Murhamysteerit ja entäpä jos pelaajat vaeltavat omille teilleen?
Roolipelit ovat siitä jännä pelaamisen muoto, että pelinjohtajan pitäisi kehitellä etenkin mysteeri- ja murhamysteeripeleissä draamaa, mystiikkaa, tunnelmaa ja imeviä juonirakenteita pelaajille, jotka voivat pistää hahmonsa kohkaamaan ihan minne sattuu ja tekemään mitä tahansa. Perinteisesti tälle on annettu ratkaisuna joko kiskottamista (eli että pelihahmot johdatellaan ja vaihtoehdotkin ovat oikeastaan aika näennäisiä) tai sitten sitä, että pelinjohtajan pitäisi olla melkoinen moottorityrpä ja älynystyräihme keksimään lennosta settiä jossa on tunnelmaa, mystiikkaa ja imua. Minusta kumpikin edellä esittetty ratkaisumalli on aika kömpelö, ja sellaiseksi monet viisaat minua ennen ovat em. ratkaisumallit myös todenneet. Tätä kautta roolipelitkin ovat kehittyneet uusille urille ja hahmonluonnista lähtien luodaan tarinaa, johon tarttua, ja sekä onnistumiset että epäonnistumiset ovat käytännössä joko juonta eteenpäinvieviä onnenkantamoisia tai yllättäviä käänteitä eteentuovi...