Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa

Sääntömekaniikan vai pelin ehdoilla? Ite olen ollut jo pitemmän aikaa hyyyvin avoin erilaisille peleille, pelimekaniikoille, pelitavoille ja pelimaailmoille. Roolipelaamista rakastan juuri sen vuoksi, kun ei ole eikä voi olla olemassa vain yhtä (Oikeaa) roolipeliä tai -pelaamista. On valtava, lonkeroitunut, elävä, muuttuva, e volvoituva roolipelaaminen sen eri tapoineen ja sillä on oma evoluutionsa, joka jaksaa pulputtaa kaiken aikaa uusia variaatioitansa. Olen pelannut ja pelaan nopattomia tai jopa nk. säännöttömiä (lue: erittäin vapaamuotoisia) roolipelejä, roolileikkejä, seikkailupelejä ja tarinankerrontapelejä, joissa asiat ratkeavat aikalailla luovasti eläytymisen, ongelmanratkaisun ja näyttelemisen metodein eikä noppia paiskomalla. Ja kuten arvata saattaa pelaamisensa ja pelinjohtamisensakin jo -80-luvulla aloittaneena, olen lisäksi pelannut ja pelauttanut hele paljon erittäin monimutkaisia sääntökokonaisuuksia omaavia roolipelejä. Plus kaikkea siltä väliltä. Varsin

Haja-ajatuksia: Berserkkiys, kelttisoturit, myrrysmiehet ja alasti manaaminen, plus sotiminen kelteisillään Esipuheen esipuhe Alusta asti olen blogin nimeä myöten pyrkinyt siihen, ettei blogini olisi täynnään vain liikuntaa, urheilua, "terveyselämää" (mitä ikinä se sitten tarkoittaisikaan), vaan mukana kulkee aina ravinto, rennosti otto, hauskanpito, huumori, pohdinta elämästä, asioista, ja filosofointikin. Jälkimmäisen  osaston settiä oli viimekertaisessa bloggauksessa ja sillä mennään taas. Esipuhe Edellisessä blogitekstissäni käsittelin kummallisiksi koettuja roolipelejä. Silmiesi alla näyttäytyy tällä kertaa tekstillinen haja-ajatuksia ihmishistoriamme aikana alasti tehdyistä toimista taistelukentillä.  Tässä tapauksessa alasti shamaanina tai soturina touhuamisesta. Kirjoitan siltä pohjalta, että toivottavasti tekstinraapaleeni voi(si) inspiroida ihteä ja muita käyttämään tekstin (v)ilosofisia mutinoita vaikka seikkailu-, skenaario-, kampanja- taikka pel

Tervehdys rakkaat kanssapelaajani ja kanssaentusiastit! <3  Tuli käytyä tännään 9.11. Tampereen Pääkirjasto Metsossa "Metso pelaa!" -häppeningissä. Kahtelin ja kuuntelin Miska Fredman in jälleen kerran mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän presentaation pelihistoriastaan ja pelisuunnittelusta. Erittäin fiksuja syväluotaavia ajatuksia ja pohdintoja pelialasta, pelaamisesta ja elämästä ylipäätään. Oli lisäksi hyvät jälkijuttelutkin tuaas jälleen. Miskan kanssa juteltuani, lähdin katsomaan muuta tapahtuman ohjelmatarjontaa ja päädyin harhailemaan Metson aulassa Kalevala-teemaisen pelin pelautuspöydän äärelle. Ja niinhän siinä sitten kävi, että tuli hyvässä seurassa ja pelin graafikon toimesta pelattua kehittelyvaiheessa olevaa Kalevala-teemaista lautapeliä, nimeltään Kalevala: the Tale of Sampo. Kaunis kuin kukka, monipuolinen, kiva pelata, elähdyttävä, liikuttava ja moninpuolin kiinnostava ja koukuttava peli, jossa kohtaa mytologia, strategia, rooli, peli, ru