Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa

Silmäinne alle levittäytyvä tekstivirta on osa suurempaa kokonaisuutta. Alkoi  tästä . Jatkui  täällä ,  täällä  ja  täällä . Jatkui yhä vain  täällä  ja  täälläkin . Sama homma jatkui  tuollakin . Lisäjatkot ovat jo tiukasti hautumassa lohikäärmeen  munask...  munis.. munassa, kuten allaolevan kuvan oikeasta alakulmastakin on nähtävissä.  Iskevän lohikäärmeen roolia omaksumassa Aiemmassa blogi tekstissäni  kirjoitin mm. arcade- ja Nes-aikakauden Double Dragon klassikkopeleistä ja niiden vaikutuksesta seikkailu- ja digiroolipeleihin. Etenkin niitten visuaaliseen maailmaan. Kuvissa komeili retro-NESillä pelattu klassinen 8-bittinen Double Dragon .  Tällä kertaa kehissä ja käsittelyssä on jälleen Double Dragon ja oikein tuplaten. Tämän kertainen toimintaseikkailupeli kun on Double Dragon II: the Wander of Dragons . Ja oikein modernimmalla otteella, remakena, lähes uuden sukupolven koneilla. Lähes uuden sukupolven totean...

Roolipelit ovat siitä jännä pelaamisen muoto, että pelinjohtajan pitäisi kehitellä etenkin mysteeri- ja murhamysteeripeleissä draamaa, mystiikkaa, tunnelmaa ja imeviä juonirakenteita pelaajille, jotka voivat pistää hahmonsa kohkaamaan ihan minne sattuu ja tekemään mitä tahansa. Perinteisesti tälle on annettu ratkaisuna joko kiskottamista (eli että pelihahmot johdatellaan ja vaihtoehdotkin ovat oikeastaan aika näennäisiä) tai sitten sitä, että pelinjohtajan pitäisi olla melkoinen moottorityrpä ja älynystyräihme keksimään lennosta settiä jossa on tunnelmaa, mystiikkaa ja imua.  Minusta kumpikin edellä esittetty ratkaisumalli on aika kömpelö, ja sellaiseksi monet viisaat minua ennen ovat em. ratkaisumallit myös todenneet. Tätä kautta roolipelitkin ovat kehittyneet uusille urille ja hahmonluonnista lähtien luodaan tarinaa, johon tarttua, ja sekä onnistumiset että epäonnistumiset ovat käytännössä joko juonta eteenpäinvieviä onnenkantamoisia tai yllättäviä käänteitä eteentuovi...

Moikka moi kaikki rakkaat lukijat! Se on aabbena tuaas tieellä kirioittelemasa Teille armaille mussukoille, russukoille, nussukoille ja kenkurun pussukoille. Mie kö elämässäin teen muutakin kuin urheilen, voimailen, valmennan, kirjoitan kunto-ohjelmia, blogia ja -pr-tekstejä, niin ajattelin kirjoittaa taas siitä jostain muusta. Koska olen kirjoittanut roolipeleistä  viimeaikoina blogeja, ovat ihmiset kyselleet millaisia ja mitä kaikkea mie pelaan ja pelautan.  Koska tästä saisi paksun elämäkerran, olen rajannut kysymyksen uudelleenasetteluna koskemaan pelaamiani ja pelauttamiani pelejä ja n. 6 kk aikajännettä. Tämä blogi lienee tähän kysymykseen jonnin sortin vastaus. Olen viimeisimmäksi peliksi pelannut (ja pelauttanut) ihan ihkaomaa Ylivoimaiset Mahtisankarit rpg-systeemiäni (ja sen raakiletason maailmasirpaleita), jota onkin tässä viimekuukausina kirjoitettu, ideoitu, työstetty, pelattu ja pelailtu syyskuun alusta asti. Se on myös tällä erää omissa peliporuk...

Haja-ajatuksia: Berserkkiys, kelttisoturit, myrrysmiehet ja alasti manaaminen, plus sotiminen kelteisillään Esipuheen esipuhe Alusta asti olen blogin nimeä myöten pyrkinyt siihen, ettei blogini olisi täynnään vain liikuntaa, urheilua, "terveyselämää" (mitä ikinä se sitten tarkoittaisikaan), vaan mukana kulkee aina ravinto, rennosti otto, hauskanpito, huumori, pohdinta elämästä, asioista, ja filosofointikin. Jälkimmäisen  osaston settiä oli viimekertaisessa bloggauksessa ja sillä mennään taas. Esipuhe Edellisessä blogitekstissäni käsittelin kummallisiksi koettuja roolipelejä. Silmiesi alla näyttäytyy tällä kertaa tekstillinen haja-ajatuksia ihmishistoriamme aikana alasti tehdyistä toimista taistelukentillä.  Tässä tapauksessa alasti shamaanina tai soturina touhuamisesta. Kirjoitan siltä pohjalta, että toivottavasti tekstinraapaleeni voi(si) inspiroida ihteä ja muita käyttämään tekstin (v)ilosofisia mutinoita vaikka seikkailu-, skenaario-, kampanja- taikka...