Dooodiii! Se on vuoden 2019 2. pvä nyt!
Heipä hei hippiäiset ja dippiäiset ja muut mukavat karvaiset, karvattomatkin, mönkijät ja muut kivat olennot! Tässä se treeniapina Krisse Tuominen koittaa tuhertaa jotain tekstiä teidän luettavaksenne. Se on nyt sitten todellakin vuosi 2019 ja mie olen elosa! Pikkuskidinä ajatus siitä, että ihmiskunta olisi olemassa vielä 2020 hujakoilla ja mie olisin edes suht koht vahvasti menossa mukana, tuntui jokseenkin mahdottomalta. Tai ainakin erittäin epätodennäköiseltä. Lapsuus ja teini-ikä ja parikymppisyys oli sitä aikaa, kun suurimmassa osassa tieteiselokuvissa näillä vuosiluvuilla elettiin dystopiassa, ydinsodan jälkeisellä aavikolla tai muutoin surkeassa jamassa. Vielä ei ole virallisesti ainakaan puhjennut kolmas maailmansota ja emme ole sellaisessa dystopiassa kuin esimerkiksi Blade Runnerissa. Elämme kuitenkin jonkinlaisessa tieteiselokuvien maailmassa langattomien internetiverkkojen ja kämmentietokoneittemme kanssa. Oikeastaan voisi sanoa että olemassaolomme on vall...