Monenlaista seikkailu- ja roolipelaamista niin konsolilla kuin laudallakin
Silmäis alla levittäytyvä teksti on osa suurempaa kokonaisuutta. Alkoi tästä. Jatkui täällä, täällä ja täällä. Jatkui yhä vain täällä ja täälläkin. Sama homma jatkui tuolla ja tuollakin.
Huimia seikkailuja jumalana, saarelaisena ja kääpiönäkin
 |
| Bar & Cafe LateGamessa Tampereen keskustassa nauttimassa kasvisleipää, sipsuja ja konsolipelitarjontaa |
Tässä vaiheessa bloggaussaagaani, kukaan ei varmaan ole epätietoinen siitä, että tykkään pelata rooli- ja seikkailupelejä tietokoneella, konsoleilla, pöytäpeleinä ja lautapeleinä. LIVE-roolipelityskään ei täysin ole vierasta puuhaa. Näillä eväillä tässä sitten on tullut kirjoitettua erinäisistä konsoli-, tietokone-, lauta ja (pöytä)roolipeleistä mitä tässä on tullut kulloinkin pelattua, hankittua, lueskeltua, yms. Tämä tuntuu olevan toimiva konsepti sekä lukijoille että meikälle itte kirjoittajana. Jatkoa pukkaa siis jälleen näiltä tiimoilta tässä blogituksessani. Meikäläisen korviinkin kantautui tieto siitä, että God of War on hirmuisen suosittu tällä hetkellä konsolipelaajien keskuudessa ja että Sims on myös erittäin suosittua viihdettä jälleen. Iiiihan sattumalta ja vahingossa minäkin törmäsin näitten äärelle LateGamessa.
Yllä kuvassa onpi God of War ja Sims 2: Autiosaari erittäin hienolle Playstation 2 -konsolille, jolla tykkään vieläkin pelailla. On toi Tekken 5 myös kova, mutta siinä ei kauheasti seikkailla. Enemmänkin vaan turpajuhlaillaan ja lättykesteillään. Sims 2: Autiosaaressa sentään voi, peli kerrasta riippuen, olla kaikenlaista seikkailua ja monenlaista kommellusta. Roolin ottamista, rooliutumista ja eläytymistäkin on tarjolla heille, jotka sellaista haluavat pelaamiseltaan. vaikka kyseessä onkin pohjimmiltaan varsinaisesti elämäsimulaattori. Toisaalta, nimen omaan elämä se vasta onkin melkoinen seikkailu. Oikein Suuri Seikkailu.
God of Waria on tullut leivottua Pleikka Kakkosella tovi jos toinenkinnii ihan tuoreltaan ja jonniiverran sittennii myöhemminninkii. Playstation Portatablella eli PSP:llä olen tykitellyt ko. peliä myös ihan sormet rikki ja ruville. Ihan kirjaimellisestikin. Peli ei ole eri muodoissaan siis turhasta helppoudestaan tunnettu ja koukuttavaksikin sitä on syystäkin kehuttu.
Niin, tämä Pleikkari kakkosen God of War siis tietenkin on se erittäin kovista grafiikoistaan kehuttu peli? Meinaan, onhan tämä aika nätti ja pramea vieläkin, että tämänhän se täytyy olla. Toimintaseikkailuroolipelinä tämä on ainakin ihan yllättävän huima vielä tänäkin päivänä. Ei tästä turhaan tullut aikoinaan hittiä. Jos tykkää hack'n'slash -pohjalta ponnistavista toiminta(rooli)seikkailuista, joissa on enemmän kuin ripaus klassisia myyttejä tuomassa väriä peliin, niin tämä on erittäin hyvä valinta nykyäänkin. Varsinnii retropelaajalle.
Magic Hill on alun perin 2001 ilmestynyt ja suomeksi 2002 julkaistu lapsille ja varhaisnuorille suunnattu vuorelle-kiipeämis-seikkailupeli. Pelissä pelataan kääpiöillä, jotka kilvoittelevat keskenään siitä kuka ennättää ensimmäisenä vuoren huipulle velhon torniin rikkauksien äärelle.
Peli on simppeliydessään ja 3-D-laudan designissaan nerokas. Meiningin hauskuudessa ja sääntöjen yksinkertaisuudessa, Magic Hill eli suoralla käännöksellä Taikamäki on sukua myöskin kolmiuloitteisille Pingu -pöytäpelille ja Muumit: Retki huipulle -lautapelille. Pelin graafisessa velmussa ilmeessä ja yksinkertaisen tehokkaassa taktikointimahdollisuudessa on jotain kovasti samaa kuin PingWin -pöytäpelissä.
Teemaan sopivaa satunnaisuutta ja lisäpelattavuuden kannalta tärkeää vaihtelua peliin tuovat erilaiset pelilaudalle laitettavat tapahtumalaatat ja niihin liittyvät (taika)kortit. Erilaiset laudan osat, esimerkiksi vuoren laidoille laitettavat kyläalueet ja vuoren huipulle asetettava velhon torni, ovat kivannäköisiä ja ne tuovat paljon seikkailun henkeä ja satumaista tunnelmaa pelaamiseen.
Pelin varsinainen pääkohderyhmä ovat lapset ja varhaisnuoret, mutta kokemuksesta tiedän että tämän pelin ollessa uusi ja minun ollessa vähän yli kaksikymppinen, toimi tämä kyllä erittäin hyvin saman ikäisten kamujen ja oman pikkuveljen (tuolloin teini) kanssa pelatessa. Erinäisten lautapelisivustojen mukaan tämä toimii hyvin lasten pelinä mutta erinomaisesti myös aikuisten kesken kevyempänä "välipala"-lautapelinä vakavampien ja raskasteemaisempien pelien välissä tunnelman keventäjänä.
Magic Hill on myös yksi porttipeleistä roolipeli-elementtejä sisältävien rooli- ja lauta/-pöytäpelien, ja jopa roolipelien maailmaan. Tiedän myös että peliä ovat muutkin kuin mie itte, käyttäneet apuvälineenä/taktisena pelikarttana/rekvisiittana pelauttaessaan roolipeliseikkailuja. Etenkin niitä, joissa vuoren huipulla velhon tönö tönöttää. Toimii vallan hyvin siis yhdistettynä roolipelaamiseenkin. Oman nykyisen kappaleen peliä hankin hiljattain muusikko-kollegalta huimalla vitosella toverihintaan. Kiitti hälle siitä että peli on taas innokkaassa rakastavassa (rooli)pelikodissa. Kyä ny kelpaa.
Kommentit
Lähetä kommentti