MuseoConissa Vapriikissa kävijänä ja kokijana
Konin kampura kävi kompuroimassa conissa Kun MuseoConin aika jälleen koitti olla kanssa pelaajien ja museokävijöitten, olin innoissani ja riemuitsin. Olinhan käynyt jo ensimmäisessä MuseoConissa ja ainakin yhdessä toisessakin. Ja minulla oli ollut kivaa. Toisaalta tiesin, että väkeä piisaisi ja kuhinaa riittäisi enemmän kuin omiksi tarpeikseni, joten olin enemmän kuin hieman kauhuissani jaksamisestani. Varsinkin, kun saavuin kivasta mutta uvuttavasta reissusta ilman että ehdin palautua siitä. Paukahdin todellakin Imatran kylpylästä sydänloma-reissulta edellisiltana. Ja kun silmiäni raotin lauantaina ja tunsin luomien painon poskillani, tiesin että päivästä tulisi erittäin mielenkiintoinen. Jalkoja särki, uuvutti, lakanan halaaminen kiinnosti tavallista enemmän, mutta en antanut periksi, vaan nousin, söin, ilmoittelin ihmisille olevani elossa ja Tampereella, pistin sopivaa rytkyä ylle, ja lähdin pyörälläni Vapriikkia kohden. Arvoin ennen lähtöäni, että otanko tarakalleni kävelykeppi