Ollaan ollakseen
Koska viimeviikon sunnuntaina alaselkäni revähti ja kylki venähti, on tämä viikko ollut tavanomaistakin enemmän oleskelua, lepoa, rentoutumista ja ollakseen olemista. Toki liike on lääke, joten hieman olen kävellyt ja muutoinkin liikuskellut sen verran kuin on järkevää ja mielekästä. Pakko myöntää, että pakosta lepääminen ja tavanomaista vähäisempi liikunta on on ollut minulle kaikkea muuta paitsi mieluisaa, mielekästä ja miellyttävää. Ja harva varmaan nauttii selkä- ja kylkikivuista. En minä ainakaan. Nyt kun sängystä nousu, sänkyyn meno ja vessaskäynti sujuu enimmäkseen ilman apua ja saan pikkareita ja shortsit ylleni vaivalloisesti ja kivulloisesti mutta ilman suurempaa avustusta, on jo mieli parempi. Kyä tää tästä pikkuhiljaa, mutta treenaamaan saatika kisaamaan, minusta ei ole taas hetkeen. Perjantaina tuli käytyä verkkaisesti töpöttäen Lukulaarissa, syömässä Jalla Jallassa makoisaa ruokaa, ja Taikametsässä Tullintorilla pelaamassa digitaalisen peliseinän p...