Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa

 Sopivaa keliä toivotan itse kullekin! Nyt on Suomessa sellaiset kelit, että harva niistä nauttii. Minä en nauti, sillä en tykkää siitä, kun meinaa tukehtua piinaavaan kuumuuteen. Tai siitä, kun sydän heittää ylimääräisiä rytmejä ihan vain siksi, että on aivan liian kuuma. En nauti siitäkään kuinka on niin kamala olo, ettei pysty nukkumaan muuta kuin sitten kun viilenee merkittävästi. Eli yöunet jäävät lyhyiksi, tuskaisiksi ja huonoiksi.  AAAAAAAAAAAA! En myöskään nauti siitä kuinka suoleni ärtyy helteestä. Vuoroin on kunnon heepetitin helevetin kamalaa ribalia ja sitten ummettaa niin että vatsa paisuu kolmen vuoden raskausvattaksi pariksi päiväksi. Jonka jälkeen sitten pasketetaan raivoisalla ribalilla kolmen päivän pasketit suolesta. Että juu, kiituksia. Nautin toki perkuleellisesti tästä. En tykkee siitä, että luitani, lihaksiani, jänteitäni, rystysiäni, jne. särkee julmetusti. Niin julmetusti että oksennus nousee suuhun silkasta tuskasta. En tykkää ollenkaan lämpöhalvausoi...

Heipä hei hippiäiset ja dippiäiset ja muut mukavat karvaiset, karvattomatkin, mönkijät ja muut kivat olennot! Tässä se treeniapina Krisse Tuominen koittaa tuhertaa jotain tekstiä teidän luettavaksenne. Se on nyt sitten todellakin vuosi 2019 ja mie olen elosa! Pikkuskidinä ajatus siitä, että ihmiskunta olisi olemassa vielä 2020 hujakoilla ja mie olisin edes suht koht vahvasti menossa mukana, tuntui jokseenkin mahdottomalta. Tai ainakin erittäin epätodennäköiseltä. Lapsuus ja teini-ikä ja parikymppisyys oli sitä aikaa, kun suurimmassa osassa tieteiselokuvissa näillä vuosiluvuilla elettiin dystopiassa, ydinsodan jälkeisellä aavikolla tai muutoin surkeassa jamassa. Vielä ei ole virallisesti ainakaan puhjennut kolmas maailmansota ja emme ole sellaisessa dystopiassa kuin esimerkiksi Blade Runnerissa. Elämme kuitenkin jonkinlaisessa tieteiselokuvien maailmassa langattomien internetiverkkojen ja kämmentietokoneittemme kanssa. Oikeastaan voisi sanoa että olemassaolomme on vall...

Se on talvi ny! On kylymä, jäistä ja tuulee.  On synkkää ja ankeaa. Apinan kroppa ja pää ovat nytsitä mieltä että nyt ei jaksa, eikä pysty. Väsyttää ja uuvuttaa kaiken aikaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Voisi vain nukkua melkein vuorokauden putkeen, eikä silti olisi energiaa yhtään enempää kuin ennen uniakaan. Ja tietenkin reumaoireet ja astmaoireet nostavat päätään. On tämä yhtä juhlaa. En valita, vaan totean vain. Kyä tästäkin seleviää ku ellää vuaa 💪👩✌ Tämä vuosi on ollut yhtä sairastelun, loukkaantumisen, toipumisen ja loukkaantumisien, kuntouttamisen, kuntoutimisen ja reumaoireitten juhlaa. Ja sellaisena näemma jatkuu loppuun asti. Ei se kivaa ole ollut, mutta uskon että vuosi 2019 sujuu paremmin. Mieltänipiristi huomattavasti, kun jaksoin käydä lauantaina, vitivalkoisena lakanana ja silmäpussiotuksena toljottamassa HH Gymillä, kun muut treenaavat ja kisaavat.  Voimanosto on painoluokkaurheilua ja ennätykset painoluokittain. Nimeni +90 kgssa sangen pienill...

Vaikka ollut melkoisesti kipuja (fibromyalgia eli pehmytkudosreuma vaivannut, ollut noidannuoli oireisto ja muuten vaan kipuja selässä ja lonkassa) koko viikko, niin olen liikkunut sitkeästi joka viikko. Ymmärrettävistä syistä voimatreeni jäi vähemmälle, mutta ei se ole ongelma, kun kisoja on sen verran lähellä, niin kevyesti ottaminen on jo ihan suotavaakin. Maanantaina tuli käveltyä aika paljon, roudattua meille tilattuja huonekaluja himaan ja tiistaina tuli koottua huonekaluja, roudattua sen verran kuin pystyi, ja käveltyä. Keskiviikkona kävin kärvistelemässä töissä ja kävelin. Torstaina lepäsin ja kävelin. Perjantaina kävelyä, Vantaalle Treelta reissaamista, lisää kävelyä Vantaalla, ja lepoa. Lauantaina kävelyä, reissaaminen Vantaalta Helsinkiin, Helsingissä tunnin jonottelua Amos Rexiin ja tulihan sitä museon sisälläkin kävelyä kivasti. Ja hyödynnettiä näyttelyjen interaktiivisuutta, säkkituoleja ja kaikkea muuta kivaa. Amos Rexistä sitten käveltiin Kamppiin ja Kampi...

Tervehdys rakkaat blogini lukijat. Seitsemisen viikkoa sitten miulla sekä revähti selkä että venähti kylyki. Paranemisprosessin aikana nilkka kipeytyi ja polvi muljahti hieman ja selän ja lantion perusvaivat ärtyivät entisestään. Onneksi sain kuntoutusta fysiatrisella ja minulla oli oikein ihana fysioterapeutti. Edistystä on kuitenkin tapahtunut ja olen tyytyväinen kun elämäni alkaa pikkuhiljaa palautumaan entisiin uomiinsa. Tänään tein pitkästä aikaa treeniä, jota voi kutsua jonkinlaiseksi voimatreeniksi. Lämmittelyjen ja venyttelyjen jälkeen tein penkkipunnerrusta peräti 4*8-10 8,5 kg tangolla ja huimat 2*5*20 kg 20 kg voimanostotangolla. Ihan rehellisesti sanottuna pidin tankoa tuon 20 kg tangolla treenaamisen jälkeen. Venyttelin, tein kuntouttavaa selkäjumppaa ja makailin tovin sängyssä selällään. Kotona treenaamisen etuja. Vesipullon täyttöön ei myöskään ollut tungosta. Haukottuani henkeäni ja hikoiltuani hetken aikaan kuin kiimainen laama hellekeleillä, tein ...

Se on torstai taas ja toimistopäivä menneillään. Röihommiin valuttava oli siis abenan. Päivän parhaimmat hetket tod näk onpi aamutee, kahvitunti ja ruokatunti, niin kuin kasvavalla apinalla toki pitää ollakin pikku hiljaa voimailun pariin takaisin palaillessa ollakin ;-) Hih! No joo, kyä tästä hyvä päivä vielä tulloo! Aamulla se herätyskello sai piristä kerran jo toisenkin ennen kuin sain silmäni auki ja sängystä ylös. Oli todella hitaalla käyvä, kankea, fibromyalgiakipuinen aamu ennen kuin sain itseni kammettua ulos itteni asunnosta pysäkille. Pysäkillä sekä aamun viileys että aamuaurinko virvoittivat minut. Bussinvaihdon jälkeen satuin duunikamun kanssa samaan bussiin ja loppumatka menikin jouten jutellessa. Aamupalaverin jälkeen makoisaa Muumien rooibosteetä. Hyödynsin duunipaikan ompelukonetta ja pistin nk. lantiotukihousut kuntoon. Tämän jälkeen konetyöskentelyä, paperihommii, tulostelua yms. Aika normiohvicepäivä siis. Duunailupäivän jälkeen sitten menen takaisin k...

Keskiviikkona pystyin järjestelemään kämppää, tekemään selkäpenkissä hieman selkäjumppaa, nyrkkeilemään rauhallisesti ja kevyesti tekniikkapalloon, pomputtelemaan jumppa- ja käsipalloa, pyykkäämään, kävelemään Ratinaan ja takaisin ja käymään ostoksilla. Hidasta, tuskaisaa ja voipunutta, mutta hommat alkaa taas pikkuhiljaa hoitummaan. Zuht goht norrrmaalisti, mutta hoituvat kuitenkin. Pääasia että hoituvat. Tännään jälleen kokeilemasa kuinka selekä kestää työelämää. Toimistohommia, juoksevien asioitten hoitoa, keittiöllä jeesimistä ja muuta kevyttä tännään luvasa. Toimistolta työpäivän lopulla käyn hoitammaan virastoissa asioitten hoitoa ja sitten menen Hatanpäälle fyasiatriselle vetkummaan tunniksi fyioterapeutin kuntoutettavana. Huomenna myös toimistolla hommia. Toimistolta lähden huomenna kampaamolle tukkajumalattaren kerittäväksi. Salon Scissor Sisterille siis nk. tukan kuukausihuoltoon ja miun chewbaccahivusturkin juhlakuntoon laettamiseksi. Lauantaina kö meillä on Kekk...

Eilen tuli palaveerattua ja viestittyä melekoisesti sekä livenä että virtuaalimaailmassa. Tuli hyvin päivän aerobiset ja hiit-treenit ja hieman kardiotakin, kun vaihtelevassa maastossa köpötin sen verran kuin kykenin, ehtiäkseni miitistä ja asiainhoidoista toiseen. Mie suht. koht. söpskänä <3 Päivän kohokohtia oli se, että tapasin suht. rauhallisissa merkeissä (mitä nyt ite kullakin viestimet piippasivat ja kummallakin oli kiire toisaalta ja toisaalle) Kuntosusien ja X-Run Finland Sappeen ja Ylöjärven järjestelyissä taustajoukoissa mukana olevan tahon. Skipin tuottehista suaapi energiaa ja niitä Tampereen Lielahdesta Possijärvenkatu 3sta Natural Woima & Wellnessin premisseiltä saa ;-) Aiemmin meidät oli tutustutettu toisillemme ja nyt kohtasimme teen ja gluteenittoman leivoksen äärellä rupattelemassa. Lopputuloksena se, että olen nyt Kuntosusien jäsen ja saan kumpaankin X-Run Finland -juoksuun (Sappee kesäkuussa ja Ylöjärvi syyskuussa) ilmaisliput siitä hyvästä e...

Kaksi vaffaa ja komiaa: Pode ja Natural Woima & Wellnessin Marko... Miulla oli vallan monipolvinen ja kumpuileva viikonloppu täynnä kaikkeva kivvoo ja mukavata, mutta valitettavasti mainio viikonloppu huipentui siihen että liukastuin oikein huolella ja polveni monikossa tykkäsivät siitä nk. gyddyrää. Tältä pohjalta etiäpäin, sano mummo ku ojanpohjalta horjuen ylös vaappu. Tiim Aappenan Timo "Body-Pode" Poutiainen tekemässä Jullea 4.3. Steel Bodylla Ollut treeniviikonloppu. Alunperin piti mennä viikko niin että ti-to treenua, pe lepoa, la-ma treenua, mutta kevääntulo, aiempi pitkä flunssaputki, kaikenmaailman ylimääräinen ressielämässä, vakavaoireinen astma, katupöly plus pölyallergia yms. yhdessä aiheutti sen että oli järkevää  tiistaitreenin jälkeen pitää kaksi bodytreenistä vapaata päivää (jumppasin kyllä yms) ja pidin sitten pe-ma treenit. Mie reittä ojentamassa ja Pode kumartamassa Kaiken lisäksi lauantaina minua viihdyttämään ja kiihdyttämään tul...