Monenlaista rooli- ja seikkailupelaamista

Pelaamista ja pelaamista

Pöydällä lepäämässä Pelit-lehti, Pelit kulttuurina -kirja, ihmissusi- ja vampyyri-sarjakuva Fangs, All Flesh Must Be Eaten -roolipelin kovakantinen manuaali, kalenteri, ja paperilla erinäisiä muistiinpanoja miun roolipelisuunnitteluhommiin littyen.

On olemassa roolipelaamista ja sitten on roolipelaamista. On pöytäroolipelaamista, tietokoneroolipelaamista, konsoliropetusta, teatteri- ja liveroolipelaamista, kynä- ja paperi -roolipelejä, sooloroolipelaamista, päiväkirjanpitoroolipelaamista, jne...

Tämä tässä on PDF -tiedosto Alien -roolipelistä. Ommuute melekosesti melkoista luettavaa. Ja taivaallisen paljon pelattavaa. 

Pöytähommina on mm. roolipelaamista ihan omissa mielissään mielen teatterina keskustellen. Tai kenties eläytyen näytellen pelaamista. Voi mös harjoittaa karttojen noppien ja miniatyyrien kanssa roolipelailua. Homma toimii myös, esimerkiksi, välillä pöydän ääressä ja välillä liikkuen pelaten.

Deadlands ja Vampire ovat kummatkin sekä peleinä että maailmoina hyvin mielenkiintoisia

Pöytäpelin pelaamista voi harjoittaa myös etänä. Tämä tapahtuu verkoitse etäsovelluksien, chattien, video- ja puheyhteyksien avulla. Naamakkain pelatessakin voi harrastaa digihommia, hyödyntäen verkko- ja digimateriaaleja perinteisten painotuotteitten rinnalla. 

Dragon Age on laatuviihdettä sekä pöytä- että konsoliroolipelinä

Kaikenmaailman roolipelaamista siis todellakin on, ja hyvä niin. Lisäksi löytyy myös roolipelien maailmaan houkuttelevia porttipelejä. Dungeon!, Talisman ja Hero Quest tietenkin toimivat lautapeleistä erittäin hyvänä esimerkkinä. Monenlaista digipeliäkin on tarjolla missä on vähintäänkin seikkailu- ja roolipelien elementtejä. 

Naapuri eli Neighbor on mielenkiintoinen seikkailupeli 

Neighbor on vallan mielenkiintoinen mustavalkoinen (vai pitäisikö sanoa harmaasävyinen) seikkailupeli, jossa on hieman surrealistinen ja absurdi tunnelma. Tämä sopii hyvin 8-bittiseen seikkailupeliin, jonka juonenkäänteet eivät ole niitä kaikkein kalutuimpia latuja kulkevia.

Itch.iossa julkaistu indiepeli kyseenalaistaa välillä omaa todellisuuttaankin

Graafisella ilmeellään vanhat GameBoyn pelit mieleentuova Neighbour on mielestäni mukavan kummallinen ja nyrjähtänyt peliteos Ulkoasun tyylilaji alleviivaa tyylikkäästi pelin arkisen karua mutta silti mystistä, outoa ja uhkaavaa tunnelmaa. Pienillä vivahteilla on osattu luoda mielenkiintoisia sävyjä. Vaihtelua eri tilanteisiin, ympäristöihin ja henkilöihin, luodaan hyvinkin minimalistisin keinoin. Tällä toteutettuna, pelissä pienetkin asiat tuntuvat suurilta.

Tunnelma hönkii aistikkuutta ja sanat kutovat kuvien kanssa verkkoja, jotka luovat mielemme verkkokalvoille vahvoja mielikuvia

Ainakin omallla kohdallani peli onnistui luomaan melkoisen immersion. Ja hyytävän meiningin. Unohtamatta suvantokohtia, arvoituksia, aivopähkinöitä ja mysteereitä. Tuli todella eläydyttyä pelihahmoon ja myötäelettyä tapahtumia. Muutama säikähdyskin pääsi tapahtumaan. Peli, josta tykkään kovasti.

StarTropicsin shamaani on myös saaren päällikön sisko.

Minulla oli jonkin aikanaa lainassa Nes retro- 8 bit -minikonsoli. Lainasin sen frendiltäni Semiltä. Tuolla vallan kompaktilla modernilla versiolla klassisesta laitteesta, tuli tietenkin pelattua useita vanhoja kunnon kasibittisen Nintendon pelejä. Osasta oli ajan tenho tehnyt mielikuviin hienompia kuin ne ovat oikeasti. Osa oli jopa parempia kuin mitä muistin niitten olleen. Lisäksi, osa oli pysynyt ajan hampaan nakerruksesta huolimatta vähintäänkin hyvinä.

StarTropicsissa kävel... seikkaillaan luonnossa

Yksi näistä aikoinaan kovaa kolahtaneista ja yhä minulle kolisevista peleistä, on yksi kasibittisen Nintendon rooliseikkailupeleistä. Tällä kertaa kyseessä ei ole Zeldan legendasta, finaslifantasiadta, eikä mikään jurakauden puiston konsoliversioistakaan. Kyseessä on vallan legendaarinen StarTropics. Se ei ole ehkä kaikkein tunnetuin ja kehutuin, mutta se oli hyvä ja se on yhä enemmän kuin pelattava. 

Onkstää ny se punainen risti? 

On minulla syy siihen miksi maitsen tämän konsolipelin monenlaisten roolipelien jutun yhteydessä. Syy on se, että tämä ei ole mikä tahansa retrokonsolin klassikkopeli. StarTropics  edustaa ainakin minulle luolastokoluamisia ja roguelikeja. Nuo taasen ovat konsolien ja tietokoneitten puolella yksi genre bittiroolipelien sisällä. Mulle tästä pelistä on tullut mieleen aina Ultima 4, eikä mikään Super Mario. Kyllähän se silloin on ainakin jonkinsortin portti roolipelien maailmaan, jos ei ihan täysverinen ropetus olisikaan.

Kaikenlaisiin pulmiin sitä voikin joutua eksoottiselle saarelle saapuessaan

StarTropics on mielenkiitoinen sekoitus seikkailu-, pulmanratkaisu-, mysteeri-, toiminta- ja - roolipeli- - elementtejä. Pelissä tarvitsee niin älyä, eläytymistä ja vikkeliä sormia. Kaltaiseni autisti-AD(H)D-combolla varustettu nuorisolainen tykkäsi pelin jakautumisesya erilaisiin osuuksiin ja erityylisiin tilanteisiin. Aikuinen meikä fiilistelee tunnelmaa ja nauttii pelin tietynlaisesta genreanarkismista ja kulmikkaasta huumorista. 

Tupla vai kuitti? E TIÄ MUTTA Tuplalohhari ei ole ainakaan kuitti. Tosa se taas viilettää pitki poiki kuin joku iha ihme kekkeruusi.. 

Double Dragon useine jatko-osineen ja sovituksine lukuisille laitteille, on erittäin klassinen seikkailutoimintapeli. Seikkailu siksi, että pelissä seikkaillaan pitkin eloisia liikkuvia kenttiä, edeten sekä paikassa, tasoissa että tarinassa eteenpäin. Toiminta siksi, että Tuplalohharin veljekset ovat kuin steroidiveljekset. Ja mättöpuuhiksihan se menee, kun tarinassa pahikset ovat kaapanneet milloin kenetkin ja jengiläisiä ryntää ovista ja akkunoista turpakäräjöimään.


Pelissä on hyvinkin elokuvallisia välikohtauksia juonta ja tunnelmaa luomaan. Vaikka mikään roolipeli DabölDrägön ei olekaan, on se selvästi vaikuttanut kuitenkin 2D-toiminta-, tasoloikka- ja seikkailupeleihin. Roguelike- ja - lite peleissä voi sekä indie- että valtavirtapeleissä bongailla viittauksia ja kunnianosoituksia TuplaLouharien suuntaan.

Gangers and sh*tworkers on Sanctions RPG... Including Yours Truly as the Tank.

Lisäksi esim. Shadowrun- ja Cyberpunk - pöytäroolipelien jengipomoissa, katujengiläisissä yms. hahmoissa ja niitten kuvituskuvissa on selkeästi otettu mallia louhariveljien ilmeestä. Tiettyjen seikkailujen juonissakin on kuultavissa vähintäänkin kaikuja näitten pelien vaikutuksesta.

Dark Conspiracyn luukki on Double Dragonin katunäkymiin tottuneelle tuttua kauraa

Olen myöskin vakuuttunut siitä että varhais- ja myöhäisnuoruuteni peliporukat eivät olleet ainoita missä pelipöydässä soitettiin pelien musiikkeja. Tai missä ihan aikuisenakin pelatessa, 
ihan ryöstöviljelyyn asti hyödynnettiin Double Dragonin kuvioita, Laserburnin, Aseistettujen Machonaisten, Twilight 2000:n, Vampiren tai Over the Edgen seikkailuissa, hahmoissa ja niitten onelinereissa. Oli ne vaan kovia pelejä. Ja one ne kova sana vieläkin.

*TARINOINTI AIHEPIIRISTÄ, ELI MONENLAISESTA ROOLI- JA SEIKKAILUPELAAMISESTA, JATKUU SEURAAVISSA BLOGGAUKSISSA...*


Kommentit

Suosituimpia blogeja (blogin koko ajalta)

Aappena päätti kisavuotensa komiasti Bullfarmilla!!!!

The World's First-Ever Take the Edge is out NOW!

Cyberpunk movies to inspire your genre gaming (plus some gaming stuff, too!)

Kotona leppäämässä tuaas