Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa

Toissapäivänä penkkasin ja eilen tein maastavetoa. Ny on veto poissa. Olen lähinnä jaksanut herätä, syödä, venytellä, tehdä liikkuvuusjumppaa, hakea limppaa kaupasta ja antaa hanille läheisyyttä. Laiska sunnuntai . Treenin, ravinnon, venyttelyn ja lihashuollon lisäksi tärkeää onkin nukkuminen, lepääminen ja rentoutuminen. Ja sitä osastoa nautitaan sitten tänään. Ensiviikko on työn ja toiminnan täyteinen, niin olisi harvinaisen typerää huheltaa ja kohkata tännään kauhiasti, kun huomenna aamulla työt tekijäänsä odottaa. Olen ottanut lunkisti, pusutellut hanin kanssa, järjestellyt kämppää, pyykännyt, makoillut, purkanut erinäisiä asioita osiin, tehnyt olemassaolevista materiaaleista kierrätyksen hengessä siirreltävien äänivaimennettujen  mavelaattojen prototyypit testattaviksi ensiviikon treeneihin, testaillut eri osasien ja materiaalien toimivuutta erinäisiä teeseitse -projektejani varten. Eli juuri sellaista kivaa pikkuväkräilyä mikä juuri minusta on mukavaa rentoa ja rento

Maastaveto on parhaimmillaan ja ihanimmillaan iloittelua joka aiheuttaa vakavaa hurmostilaa. Ollut selän revähdyksen, kyljen venähdyksen, polven muljahduksen ja nilkan kipeytymisen jälkeen tässä käytännössä kahden kuukauden mavetreenitauko. Olen tehnyt kuivaharjoitteluna selkä- ja lantioliikkuvuustreeniä, vastuskumilla maven apuliikkeitä, pelkällä tangolla ja harjanvarrella kuntouttavaa jumppaa, mutta nyt vasta eka maastavetotreeni. Otin treenaamisen ajan kanssa kiireettä ja nostettiin hanin kanssa vuorotellen. Mukana menossa oli myös uusi perheenjäsenemme MaveGuruGorilla. Näytti meille mallia ja kannusti nostoissa. Siinä on kyllä senseitten sensei. Parasta koutsinkii evö. Lämmittelyksi tangolla muutamaa toistoa ja tämä kertaa kolme. Tämän jälkeen kolmosia: 30 kg, 40 kg, 50 kg, 60 kg, 70 kg. Tovi taukoa, ittensä kokoilua, vieläkin enemmän liikkuvuus-, lantio- ja selkäjumppaa kuin mitä tuli tehtyä edellisissä raudoissa. Lopputuloksena erittäin onnistunut, teknisesti lähes tä

On kyllä todella jumalaisen ihana olo, kun sai tehtyä voimatreeneissä aina vain enemmän. Selkä kestää arkea, erinäisiä askareita ja työhommiakin lähes normaalisti. Ei tässä missään ennätyskunnossa olla, mutta olen kovin onnellinen, etten ole enää tavanomaistakin raihnaisempi ja vaivaisempi. Oi tätä elämänriema, kun kroppa kuntoutuu askel askeleelta, ja sen oikein tuntee kuinka keho kestää enemmän.  Eilen illalla tuli penkattua ja olin niiiiin fiiliksissä kun selkä antoi myöten mennä peräti 70 kgeen asti. Tästä se riemu repee ja uusi nousu alkaa.  Olen ihan täpinöissäni kun selkä kuntoutunut siihen kuntoon että pystyn elämään suhteellisen normaalisti ja penkkipunnertamaankin edes kevyesti. Tänään lauantaina heräsin kohtuullisen virkeänä. Heräämisen älkeen venyttelin ja jaloittelin hieman. Aamupuuhien jälkeen on  syöty hanin kanssa hyvin, rakasteltu hyvin ja suunnitelmissa harrastaa sekä nusitaimia että safkaa lisää, joitten jälkeen nautiskelukimarassa luvassa maastavetoa.

Perjantai-illat voi viettää monin tavoin ja monin tavoin niitä on tullut vietettyä elämän aikana. Tänään perjantai-iltaa on vietetty hanin kanssa kotisalilla rattoisasti aikaa viettämällä penkkipunnerruksen ja sen apuliikkeitten parissa. Ensin venyttelin, järjestelin nostopaikkaa ja tein liikkuvuusliikkeitä mitä saanut pinkan fyssarilta selän ja lantion kuntoutumisen edistämiseksi. Ja sitten vaihdoin arkiasusta penkkausasuun.   Koska tauon jälkeen pikkuraudalkin penkkaaminen on yhtä juhlaa, laitoin sitten juhlatopin ja minihameen penkkausjuhla-asuksi. Se o perjantai nyt -penkkiperjantai! Lajilämpönä tein penkkipunnerrusta pelkällä 20 kg:n tangolla kolmesti. Kolmosena 30 kg, 40 kg, 50 kg ja ykköset 60 kglla ja 70 kglla. Huimaa nousua selän revähdyksen ja kyljen venähdyksen jälkeen. Kolmas viikko kun tässä nyt jotain höntsätään. Eihän toi selkä mikään normaali ole, mutta alkaa selkeästikin kestämään arjessa monia asioita taas ja voi penkata jollain muullakin kuin todel

Tervehdys oi rakas blogimaailman julkinen päiväkirjani! Tervehdys rakas blogini lukija! Tervehdys blogger.com ja blogit.fi -palvelut ja palvelimet että pidätte mukavasti syvyyksissänne meikäaabbenan höpsististä blogia. Ja kiitoksia aivot, kädet, silmät, somet, jne., että toimitte yhdessä ja erikseen niin mainiosti että pystyn kirjoittamaan tekstiä blogiini, ja ylipäätään toimimaan elämässäni. Kiitoksia selkä, polvet, nilkka, jne. että olette taas kuntoutuneet niin mukavasti, että kannatte minun painoni, kuljetatte minua eteenpäin ja mahdollistatte jumppaamisen ja nyt jo jonkinlaisen miedon voimailemisen. Kiitoksia Luoja, ystävät, maailmankaikkeus kaikesta! <3 Pus, nös, hal ja paij! <3 Keskiviikkona tuli mm. tehtyä etänä paperihommia, järjesteltyä kämppää, roudittua tavaraa, palaveerattua, ja käytyä hanin kanssa Vapriikissa sekä Pelimuseossa että Roolipelinäyttelyssä. Roolipelinäyttelyssä oli paljon tuttuja pelejä -80- ja -90-luvuilta ja tältä vuosituhannelta ja

Tervehdys rakkaat lukijat.  On oikein mukava, että teitä on niin lukuisasti löytänyt tiensä vaatimattoman blogini ja sanailuni pariin.  Blogini sijalla 23 Blogit.fi -blogiportaalin urheilu- ja liikuntablogien listauksessa.  Ihan kiva saavutus on se, kun olen kuitenkin urheilijana ja toimijana muutenkin aika marginaalissa. Eikä kyllä ole kaipausta mainstreamiin, sen voin kertoa.  Perjantaina otin levon kannalta ja poikkeuksellisesti nautin hyvän ruuoan kera usiamman sidundeeroksen piiiiitkästä aikaa ja ilmeisesti päinvastoin kuin monella muulla, lauantaiaamulla oli oikein pirtsakka olo!!!!! Lauantaiaaumun virralla vetäsin jo tommoset ylläolevan gifun mukaiset jumpat hanin kans yhteistuumin.... hani oli vähän niinkö toi tanko tossa, jos siis tajuutte mitä hehehehehehe "ajan" takaa, Kyllä hyvä yhteisjumppa on aina hyvä yhteisjumppa. Lauantai-iltapäivällä kamu tuli kylään. Puhuttiin mie, hani ja frendu,,asioista taivaan ja maan välillä. Puhuttiin meditoinnis

Kaikistahan meistä on huhuja ja jokaisestahan meistä juttua joillain piisaa. Yksi sitkeä juttu mitä minusta puhutaan, on se että en muuta teekään kuin mussutan vain pullaa, purgeria ja pizzaa. Todellisuus sisältää sitten hieman erilaista meininkiä. Tuossa yllä kuva juuri syömästäni lounaasta. Ei ole burgeria eikä pizzaa. Salaattia senkin edestä. Hyvää oli. Terveellisen maittavaa ruokaa! t. Krisse Tuominen.

Oli kyllä hienoa, kun eilen pystyi taas penkkaamaan. Erittäin pienillä painoilla, mutta kuitenkin. Pääasia, että voi ja saa penkata ja kroppa kesti muullakin kuin 8,5 kg tangolla tekemisen. Peräti 20 kg voimanostotangolla penkkasin. Voi sitä autuutta ja hurmaa! ;-) Miulle rakkaus rautaan on ollut jo pienestä pitäen tärkeä osa elämää. Jos ei nyt aina keskiössä tai edes elämän tukena, niin tärkeänä osana elämää, josta ei ole luovuttu tai pidetty taukoa kuin pakon edessä, esim. keuhkokuumeessa sairaalapedissä tahi loukkaantumisten yhteydessä lääkärin kieltämänä. En ole kuitenkaan koskaan ollut mikään suuri salilla käymisen ystävä. Enkä etenkään kaupallisten (ketju)salien innokas asiakas, vaan olen treenannut todella paljon omassa, kamujen, naapurien yms. kotisaleilla, kaveri- ja harrastajaporukoitten omilla vintti-, sikala-, tallinylis-saleilla, tai karuilla taloyhtiöitten tai vanhakantaisten liikuntahallien ja urheiluseurojen hien-, pierun ja oksennuksen hajuisilla saleilla.

Tervehdys rakkaat blogini lukijat. Seitsemisen viikkoa sitten miulla sekä revähti selkä että venähti kylyki. Paranemisprosessin aikana nilkka kipeytyi ja polvi muljahti hieman ja selän ja lantion perusvaivat ärtyivät entisestään. Onneksi sain kuntoutusta fysiatrisella ja minulla oli oikein ihana fysioterapeutti. Edistystä on kuitenkin tapahtunut ja olen tyytyväinen kun elämäni alkaa pikkuhiljaa palautumaan entisiin uomiinsa. Tänään tein pitkästä aikaa treeniä, jota voi kutsua jonkinlaiseksi voimatreeniksi. Lämmittelyjen ja venyttelyjen jälkeen tein penkkipunnerrusta peräti 4*8-10 8,5 kg tangolla ja huimat 2*5*20 kg 20 kg voimanostotangolla. Ihan rehellisesti sanottuna pidin tankoa tuon 20 kg tangolla treenaamisen jälkeen. Venyttelin, tein kuntouttavaa selkäjumppaa ja makailin tovin sängyssä selällään. Kotona treenaamisen etuja. Vesipullon täyttöön ei myöskään ollut tungosta. Haukottuani henkeäni ja hikoiltuani hetken aikaan kuin kiimainen laama hellekeleillä, tein

Se on torstai taas ja toimistopäivä menneillään. Röihommiin valuttava oli siis abenan. Päivän parhaimmat hetket tod näk onpi aamutee, kahvitunti ja ruokatunti, niin kuin kasvavalla apinalla toki pitää ollakin pikku hiljaa voimailun pariin takaisin palaillessa ollakin ;-) Hih! No joo, kyä tästä hyvä päivä vielä tulloo! Aamulla se herätyskello sai piristä kerran jo toisenkin ennen kuin sain silmäni auki ja sängystä ylös. Oli todella hitaalla käyvä, kankea, fibromyalgiakipuinen aamu ennen kuin sain itseni kammettua ulos itteni asunnosta pysäkille. Pysäkillä sekä aamun viileys että aamuaurinko virvoittivat minut. Bussinvaihdon jälkeen satuin duunikamun kanssa samaan bussiin ja loppumatka menikin jouten jutellessa. Aamupalaverin jälkeen makoisaa Muumien rooibosteetä. Hyödynsin duunipaikan ompelukonetta ja pistin nk. lantiotukihousut kuntoon. Tämän jälkeen konetyöskentelyä, paperihommii, tulostelua yms. Aika normiohvicepäivä siis. Duunailupäivän jälkeen sitten menen takaisin k