Synkkää satua, roolileikkiä ja hurrjaa menoa
Errrrittäin rrrrrajun rrrrrrräääääyhällistä kesäkuuta rakkaat lukijani Meikäabena (kuvassa yllä vasemmalla) tuli toden totta polkupyörällä karauttaneeksi villinä laukanneen soittotoverini Eskelisen kiinni. Tämän kunniaksi hain lähikaupasta limua ja välipalaa treenievääksi ja siirryimme yhdessä treenaamaan perjantaimme ratoksi. Treenit menivät mainiosti. Hauskaakin oli. Hyvä niin. Musisoinnin oheen sopi myös runoutta ja asiainpuhumistakin. Hiki tuli soittaessa. Eskelinen saattoi miut lähelle kotiani ja karautin loppumatkan pyörällä polkien, enkä sitä jalkaisin taluttaen. Kotona jatkoin muutaman kirjan limittäin lomittain lukemista. Niistä mainittakoon jotain. SYNKKÄ SATU on mielenkiintoinen ja kiitettävän monipuolinen tarinakokoelma kauhukertomuksista ja kummitustarinoista. Suurin osa teksteistä on alunperin julkaistu lehdissä, lehtisissä, omakustanteissa ja pienipainoksisissa kokoelmakirjoissa. Kirjoittajina on monenlaisia kirjailijoita ja harrastelijoita. Kaikis...