Puntala tulj, olj ja män(j)

Puntala Rock se jälleen kerran tuli, oli, meni ja mullisti

Extinction of Mankind säätää lavalla, meikäaabbena kera sammakin eturivissä ihmettelee maailmaa keskiyön aikaan perjantain ja lauantain välisenä yönä. Kuvan otti Minna Sandt.

Se, että mie olin Puntala Rockissa tänäkin vuonna, ei varmaan yllättänyt ketään. Tänä vuonna kelit suosivat enimmäkseen festivaalia.Varsinaista sadetta oli vasta lauantain ja sunnuntain välisen yön aikana, kun Puntala-Rock oli jo loppumaisillaan. Vastaavasti ei ollut myöskään turhan kuuma. Viileä ajoittain, mutta se ei ole ongelma alkuunkaan, kun varustautuu sopivalla määrällä vaatteita.

Perjantaina Lempäälässä ennen kuin vyöryimme kaupungista kohti festivaalialuetta. Tämä tässä on nk. selehvie eli omakuvatus.

Puntala Rockissa tuli nähtyä tänä vuonna festivaalilla kävijöiden toimesta muun muassa bofferointia eli pehmoaseilla "kamppailua" useampaankin otteeseen. Keskiaika- ja pronssiaika-pukeutujiakin oli ihastuttavan paljon paikalla. Ja kuten aina, nähtävissä oli muutenkin paljon vallan näyttäviä asuja ja asusteita. TeeSeItse-hiusmuotoilupiste oli myös vallan silmiin pistävä näky. Yad:n teltalla oli tällä kertaa noppapeli valtavilla nopilla pelattavana. Tarroja saatiin Yad-kojulta ja sen pelistä saimme rakkaan kanssahäröilijä-Minnan kanssa tikkukaramellit. Alueen ruoka-, levy-, vaate- ja oheistuotevalikoima oli riemastuttavan laaja ja mielenkiintoinen. Jopa bajamajat olivat enimmäkseen hyvässä tai jopa loistavassa kunnossa.

Alueella lauantaina. Kuvan otti Minna Sandt. Mie oun keskellä.

Perjantaina pörrätään Puntalassa kuin paarmat ikään, surrur, rur, ruu, tralal, laa!

Perjantaina emme Minnan kanssa edes yrittäneet katsella alkupään keikkoja. Lähdimme Tampereelta puoli kuuden aikoihin, haimme Lempäälän Tokmannilta korvatulppia, käväisimme ruokailemassa vakipuntalointipizzuriassamme, kävimme ruokakaupassakin, jaloittelimme vähän kaupungilla, ja vasta sitten suuntasimme kohti Puntala-Rockia.

Puntalassa voi ottaa rennosti ja katsoa keikkaa vaikka kiveltä istuen. Kuvan otti Minna Sandt.

Ensimmäisenä kävimme moikkaamassa Alt-yhtyeen T:tä ja A:ta parkkialueella. Sitten haimme rannekkeet ja siirryimme ryhmänä rämänä festivaalialueen sisäpuolelle. Infomökiltä haimme toki kannettavat tuhkikset. Taustamusiikkina paarustelullemme toimi Armoton mökkilavalla, ja olihan se nimensä mukaista mättöä. Ei mitään valittamista.

Vasemmalla Alt-yhtyeen rumpupallin natisuttaja Ters... Tepa. Oikealla mie. Kuvan otti Minna Sandt.

Nurmilavalla katsoimme ja kuuntelimme oikein parahultaisen energisen punkrock-yhtyeen JJ and The A's keikan.  Ryhmä oli saapunut Tanskanmaalta rockaamaan villiintyneen hirvilauman lailla. On selvää, että tämän kuulemista ja näkemistä oli odotettu retkueemme toimesta. Ja yhtyeen edesanti ei pettänyt. Päinvastoin, hieno keikka!

JJ AND THE A'S Perjantaina nurmilavalla. Kuvasin ihan itte.

Highway Ghost oli ihan mielenkiintoista materiaalia, etenkin mökkilavayhtyeeksi. Nimensämukaisesti aika aavemaista musiikkia paikoitellen. Yhtyeestä tuli nautiskeltua vähän etäämmältä erään mökin terassilta. Toimi se niin ikään näinkin.

Sammakkikin sen tieteen, että Jj & A's on ihan ässää punkeroa. Kuvan otin omin kätösin

Poison Church oli tuttu poppoo jo entuudestaan, joten päätin siirtyä parkkipaikalle jaloittelemaan, käymään vessassa ja vähän vetämään henkeä väljemmillä vesillä. Hyvin se Poison Church hoiti osuutensa nurmilavalla ja kuului erinomaisesti kauemmaksikin. 

Highway Ghost on Jylhä kuin tammipuu. Kuvassa tavoitetaan yleisön ja yhtyeen vauhdikkuus ja hämyisyys. Kuvasin tämänkin, niin tuli sellainen kuin halusin.

Träume olikin sitten yksi yhtyeistä, jonka takia Puntalassa tuli oltua kumpanakin päivänä. Bändi esiintyi pikkulavalla eli mökkilavalla, jonka edustalle siirryimme Minnan ja muitten mainioitten henkilöitten kanssa hyvissä ajoin. Tuli siis todistettua yhtyeen soundcheckaustakin, ja hyvältä kuulosti jo sekin. Träume ponnistaa Puolasta. Hyvin soitettua, todella hyvin vokalisoitua post-punkin katkuista vanhan koulukunnan punk-musiikkia. Uskomattoman näyttävä, erinomaisesti esitetty, majesteettisen eeppiseltä kuulostanut keikka! Parhautta!

TRÄUME saapui ja toi pimeyden varjoineen mukaan. Kuvasin tämänkin kuvan.

Nurmilavalla esiintyi toinen erinomainen ja kovasti odottamani yhtye. Söt on espanjalainen yhtye, joka esittää tunteella eläytyen hyvin teatraalista pop-melodioiden silaamaa proto-punkin, punk-rockin ja pop-punkin sekoitusta. Tässäkin musiikissa ja yhtyeen sanoituksissa toki oli mukana paljon sanottavaa. Musiikissa taasen oli kahmalokaupalla tarttuvia melodioita ja sekoituksessa mukana myös post-punkin tyylikeinoja. Erittäin nautinnollinen keikka, joka oli kokonaisuutena hyvin liikuttava.

Söt är söt. Pic: Minna Sandt. 

Mökkilavalla Panamasta Puntalaan saapunut Hez vei meiningin aivan eri tyylilajiin. Göteborg-deathrockit oli selvästi yhtyeen toimesta kuunneltu etu- ja takaperin. Tähän päälle punkrockin iskevyyttä, anarkismin julistusta ja erittäin energistä esiintymistä, niin kelpasihan tätä enemmän kuin mielellään niin kuunnella kuin katsoa. Raivokas keikka. Tykkäsin.

HEZ teutaroi kuin hevonen. Kuvasi Minna Sandt.

Lauantaina laulattaa, laa laa, la la, laa!

Kun mökkilavan Hez lopetti, oli aika siirtyä mäkeä alas isomman lavan luo. Keskiyön aikaan nurmilavalle rynnäköinyt vanhojen partojen retkue Extinction of Mankind oli minulle erinomainen syy valvoa lauantain puolelle, jotta näkisin heidän keikkansa. Valitettavasti yhtye kärsi teknisistä ongelmista ja sumeista soundeista. 

Mie, Sammakki ja Extinction of Mankind. Kuvasi Minna Sandt.

Lähdimme kesken keikan, kun koko homma oli lähinnä rätisevää puuroa. Harmi sinänsä, sillä bändi ja piisit ovat loistavia. Hieman pettyneissä tunnelmissa siirryimme kotio nukkumaan. Heräilyä ja pakkailua unosten jälkeen. Puntala-Rockiin kulkeutumista Naakan Koston klo 15 alkanutta keikkaa varten.

Ei varmasti yllätä ketään, että viime vuonna Puntala-etkoilla Vastavirta-klubilla minut ystävinemme hurmannut Naakan Kosto oli yksi syistä hankkia liput vuodelle 2026 ja rahautua vetsivalisoimaan lauantaina jo kolmelta iltapäivällä... Kuvan oti ihan ihte.

Naakan Kosto on maailman paras Naakan Kosto. Piiseissä on jotain samaa kuin Tarharyhmässä punkeimmillaan, Takiaisen alkupään räkäisessä rutinassa, taikka Clamourin punk-kokoelmilla tutuissa ränttätänttä-piiseissä. Verrokkina haluan mainita myös Lehtivihreät, Olotila ja Punaiset Messiaat. Sanottavaa yhtyeellä on siis paljon ja homma tehdään äkäisesti, lyyrisiä helmiä, musiikillisia koukkuja ja sovituksellisia helmiä unohtumatta. Lopputulos kuulostaa ennen kaikkea Naakan Kostolta. Hyvä keikka, parempi mieli. Ei tästä yksinkertaisesti voi olla pitämättä. Toimii! 

Naakan Koston kuvasi Krisse Tuominen 

Naakan Koston keikka oli mainio avaus minun ja Minnan Puntalointi-lauantaille. Tämän jälkeen annoin hieman yhtyeelle fanilahjoja, ja harjoitin heidän ja faniensa yhdistämistä nimmarien keräilyn merkeissä. Myyntikojulla toki ystävämme kanssa kävimme.

Naakan Koston Puntalassa keikkaloimassa kuvasi Krisse Tuominen 

Kaikkien hyvien traditioiden mukaisesti, hetken aikaa tuli kuunneltua ja katseltua sitä, mitä ikinä Nurmilavalla olikaan tarjota. Tänä vuonna se oli Norms Unkarista. Hyvvee musiikkia valitsemassaan tyylilajissa. Nyt vain väsymys ja nälkä painoivat päälle, joten oli siirryttävä nauttimaan hengen ravinnon sijaan ruumiin ravintoja. Vessassa käymisen jälkeen lähdimme Lempäälän keskustaan kaupassa käyntireissulle ja syömään pizzeria-kebaanilaan.

Lempäälän keskustasta saavuimme ravittuina ja evästettyinä Puntala-Rockin festivaalialueelle sopivasti klo 17:00 alkaneen tauon alkaessa. Kuulemma ja näemmä Tampere vastaan loppumaailma -köydenvetomatsikin koettiin tänä vuonna. Viihdyttävää.

Punho De Mahin on uskomattoman hieno yhtye. Kuvaaja Krisse Tuominen. 

Tauon jälkeen tarjolla ei ollut kahvia eikä pullaa, eikä edes bingon lämpimää tunnelmaa, vaan jotain aivan muuta. Kun kirjoitan "aivan muuta", todellakin tarkoitan sitä. Aivan järettömän kovaa musisointia saimme todistaa jo soundcheckin aikana. Punho De Mahin Brasiliasta soitti hyvin persoonallisen ja mukaansatempaavan keikan, joka oli kenties koko festivaalin kiinnostavin ja kovin esitys! Kongat ja muita rytmisoittimia, elävää rytmiä, vaihtuvia tahtilajeja ja tempoja, hypnoottista mättöä, rytmivaihdoksia, freejazzin lennokkuutta, raivokkuutta, leikkimieltä, julistavuutta, hardcore-punkia, anarkapunkkia, noisea ja muuta nannaa. Tällaista saisi Puntalassa olla enemmänkin! 

Punho De Mahin jyrää kui masiina. Pic: Krisse Tuominen. 

Punho De Mahinin tajunnanräjäyttävän hirmumyrskyn lailla riehuneen sielukkaan ja kokonaisvaltaisen kulttuurielämyksen kokemisen jälkeen oli vähän pakko ottaa taukoa, jaloitella, ja olla ollakseen. Dragsvik nurmilavalla ja Cause A Riot -mökkilavalla olivat kumpikin hyviä omalla tavallaan. Nyt vain ei jotenkin sielu syttynyt hirveämmin kummallekaan, sillä se oli yhä ilmiliekeissä Punho De Mahinin esityksen jälkeen.

Crna Zuc mökkilavalla. Kuvasi Krisse Tuominen. 

Serbialainen Crna Zuc oli yksi kovasti odottamistani mökkilavalla esiintyneistä yhtyeistä. Jos Crassin, Punk Lurex Ok:n, Rudimentary Penin, ja The Mobin sulattaisi yhteen, lopputulos olisi juuri sitä, mitä Crna Zuc tykittelee triona. Omaan makuun  siis sopivan simppeliä minimalistista, mutta silti kerroksellista. Ja tietenkin kovin kirpakan purevaa, tarttuvaa ja jopa melodista! 

Larma mökkilavalla.  Meikä yleisössä etuoikealla. Kuvaaja Minna Sandt. 

Maailmanloppu kuulosti juuri nimensämukaiselta meiningiltä päälavalla. Jotain teknistä häikkää ja soundin puuroutumista vaikutti olevan ajoittain. Larma mökkilavalla oli omaan makuun yksi niistä artisteista, joidenlaisten vuoksi Puntalassa juuri käyn nautiskelemassa punkista. Larma on Ruotsista ja siinä on soittajistoa ja huutajistoa mm. legendaarisista ruotsipumpuista, kuten SKITKIDS ja INFERNÖH. Etukäteen oli jo tiedossa, että nyt jyrätään, rullataan, rällätään, julistetaan ja rokataan, niin vähemmästäkin iskee energiapiikki päälle, vaikka muutoin olisi nukkumassa silmät auki. Erinomainen sijoitus siis Puntalan pääpäivän eli lauantain ohjelmakarttaan klo 21 alkavaksi yhtyeeksi. Bändi kärsi ajoittain hienoisista teknisistä ongelmista ja soundin muhjuisuudesta, mutta paiskoi ammattitaidolla yhden koko festivaalin parhaimmista keikoista.

Ayucaba lavalla hurmasi yleisöä. Kuvasi Krisse Tuominen. 

Ayucaba saapui Espanjasta esittämään perinteille uskollista punrockia Puntalan päälavalle klo 21:30. Bändi esittää punkkia, joka on samaan aikaan räyhäkkää, mutta melodista ja tarttuvaa.Vokalistin jäätävästä heittäytymisestä, asuvalinnasta, esiintymistyylistä ja ääntelytyylistä on aivan pakko antaa erityismaininta, papukaijanmerkki ja kymmenen pistettä neljästä! Täydellinen esimerkki loistavasta perinneuskollisesta espanjalaisesta punkista!

Industry oli melkoinen tykittelijä. Kuvasi Krisse Tuominen 

Industry takoi mökkilavalla oikeaoppista Anarcho-Punkia juuri sellaisella tavalla ja intensiteetillä kuin sitä pitääkin esittää. Hiki tuli ihan vain katsoessa yhtyeen tulikivenkatkuista eläytymistä ja hurjaa heiluntaa. Erittäin hyvä keikka. Tykkäsin kovasti!

Traidora oli hypnoottista. Kuvasi Krisse Tuominen. 

Traidora oli saapunut Brittein saarilta Puntala Rockiin paiskomaan rujoa mättöään ja huutamaan vihaisesti elämän ja maailman epäkohdista. Bändi soitti kymmenkunta raivokasta piisiä tunteella ja antaumuksella. Bändi puhui pelkästään olennaisia asioita ja niitäkin vain pariin otteeseen. Meiningin intensiivisyydessä ja hypnoottis-shamanistisessa manauksessa oli jotain samaa kuin Terveillä Käsillä, joka on vain ja ainoastaan erinomainen asia. Toisin sanoen, keskitytään lavalla olennaiseen ja tehdään se jäätävällä heittäytymisellä. Musiikillisesti Traidora paiskii TK:ta paljon moni-ilmeisemmässä, vivaihteikkaammassa, teknisemmässä, monipuolisemmassa ja rytmikkäämmässä tyylissä. Vallan mainiota runttausta joka tapauksessa, tämäkin. Visuaalisesti myös tyylikäs ja liikehdinnältään vallattoman villi. Nautittava keikka kaikin puolin.

Traidora lavalla maagisena. Kuvasi Krisse Tuominen.

Traidoran villi ja vimmainen esiintyminen oli omalta ja Minnan osalta enemmän kuin hyvä lopetus festivaalille. Kello ei ollut vielä turhan paljon, ei satanutkaan ja jaksoi ajella yllättävän pirtsakasti kohti kotejamme. Toki ennen lähtöä oli pakko suorittaa moikkailuja ihmisille, harjoittaa Traidoran hihamerkin ja pinssin ostoa, ja sitten talsia väsyneenä mutta suht. onnellisena autolle. 

Traidoran kuvasi Krisse Tuominen 

Ennen autolle siirtymistä, ehdimme sivusilmäillä ja kuulostella Kohti Tuhoa mökkilavalla, joka on ollut ennenkin hyvä, ja oli sitä nytkin. Tämän tahdissa oli hyvä lipsua ja liukastella sadepirskottelun kosteuttamilla poluilla ja tien reunassa. The Mob oli tullut koettua aiempana vuonna Puntala-Rockissa, joten valitsimme sen sijaan tällä kertaa nukkumisen. Oli kuulemma ja näemmä ollut kova sana tänäkin vuonna. 

Yhteenvetoja, yh, hyh, hyy!

Minna kun on mainittu tekstissä, niin puhukoon myös omasta puolestaan tässä kohtaa. Minnan muistikuvia Puntalasta mieleen jääneistä asioista: "Tietty Naakan Kosto. Sitten ne upeat brassimuijat (Punho De Mahin, toim. huom.) ja se Queer-homma (=Traidora, toim. huom.) ehkä nyt jäi parhaiten mieleen. Ja tietty aina se yleisfiilis siellä, ja miten tämmöisenä tylsän taviksen näköisenä voi siellä ihailla tyylikkäitä punkkareita."'

Sunnuntaina kotosalla, hieman ryytyneenä. Omakuva eli kuvaaja toimi Krisse Tuominen.

Ja Minnan muistikuvista takaisin meikäläiseen. Onhan tämä kuitenkin blogini. Pitäisi varmaan lopuksi loihia lausumaan loppusanoja jutun lopetukseksi. Olihan se  sellainen festivaali se Puntala Rock tänäkin vuonna. Jälleen kerran melekoinen kokemus, mutta hyvä, että tuli koettua taas. Olen aika varma, että vuonna 2027 olen Puntala Rockissa jälleen kerran! PUNKeroimisiin jatkossakin!