Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa

Oli kyllä hienoa, kun eilen pystyi taas penkkaamaan. Erittäin pienillä painoilla, mutta kuitenkin. Pääasia, että voi ja saa penkata ja kroppa kesti muullakin kuin 8,5 kg tangolla tekemisen. Peräti 20 kg voimanostotangolla penkkasin. Voi sitä autuutta ja hurmaa! ;-) Miulle rakkaus rautaan on ollut jo pienestä pitäen tärkeä osa elämää. Jos ei nyt aina keskiössä tai edes elämän tukena, niin tärkeänä osana elämää, josta ei ole luovuttu tai pidetty taukoa kuin pakon edessä, esim. keuhkokuumeessa sairaalapedissä tahi loukkaantumisten yhteydessä lääkärin kieltämänä. En ole kuitenkaan koskaan ollut mikään suuri salilla käymisen ystävä. Enkä etenkään kaupallisten (ketju)salien innokas asiakas, vaan olen treenannut todella paljon omassa, kamujen, naapurien yms. kotisaleilla, kaveri- ja harrastajaporukoitten omilla vintti-, sikala-, tallinylis-saleilla, tai karuilla taloyhtiöitten tai vanhakantaisten liikuntahallien ja urheiluseurojen hien-, pierun ja oksennuksen hajuisilla saleilla. ...

Minä rakastan elämää. Ihan oikeasti rakastan, Ei ole sarkasmia tämä tunneilmaisu. Tokihan miulla noita pännityksen hetkiä on, mutta enimmäkseen miulla on aika hyvät fiilikset. Ei vaan jaksa loputtomiin märehtiä ahdistuksessa ja pukeutua surun viittaan. Toki itken kun itkettää, mutta nauran myös kun naurattaa. Ja nauran paljon, myös maailman tragikoomisille puolille. Ja niitähän riittää ;-) Frendut ne ovat kahmineet viimeviikkoina ja päivinä bodauksessa ja voimanostossa arvomitaleja, joista olen todella onnellinen. Samaan aikaan olen erittäin onnellinen, että yli kuuden viikon selän revähdyksen jälkeen pystyn käyttämään selkääni suht koht suurin piirtein ihan jees tavallisessa elämässä. En vaan taivu vielä kaikkeen ja turhan raskaita asioita ei ole järkeä kantaa vielä ja jumppa on liikkuvuutta, kuntoutusta, kevyen kevyttä mummojumpan vastuskumijumppaa ja muuta sen sellaista. Tänään fyssarille ja saanen kuulla saanko aloittaa peräti 0,5 kg painavampien painovastuksien kä...

Mie en ole heitä, joitten pääasiallinen lihaksenhankintapaikka olisi kaupallinen kuntosali. En ole koskaan ollut, enkä tule olemaan. Mie oon heitä, joka on tehnyt paljon omapainoharjotteita, treenannut itsekyhätyillä penkeillä, tangoilla, painoilla, telineillä, ja joka käyttää treeneissään omapainoa ja tavallisia arkipäiväisiä asioita hyödykseen. Vanhalla kuntosalikombovermeksellä ekaa kertaa ALEhintaista Catapult-slinkkaria kokeilemassa VINYYLIPAINOILLA  Rakastan sitä että miulla on paljon ystäviä, joilla on oma kotisali, jossa voi treenata silloin kuin haluaa ja omanmakuisen musiikin kera taikka silkassa hiljaisuudessa. Tykkään siitä että ihmiset tekevät kotiinsa tai vaikka mökilleen omanlaisensa paikan missä treenata omalla tavallaan. Tykkään myös siitä, että frendit ovat jeesineet minua kotikuntosalini väsäämisessä. Ei se ole hifistelyä nähnytkään ja tavaraa on haalittu ALEsta, kirppareilta, käytettynä, vaihtamalla ja ihan ite tekemällä. Hyvin luolassani kuitenkin vi...

Kosolti kuvia marraskuun ajalta Läskistä Urposta Apinasta iloksenne, suruksenne, ihastuksekseksenne ja vihastukseksenne! ;) Kaikilla fitness-, batibiltinki-, kuntoilu-, urheilu-, jumppa- ja niin edelleen -bloggareilla tuppaa olemaan blogeissaan paljon kuvia itsestään, lihaksistaan, vallan usein tietyistä kehonosistaan (pypelö ja habuli), joten miksei sitten Läskillä Urpolla Apinallakin! ;) Vaikka olenkin ottanut sen linjan että miun blogissa on mielellään ihan asiallisia juttuja (haastatteluita, lajiesittelyitä, tapahtumaraportteja) tosin kierolla huumorilla ryyditettynä, niin etenkin nyt kun työstän blogiini useita tekstejä samaan aikaan, on hauska välillä heittäytyä henkisesti vapaalle ja ottaa lunkisti. Tältä blogautukselta on siis turha odottaa mitään vakavuuteenkaan viittaavaa. Kunhan nakkailen tähän jotain satunnaisia kuvia ja niitten yhteyteen satunnaisia pälinöitä. Tuli sitten toverien kanssa voitettua Metallisydämen blogin arvonnasta tuotepakettipalkinto. Oli Grenaden yks...

Suvi-Tuuli eli ihan Susu vuaan näin tuttavien kesken on vallan pulppuavan kirpsakan pirtsakka ja sähäkkä tappaus Suomenmuaan Itäisestä osasta. Siellä hää häärää, touhuaa ja liikkuu myös. Koska halluun esitellä monenmoisia immeisiä blogissani, onnpi Susukin mukana, sillä hän on vallan monipuolinen, monikasvoinen ja meneväinen ihminen. Olkeepa hyvät, tässäpä teille Susu kaikessa räsikyvyydessään!!! <3 Kekä ja mittee  sie oikkeen out? Mie oon Susu eli Suvi-Tuuli. Ikinuori ja vähän vanha freelanceri/puutarhatonttuilija/punkkiartisti/runoilija/bloggari/ja/tai/hepsteri. Mistäs sie oikein out kotoisin  ja missäs sie majjailet nykyään? Ka oon Kittteeläinen alkujani. Joensuun keskussairaalassa jeesuksen armon vuonna 84 syntynyt ja täällä Pohjois-Karjalan pyllyreiässä edelleen vaikutan. Välillä tuli asuttua Turuus ja Tampereella mutta tänne sitä sitten ajautui. Mitä sie teet ellääkses ja huvikses? Olen perustamassa yritystä joka tekee puutarhatonttuja. Ihan oikeesti....