokainen on loppujen lopuksi vain pieni osa. Osana jotain paljon suurempaa kuin mitä osiensa summa pitäisi kaiken järjen mukaan olla. Huomenna on jälleen uuden luukun aika. 

     Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 7 Luukun seitsemän, takaa hyppää silmillenne iloisena sekamelskana monenlaisten otusten ja olentojen  kokoelma. Se on mustavalkoinen yhden sivun sarjakuva. Olen suunnitellut, luonnostellut, piirtänyt, tussannut ja tekstannut sen omilla aivoillani ja käsilläni. Uskokaa tai älkää, niin tällä on ollut useampi luonnosversio ja kommentteja antanutta koeyleisöä. Se, että toteutus on huolettoman kaoottisen oloinen ja tietyiltä osin minimalistinen, ei tarkoita sitä etteikö sen taustalla olisi ajatusta, hiomista ja työstöä. Kakarasta asti on tullut piirreltyä, tekstattua, tussattua, yms. kaikenlaista pienlehtiin, opiskelijalehtiin, fanijulkaisuihin, yhdistysten ja yritysten julkaisuihin, tapahtuma- ja keikkajulisteisiin. Kuvituksia erinäisiin asioihin. Tämä osaaminen yhdistettynä esimerkiksi edellisen luukun osaamiseen, on osoittautunut hyödylliseksi työ- ja harrastuselämässäni. Kyseinen tässä ohessa oleva teos on te

   Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 6 Tämä tässä ei ole lopullinen julkaistava infografiikka, vaan havainnemallina tyylistä ja meiningistä Luukun kuusi, takaa hyppää silmillenne iloisena väripommina, poptaidemainen kuvakollaasi. Kokonaisuutta luodessani olen hyödyntänyt FreePik:istä olevaa ilmaista infografiikkauvaa pohjana. Pohjan päälle olen iloisesti lätkinyt FreePik:istä saatavilla olevia noppia. Toki olen myös lätkinyt kokonaisuuteen sekä palkkeja että tekstejä. Alkuperäispohjaa on uudelleen rajattu, nopat on irroitettu isommasta infografiikasta, käännelty, väännelty ja skaalattu uusiksi. Tekstit olen repinyt sieluni syvyyksistä ja päässäni pulppuavista harmaista aivosoluista. Olen väsäillyt neo-retro-pop-kokonaisuuden siksi, että pingviiniapinat tykkäävät siitä kun nopat lentävät, on kimallusta, rusettia, rakettia ja jänniä palkkeja, ja intomielisiä huudahduksia. Kuva siis on kokeiluluontoinen havainnekuva siitä millä tyylillä aion toteutt

  Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 5 Luukun viisi, takaa raottuu valokuva, jonka olen ottanut HH-Gymillä valmentaessani tiimiläisiäni. Treenien ohella menossa erään kehittelyn alla olevan mini-freeform-(live)-roolipelin ratkaisumekaniikan testailu. Venäläisillä pelikorteilla. Totta kai.  Kakarasta asti on tullut omaksi ja muitten iloksi väsäiltyä kaikenlaista omaa viihdykettä. Omia lauta- ja pelikortteja, leikkejä, roolipelin yritelmiä. Sittemmin tajunnut, että muitakin kiinnostaa yllättävän  paljon, jos omia tuotoksiaan pistää välillä esille muittenkin hankittavaksi ja pelattavaksi. Huomenna on jälleen uuden luukun aika. 

  Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 4 Messuilla voi törmätä ihtelleen tuttuihin brändeihin ja naamoihin niitten takana. Joskus siitä voi syntyä ystävyys. Joskus yhteistyötä. Joskus sekä että. VV&V blogi ja Coming Through RPGs tykkää Noppanoidasta ja Noppanoita tykkää meistä. Neljännen luukun takaa paljastuu riemun kirjava ja kauniin kukertava valokuva. Kuva, jonka olen ottanut Tracon Hitpoint 2023 häppeningissä. Kuvassa on Noppanoita - myyntipöytä edustajineen. FinnConissa olivat selvä menestys, sillä aina kun yritin myyntipöydän äärelle, edessäni oli aina esteenä ihmisjono/rivi.  Tracon Hitpointissa minulla oli media-lätkä etunani ja se että olin ennen varsinaisia ohjelmia paikalla. Niinpä pääsin juttelemaan ja kyselemään kaikenlaista, ja nauramaan jutuillemme. Löytyi sielun sympatiaa ja tiettyä vahvaa yhteyttä, jota syntyy silloin kun mainiot tyypit kohtaa toisensa.  Sittemmin olemme olleet yhteydessä instassa. Se oli vääjämätöntä, että tul

Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 3 Luukun kolme, takaa raottuu jälleen kuva. Tällä kertaa se ei ole kuvaamani, vaan minä olen kuvassa maastavetoa ähkimässä. Voimaliikunta ja sisulla meno on jo lapsuudesta alkaen kuuluneet elämääni muodossa jos toisessa. Tuntuu useimmiten huomattavasti kivemmalta kuin miltä näyttää.  Huomenna on jälleen uuden luukun aika. 

Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 2 Luukun kaksi, takaa raottuu kuvaamani näkymä. Talvinen hyötyliikunta ja tarpeen mukainen kerrospukeutuminen ovat arkinen yhdistelmä jo lapsuudesta alkaen. Tähänkin asiaan pätee se tosiseikka, mitä totesin talvipyöräilystä ykkösluukun kohdilla. Tuntuu useimmiten huomattavasti kivemmalta kuin miltä näyttää.  Huomenna on jälleen uuden luukun aika. 

Vitnessii, vätnessii ja vilosofiaa - blogin joulukalenterin luukku numero 1 Luukun yksi, takaa raottuu kuvaamani näkymä. Talvi ja polkupyöräily on tuttu yhdistelmä minulle lapsuudesta alkaen. Tuntuu useimmiten kivemmalta kuin miltä se näyttää.  Huomenna on uuden luukun aika. 

It ain't no secret that I like to dwell in awesome indie games. Tabletop indie games, indie phone games, indie web games, indie console games, indie computer games, indie card games, indie dice games, and so on. Especially if it is simple or simplistic or minimalistic, free or cheap (or at least, affordable), and either it is funny or it moves me (literally or figuratively), it is probably something that I dig. Because sharing is caring, I decided to make a little post where I link to couple of games that I enjoyed playing. And while I'm at it, write some words to sum up the essence of the games. Or the feeling that I've got playing the game. Midnight Dungeon Since the '80s, I've played lots and loads of NetHack- and Roguelike games,  And I still, occasionally, take some time to play a good session of some of those great games in the genre. I've played so many good and bad games in this genre, that I really didn't expect anything unusual of Midnight Dungeon.

Pohdintaa pimeydessä  Se on taas se aika vuodesta kun on pimeä ja kylmä. Sitäpä saattaa vahingossa vaikka saada aikaiseksi jotain. Ainakin jos väsymyksen kourissa pysyy hereillä.  Kai Sinullakin on oma noppa-allas missä noppasi ja muu tarpeisto voivat pulputella? Hullun aabbenan pelistudion koelaboratorio pulputtelee jälleen. Tällä hetkellä pyörittelen erilaisia vaihtoehtoja noppatekniikoissa. Aiheesta tulette mahdollisesti kuulemaan tulevina viikkoina lisää.  Noppailemisiin! 

TERVEHDYS arvon kansa, joka marraskuun pimeydessä vaeltaa Kuten osa ehkä lukijoistani vielä muistaa, miulla on kertynyt muutama vaiva, tila ja sairaus ilokseni, viihteekseni ja surukseni. Listalta löytyy mm. uniapnea, sydänsairaus, diabetes, verenpainetauti, pehmytkudosreuma, vakavaoireinen astma kera allergisen nuhan ja astmaattisen nuhan, ja erinäisiä vaivoja ja vammoja raajoissa ja selässä. Siinä on sitten muutama hyvä syy liikkua, kuntoilla ja kuntouttaa. Oo, ja katso, valo tuli pimeyden keskelle! Aappena haltioissaan kera ulkorusketus-mainoksen, joka on strategisesti sijoitettu HH-Gymillä solariumin oveen. Ei liene sattumaa tuo, uson ma. Syyskuun alussa meikää operoitiin tuki- ja liikuntaelinosaston leikkurissa, ja pian tässä saa ihan lääkärien luvalla aloittaa siirtymisen kevyestä rasituksesta ja kuntoilusta keskiraskaaseen rasitukseen ja kuntoiluun. Pääsee taas kipuamaan ihanan hitaasti vastuksissa ja painoissa. Oppia ikä kaikki sanovat. Mie totean, että jumppoo kaeken ikkee. Tu