Krisse Tuomisen Vitnessii, Vätnessii ja Vilosofiaa

 Dädääng ja Bätärääng soikoon ja hämyhäkkiseittihenkilö hyppiköön ja liitäköön! Yksi tavoite taas toteutettu! Olen 43 vuotta ja kuudennetta päivää elävä ihmisapina, ihmisolento, mikä lie, mutta elossa kuitenkin. Tämä on aika päräyttävän hyvin ihmiseltä, josta moni oli, ettei tuo tuosta täysi-ikäiseksi hengissä säily. Pakko myöntää, että välillä vieläkin on pelkkä seuraavaan päivään herääminen hyvinkin psykedelinen, psykosurrealistinen ja jopa absurdi kokemus. Minä, hiljaiseksi hakattu, koulukiusattu, työpaikkakiusattu, runnottu, raadeltu, pilkattu, parjattu vainottu ja hyljeksitty, elossa, hengissä ja hengitys riittävästi kulkien. Godblessed feeling to be alive!  Onhan tämä sikälikin outo tilanne, että minä olen nelikymppinen, ja elämä jollain tavoilla on kohtuullisen hyvin. On rakkautta, rakkaita, ystäviä, kavereita. Ihmisiä joista välittää ja jotka välittävät. On kohtuumukava asunto ja asuinalue. Tällä hetkellä olen toipilaana ja sairaslomalla useamman viikon verran, ja tree...

Saan hyvin usein kommenttia iloisuudestani, riemukkuudestani, jopa riehakkaasta nauruisuudestani, ja kysymyksiä onnen avaimiin. Tässä tämän kertaisessa bloggauksessa tekstiä aiheeseen liittyen. Tuttu voimailija ja valmentaja sattui tänään kirjoittamaan samoja asioita mitä olen tahollani pohtinu, puhunnu ja kirjoitellutkin erittäin paljon. Tuli kirjoitettua tekstin inspiroimana muutama rivi aiheesta omin kankeinen sormineni. Jaan tässä sanat teillekin. "Juuri tänään on hyvä päivä nauttia elämästä" - asenne ja -elintapa on tullut valittua ajat sitte ja tehtyä raskaitakin ratkaisuja sitäkin vasten peilaten. Yksi elo täällä maan päällä on (kerrallaan ainakin) ja koska kuolemaa ja Taivasta en halua odotella, niin koitan nauttia elon pienistä ja suurista iloista mitä kulloinkin tarjolla. Sama henkilö ollut yli 10 v miun rinnalla, ensin frenduna ja jo yli 9,5 v kumppanina, ja on tässä monet surut koettu yhdessä ja erikseenkin näinä vuosina. Ommoon eloo...

Vuosi se vaihtui ja kaikki kyselevät miulta mitä lupuksia ja suunnitelmia tein tälle vuodelle. Bloggaanpa siis teille asiasta omin sanoin ja lyhyesti. Kyä tälä ropalla kelepoo teutaroia läp tuaas yhen vuojen Miun uuen vuoden luppaus ja suunnitelma vuotelle 2018 on kaikessa monimutkoisuuessaan seuraavanlaenen plaani: Aion syyä, tanssii, nusii, ja nostoo rautoo vielä vuotta 2017 enemmän... tiukkaa tekee, mutta aion onnistua. Kuvakaappauksena miun tuoreet ennätykset. Onhan nuissa rikottavvoo, mutta aena täyttyy tavoitteita olla. Syöminen, nusiminen ja tanssiminen on kunnianhimoinen plaani, sillä vuonna 2017 kasvatin itteni reilu 80 kg rimpulasta 110 kg isoimmillaan painaneeksi wafffailijaksi ja tanssi nusimisen ohella on suuria untohimoja. Hommoo piisoo siis urakalla ja rautoja halaillut sen verran, että toukokuussa varusteSMssä omien enkkojeni rikkominen pitäisi olla selviö. Ja jos ei olekaan, niin olkoon. Kyä noita kisoja piisoo. Peukut pystyyn ja menoks zano aappena ...