Silmäinne alle levittäytyvä tekstivirta on osa suurempaa kokonaisuutta. Alkoi tästä. Jatkui täällä, täällä ja täällä. Jatkui yhä vain täällä ja täälläkin. Sama homma jatkui tuollakin. Lisäjatkot ovat jo tiukasti hautumassa lohikäärmeen munask... munis.. munassa, kuten allaolevan kuvan oikeasta alakulmastakin on nähtävissä.
Iskevän lohikäärmeen roolia omaksumassa
Aiemmassa blogitekstissäni kirjoitin mm. arcade- ja Nes-aikakauden Double Dragon klassikkopeleistä ja niiden vaikutuksesta seikkailu- ja digiroolipeleihin. Etenkin niitten visuaaliseen maailmaan. Kuvissa komeili retro-NESillä pelattu klassinen 8-bittinen Double Dragon. Tällä kertaa kehissä ja käsittelyssä on jälleen Double Dragon ja oikein tuplaten. Tämän kertainen toimintaseikkailupeli kun on Double Dragon II: the Wander of Dragons. Ja oikein modernimmalla otteella, remakena, lähes uuden sukupolven koneilla. Lähes uuden sukupolven totean, sillä harjoitin tupla-tuplalouhareihin lähentymisen XBOX 360lla demoversiota pelaten.
 |
| You can play a free demo version of Double Dragon II: The Wander of Dragons on your XBOX 360 game console if you load it using Xbox Live. The picture depicted here is the official game cover on the loading service. |
Peli on saatavissa XBOX Live -palvelun kautta ilmaisena demona, joten jos kiinnostuksesi heräsi, niin pelin testaaminen ei maksa muuta kuin sen palvelusta etsimisen ja lataamisen vaivan. Yllä oleva komea kansikuva on virallinen kansikuva, joka Xbox Liven palvelussa on esillä. Ainakin omaan silmään se näyttäytyy kaikessa kliseisyydessään ja kökköisyydessään hyvältä, hieman mystiseltä, coolilta ja hieman hauskaltakin.
Kuten tämän tekstin ohessa olevasta em. kansikuvasta, allaolevasta pelin promootiokuvasta (löytyy myös Xbox Liven peliesittelyn ohesta) ja kännykällä ei järin hifin HD-digi-töllöttimemme ruudulta ottamistani kuvista näkyy, on tultu kauas 8-bitti-Nintendon erittäin kulmikkaista kuvista. Graafinen tyyli on lähempänä digianimaatioitten, massatuotantoisen digi-animen ja pelihallien pelikaappien tyyliä. Omaan silmään se on nättiä rosoisella tavalla toteutettuna, joka sopiikin tämän genren peliin yhtä hyvin kuin laudanpätkä katutappelijan kouraan.
Alku- ja välianimaatiot ovat mukavan kolkolla ja kolholla tavalla komeita, näyttäviä ja jos eivät nyt pelottavia niin jännittäviä. Pelatessa grafiikka ja animoitu on asteen verran karumpaa, mutta koska hahmojen potkut, lyönnit ja lohikäärmeloitsinta on riittävän näyttävää, ei pieni karustelu menoa haittaa. Se oikeastaan vain saa mättömeiningit hieman rajumman oloisiksi. Demossa pääsee kulkemaan yhden varastoalueen poikki ja päihittämään yhden (ylläolevan), muita tappelijoita reilusti kovempitasoisemman välipomon. -80-90-luvun alkuperäisille kaksoislouhikärmeksille uskollisena pomotappelun pomo ei paljoa älyllä loista, mutta sen sitten kovuudella ja iskujen toistolla voittaa.
Demo jättää nälän, halun ja himon suurempaan kaksoislouharointiin, ja täysversiotakin pelanneena, voin todeta että yllättävän viihdyttävää viihdettähän tuo on. Ei tässä ole edes yritetty luoda mitään varsinaisesti uutta, mutta vanhaakaan ei ole toistettu sinällään. Grafiikka ja animaatio on tasoltaan, pitkin peliä hyvin vaihtelevaa ja huonoimmillaan aika karuakin. Karuus taasen mielestäni sopii karuun mättöpeliin, jossa toiminta ja seikkailun viihdyttävyys on loistoa ja nättiyttä tärkeämpää. Kontrollien tarkkuus saisi olla parempi, mutta toisaalta ei tämä ole ollenkaan niin rujon tönkköä kuin alkuperäisteoksissa, joten kehitystäkin vuosikymmeniin on todellakin mahtunut. Koska peli ei ole kallis ja demo on ilmainen, uskaltaudun tätä suosittelemaan sarjan faneille. Muillekin lienee vähintään ihan ookoo kokemus, jos simppeli mättöpelaaminen on tähtäimessä hifistelyn sijaan.
*Turinointia seikkailu- ja roolipelien maailmassa tarjolla blogissani takuuvarmasti jatkossakin*
Kommentit
Lähetä kommentti