Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa

It ain't no secret that I like to dwell in awesome indie games. Tabletop indie games, indie phone games, indie web games, indie console games, indie computer games, indie card games, indie dice games, and so on. Especially if it is simple or simplistic or minimalistic, free or cheap (or at least, affordable), and either it is funny or it moves me (literally or figuratively), it is probably something that I dig. Because sharing is caring, I decided to make a little post where I link to couple of games that I enjoyed playing. And while I'm at it, write some words to sum up the essence of the games. Or the feeling that I've got playing the game. Midnight Dungeon Since the '80s, I've played lots and loads of NetHack- and Roguelike games,  And I still, occasionally, take some time to play a good session of some of those great games in the genre. I've played so many good and bad games in this genre, that I really didn't expect anything unusual of Midnight Dungeon.

Pohdintaa pimeydessä  Se on taas se aika vuodesta kun on pimeä ja kylmä. Sitäpä saattaa vahingossa vaikka saada aikaiseksi jotain. Ainakin jos väsymyksen kourissa pysyy hereillä.  Kai Sinullakin on oma noppa-allas missä noppasi ja muu tarpeisto voivat pulputella? Hullun aabbenan pelistudion koelaboratorio pulputtelee jälleen. Tällä hetkellä pyörittelen erilaisia vaihtoehtoja noppatekniikoissa. Aiheesta tulette mahdollisesti kuulemaan tulevina viikkoina lisää.  Noppailemisiin! 

TERVEHDYS arvon kansa, joka marraskuun pimeydessä vaeltaa Kuten osa ehkä lukijoistani vielä muistaa, miulla on kertynyt muutama vaiva, tila ja sairaus ilokseni, viihteekseni ja surukseni. Listalta löytyy mm. uniapnea, sydänsairaus, diabetes, verenpainetauti, pehmytkudosreuma, vakavaoireinen astma kera allergisen nuhan ja astmaattisen nuhan, ja erinäisiä vaivoja ja vammoja raajoissa ja selässä. Siinä on sitten muutama hyvä syy liikkua, kuntoilla ja kuntouttaa. Oo, ja katso, valo tuli pimeyden keskelle! Aappena haltioissaan kera ulkorusketus-mainoksen, joka on strategisesti sijoitettu HH-Gymillä solariumin oveen. Ei liene sattumaa tuo, uson ma. Syyskuun alussa meikää operoitiin tuki- ja liikuntaelinosaston leikkurissa, ja pian tässä saa ihan lääkärien luvalla aloittaa siirtymisen kevyestä rasituksesta ja kuntoilusta keskiraskaaseen rasitukseen ja kuntoiluun. Pääsee taas kipuamaan ihanan hitaasti vastuksissa ja painoissa. Oppia ikä kaikki sanovat. Mie totean, että jumppoo kaeken ikkee. Tu

  Konin kampura kävi kompuroimassa conissa  Kun MuseoConin aika jälleen koitti olla kanssa pelaajien ja museokävijöitten, olin innoissani ja riemuitsin. Olinhan käynyt jo ensimmäisessä MuseoConissa ja ainakin yhdessä toisessakin. Ja minulla oli ollut kivaa.  Toisaalta tiesin, että väkeä piisaisi ja kuhinaa riittäisi enemmän kuin omiksi tarpeikseni, joten olin enemmän kuin hieman kauhuissani jaksamisestani. Varsinkin, kun saavuin kivasta mutta uvuttavasta reissusta ilman että ehdin palautua siitä. Paukahdin todellakin Imatran kylpylästä sydänloma-reissulta edellisiltana. Ja kun silmiäni raotin lauantaina ja tunsin luomien painon poskillani, tiesin että päivästä tulisi erittäin mielenkiintoinen. Jalkoja särki, uuvutti, lakanan halaaminen kiinnosti tavallista enemmän, mutta en antanut periksi, vaan nousin, söin, ilmoittelin ihmisille olevani elossa ja Tampereella, pistin sopivaa rytkyä ylle, ja lähdin pyörälläni Vapriikkia kohden. Arvoin ennen lähtöäni, että otanko tarakalleni kävelykeppi

 Hyvää talvea kaikille Keksin otsikon ennen kuin minulla oli tiedon murustakaan hirmumyrskystä tai liikennelakosta. Nyt kun kummatkin ovat ainakin hetken aikaa päällekkäin, otsikko on erittäin ajankohtainen. Kun kelit ovat tavallistakin raikkaammat ja tuuli hellii poskia huolella, tietää kyllä kulkeneensa, kun ulkona paarustaa jalan. Tai kuten minä vähän ennnen pahinta puhuria, polkupyörällä. Huomenna torstaina, kun ei tiettyjä, omiin menoihin sopivia busseja kulje ollenkaan, taksit ovat takuuvarmasti ääriään myöten täynnä (etenkin jos niitä keskustan liepeiltä haluaa hamuilla), niin saa luvan tarttua pyörään tahi kulkea jalan. Kumpikaan ei ajatuksena helli hermojani eikä käytännössä tuntoaistejani.  Tekstiä kirjoittaessani, on alkanut lämpö pikkuhiljaa virrota kehooni sen jälkeen kun ensin kuljin kuntosalille koutsimaan, kirjaston kautta, pyörällä, ja toisaalta sitten vallitsevista olosuhteista kävellen pyörää taluttaen kotiin. Ei tämä ole mikään elämäni kamalin myteri, muttei tuolla

Lähikatselmuksessa Petri Leinonen ja puuhansa Legendojen ja Lohikäärmeitten äärellä Legendoja & lohikäärmeitä, eli ystävien kesken tuttavallisesti Löllö, on Dungeons & Dragonsin viidennen laitoksen sääntöihin perustuva suomenkielinen peli omalla otteella. Siihen on suhteellisen lyhyessä ajassa julkaistu lisämateriaalia ihan kiitettävässä määrin. Sille on kertynyt myös jo omaa innokasta pelaaja- ja harrastajakuntaa. Tämä tietenkin kannustaa pelintekijöitä julkaisemaan ja pelauttamaan materiaalia, ja samaan ovat innostuneet myös muutkin julkaisijat. Yksi tällaisista julkaisijoista ja pelauttajista on Petri Leinonen. Leinosen Petri oli pelauttamassa Tracon Hitpointissa sekä lauantaina ja sunnuntaina L&L:ään tekemäänsä seikkailua, Sulkavan sointua. Hänet pystyi bongaamaan myös Löllön myyntipisteeltä conin aikana. Sain paikalla olleena pressiläisenä Petriltä kunnian ja luvan rupatella hänen kanssaan haastattelumielellä Tracon Hitpoint -lauantaina. Jutustelumme lopputuloksena jul