Kesäisiä pelifiiliksiä (ja monenlaista rooli- ja seikkailupelaamista)

Silmäis alla levittäytyvä teksti on osa paljon suurempaa kokonaisuutta, joka aikoinaan alkoi tästä. Jatkui täällä, täällä ja täällä. Jatkui yhä vain täällä ja täälläkin. Sama homma jatkui tuolla ja tuolla ja tuollakin. Lisäjatkot ovat jo loitsinnan alla. Juttelut ovat myös rönsyilleet jo sivuradoillakin, jotka etsikööt he, jotka ovat vauhtimenoisella tuulella. 

Hiukka hämärää pimeyttä 

Hankin hiljattain Lukulaarista lisää roolipelinannaa. Samalla kertaa ostin sekä Harvesters - nimisen World of Darkness - seikkailupakkauksen että Monte Cook's WoD - sääntökirjan. Edellinen on tarkoitettu 2. Laitokselle Wod-pelejä. Jälkimmäinen on kirjoitettu uudistetuille 3.5 - laitoksen D&D - säännöille. Kummassakin on paljon mielenkiintoista materiaalia käytettäväksi, vaikkei WoD-maailmoja peleissään hyöntäisikään.

Monte Cook's WoD on sisältää paljon yleispätevää materiaalia juonittelu-, selviytymis-, apocalypsi-, kauhu- ja, salaliitto- -pelaamiseen. Harvestersissa on materiaalia, jota pohdin käyttäväni Sanctionsissa tai muussa bio-/cyber- -punk-pelissä. Lisäksi siinä on materiaalia myös salaliitto- ja kauhupelaamiseen laajemminkin. Kummassakin on siis kosolti käyttistä, vaikkei pelaisikaan mitään WoD-peliä. Ursula K. Le Guin:in Ikuisen hämärän maa -kirja on jokseenkin yhtä vanha julkaisu kuin mitä minä olen iäkäs ihmisen vuosissa. Olemme siis kummatkin pistetty painosta ulos Herran Vuonna 1980. Kirja on mielenkiintoinen sekoitus fantasiaa, tieteisfiktiota, ihmissuhdekuvioita, juonitteluita, kasvukertomusta, magiaa, määrittelemättömään nykyaikaan sijoittuvaa fantasiaa, ja siinä on lisäksi sekä nuoriso- että huumorikirjallisuuden piirteitä. Se on mitä mainiointa luettavaa myös pelinsuunnittelijan, pelikirjoittajan ja seikkailujen tekijän näkökulmasta. Yllämainittuja Wod-kirjoja ja Ikuisen hämärän maata limittäin lomittain lukiessa, heräsi kyllä paljon ideoita, joita todennäköisesti vielä hyödynnän pelipöydässä taikka seikkailuja/pelejä julkaistavaksi tehdessäni.

Teoksen olen alunperin lukenut englanniksi ja olen vähintäänkin lukenut katkelmia siitä ruotsiksi, ja nyt nautiskelin kirjan myös suomeksi. Suomeksi tämä on julkaistu vasta muutama vuosi sitten ja pakko ihan erikseen tuoda esille käännöksen nautinnollinen monivivahteikkuus, kauneus ja taidokkuus. Sama pakko todeta myös näennäisen yksinkertaisesta kannestakin. Suosittelen hankkimaan tämän suomeksi(kin), nyt kun se on mahdollista. Vaikkei spekulatiivinen fiktio tai oudot tarinat sinällään kiinnostaisi yleensä, koen että tämä on silti kirja, jota kannattaa edes kokeilla lukea. Tässäs on mielestäni sen verran paljon monimuotoista materiaalia saatu kompaktiin teokseen, että suurella todennäköisyydellä tässä on jotain samaistuttavaa ja koskettavaa juuri sinun lukemana.

Taikamäkeä/-kukkulaa/-nyppylää, eli Magic Hill:iä, toin esille hiljattain, kun olin sen hankkinut elämääni jälleen. Kun kerta halvalla sai ja toveri möi, niin pakkohan se oli ostaa. Nääs. Nyt kun se kerta tuli hankittua, on sitä tullut porukalla ihasteltua, koottua kasaan, pähkäilty sääntöjä yhdessä ja erikseen, ja tietenkin useilla kielillä. Todettakoon, että peliä pelatessa ei heitetä noppaa, vaan liikkuminen määräytyy muunmuassa taikakorttien perusteella. Pelissä on muunmuassa sellainen jännä yksityiskohta, että vanhin pelaaja saa aloittaa ensimmäisenä. Useinhan se on nuorimmaisen hommana kulkea tienraivaajana muille. Juhannuksena tätä olisi tarkoitus pelata ihan lautapelinä, suht. koht. uskollisesti, ainakin melkein, sääntöjen mukaisesti. Kesän ja syksyn mittaan kukkula ja torni pääsevät kylineen uusiokäyttöönkin. Suurella todennäköisyydellä edustamaan niin Aliens RPGssä kuin Aseistetut Machonaiset -roolileikki-hubailussa. 

CN Racing on Cartoon Network:in oma rallipeli. Peli, jossa kaahataan piirrettyjen logiikalla toimivilla ajoneuvoilla ja kanavan piirretyistä tutuilla tyypeillä. Tyylistä ja tavoista nyt puhumattakaan. Lähtökohdat ovat siis vähintäänkin lupsakat, hassun hauskat ja parahultaisen päräyttävät.

Peliä voi pelata erilaisilla pelitavoilla, erinäisillä ajoneuvoilla, useilla eri hahmoilla ja apukuskeilla, erilaisia alueita ja niitten sisällä erinäisiä kenttiä piisaa, joten pelattavaa kyllä riittää. Tykkään myös siitä, että erilaiset kentät ja alueet ovat toisistaan paljon poikkeavia, teemallisia, toiminnallisia, mielikuvituksellisia ja seikkailullisia paikkoja. Kenttäsuunnittelu muistuttaa enemmän (toiminta)seikkailuroolipelejä kuin muita rallipelejä. Roolipelimäisyyden tunnetta lisää myös eri hahmojen erilaiset kykyprofiilit.

Tykkään myös siitä, että väripaletissa ei ole säästelty ja ääninäyttely on vallan parahultaisen yliampuvan hassun hauskaa. Kreisiajelua ja kreisiä läppää yhdistävä kajahtanut peli kolahtelee ainakin minulle, yhä, melkoisesti. Se on sitten makuasia, tykkääkö siitä että ohjattavuus on ookoosta, hyvän kautta aivan hyrrään. Miun mielestä se sopii pelin tyyliin, ihan siinä kuin sekava sutina Offroad!-arcade-peliin. Joka tapauksessa, hullun hauska peli. Tihihi!

Lopetettakoon tämä aika satunnaista omaa kivaa sisältävä postaus vallan randomiin kuvaan, jossa on sekalainen seurakunta erinäisiä noppia , avaruuden toukkaoliota, dinosaurusta, ja sekaduunaria StarFinder -pelin miniatyyreinä kahtena erilaisena versiona. Hyvää kesää ja hyviä pelejä!

*Sekalainen tarinointi seikkailu- ja roolipeleistä jatkuu seuraavissa tulevissa osissa lähitulevaisuudessa*